15. tammikuuta 2010

RUPATTELUA

Päivän puheenaiheeksi on noussut Kaarina Hazardin kirjoitus Tony Halmeesta.Puolesta ja vastaan,kuten asiaan kuuluukin.Julkisen sanan neuvosto on saanut toista sataa kantelua.Olen yön nukuttuanikin sitä mieltä,että hyvän journalistin olisi tiedettävä,miten asia ilmaistaan kirjoituksessa loukkaamatta ketään.Siihen olisi aivan varmasti Kaarina Hazardin taidot riittäneet,jos olisi ollut halua.

Pihapuista kuin muistakin alkaa monen päivän aikainen huurre kadota.Vastapäinen talo näkyy taas.No,olihan maisemat kuin postikortissa ikään,harvinaista Helsingissä.Ihastelijoita riitti.Tallentui moneen kameraan ja lehtikuvaan.Mutta sais kevät jo tulla!

Meillä vietetään tänään hiljaiseloa kotona.Roskiksella käyn pikapikaa ja siinä se. Muutkin rutiininomaiset kotityöt tehtävä,niistä ei eroon pääse.Enkä okein haluaisikaan.Peukalon pyörittely miehen hoitamisen lomassa alkaisi pitkän päälle kyllästyttää,kun muutenkin tuppaan olemaan kärsimätöntä lajia.En suinkaan mikään siivousintoilija,kohtuus kaikessa.Ihmettelen niitä ihmisiä,jotka skuuraavat ja luuttuavat kaikiksi isommiksi juhlapäiviksi ja sitten on vielä vuodenaikasiivoukset.Kun pienet lapset pidetään hyvin steriileissä oloissa,tarttuu kaikki pöpöt,eikä vastustuskyky kasva.Minä olin lapsena hyvin terve!

Ensimmäinen suomalainen aikoo matkustaa avaruuteen.Joutuu panemaan likoon aika paljon rahaa,mutta kai asia on sen väärti hänen kannaltaan. Kaksi tuntia ja risat Virgin Galactican kyydissä. Kerron,vaikka ketään ei kiinnostaisikaan,että minä en menisi.Matkustamisesta pidän,suorastaan rakastan,mutta haluan katsella maan päällisiä maisemia ihmisineen.Muutenkin jo televisioruudun ääressä hiipii mieleen fobian poikanen,kun näytetään maapalloa Kuusta käsin.Pelkään,että Tellus putoaa,kun on ikään kuin tyhjän päällä.Katselen tähtiä ja toivon tähdenlennon aikana kuten romanttinen mieleni halajaa.Tämmöinen avaruus riittää minulle,pienelle ihmiselle.

Meillä oli kotona V.A.Heiskasen Tähtitiede,molemmat osat, vuodelta 1948. Tiedot nyt osin takuulla vanhentuneet,tiede harpannut jättiaskelin etiäpäin.Muuttumattomiakin asioita tähtimaailmassa on. Pitää nostaa hattua Heiskaselle,joka teki valtavan työn "Tähtitieteensä" kanssa.Häntä taatusti kiinnostaisi,missä me nyt menemme.Ihmiset käyneet Kuussa ja mönkijöitä Marsissa,avaruudessa leijailee yhtä sun toista romua,satelliitit matkalla sinne jonnekin,josta vain ennen uumoiltiin.Jules Verne etunenässä.

Olin jossain vaiheessa elämääni satuiässä,kuten sitä pruukataan ollakin.Isä keksi itse satuja ja yksi niistä oli tarina pienestä Liisasta,joka aina eksyi metsässä.Se ei ollut pelottavaa kuunneltavaa,sillä siinä oli aina onnellinen loppu.Joskus pyysin isää Liisa-sadun asemesta kertomaan tähdistä.Niistä hän puhui mielellään,yleensä avaruudesta.Oli Heiskasensa lukenut.Olin jännityksen ja ihmetyksen melkein lamauttama,kun aloin ymmärtää maapallon paikan ,Linnunradan yms. Aurinkohan rusketti kauniisti ja lämmitti.Ei sitä sen enempää ajatellut.Nyt siitä tulikin ihan toinen juttu.Kuvittelin tietysti,että tähdissä asutaan.Jossain on minun kaltaiseni pikkutyttö.Nykyisinkin olen vahvasti sitä mieltä,että on jossain muuallakin elämää.Mutta vihreisiin pikkumiehiin en usko.Enkä sieppauksiin.Näin kerran jossain usalaisessa dokumentissa vilahtavan auton takalasissa englanninkielisen tekstin "Jos sinut siepataan,saanko autosi?" Oli juuri niihin aikoihin,kun ihmiset aivan vakavissaan kertoivat kokemuksistaan jouduttuaan lentävään lautaseen ja lääketieteellisiin tutkimuksiin.Minä kun en usko näihinkään.Suomalainen ei usko,ennen kuin näkee,tavataan sanoa.

Entinen naapurimme soitti.Olemme edelleen yhteydessä.Minä kun olen semmoinen,että pidän kynsin ja hampain kiinni ystävistäni.Hän sairastui vakavasti ja käyttää nyt motorisoitua apuneuvoa liikkuessaan ulkona.Vaimostaan tuli omaishoitaja minun pienellä avustuksellani.Hänellä kun ei ollut oikein rohkeutta ottaa yhteyttä oikeisiin instansseihin.Panimme yhdessä tuulemaan.Naapurismies oli reipas ja energinen,joka paikkaan ehtivä musiikkimies.Nyt melkein kuin varjo entisestään.Mutta hänellä on ihailtavasti elämäniloa ja lujaa tahtoa elää yhä edelleen täysillä.Hänestä voi ottaa esimerkkiä kuka tahansa vaikeavammainen, joka joutuu kamppailemaan synkkien ajatustensa kanssa,eikä mistään tunnu tulevan yhtään mitään.

Lounas on nautittu.Astiat odottavat pesemistä,jotta eikun duuniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti