28. helmikuuta 2010

TARINAA SIITÄ JA TÄSTÄ

Loukkaantumisia,putoamisia ja kuolemantapauksia lumenluonnon seurauksina katoilta Suomessa! Eikö lunta olisi voinut poistaa lumisateitten jälkeen silloin tällöin? Onko turvavaljaat olleet riittävän tehokkaita? Onko niitä käytetty ollenkaan? Nyt jollain lailla syytetään niitä,jotka ovat patistaneet lumenluontiin kattojen romahtamisen estämiseksi.Enimmät ikävät tapahtumat ovat olleet omakotitalojen kattojen lumia poistaessa.Ja niiden katot HS:n mukaan ylen harvoin romahtavat.Tästä talvesta on ollut paljon murhetta monellakin taholla.

Lisää murhetta.Romanian kerjäläiset ovat palanneet Suomeen! Osa on samoja,jotka jo olivat täällä aikaisemmin.Nyt ovat levittäytyneet pitemmälle Helsingin ympäristöön kuin edellisellä kerralla.Ja määrä lisääntyy,kunhan kevät ja kesä koittaa.Vaikka ystäväni Ilona tässä taannoin yritti suurella taidolla ja kärsivällisyydellä minulle selittää,miksi kerjäämistä Suomessa ei voi lain muutoksella kieltää,en vieläkään syytä ymmärrä.Eikös se olisi aivan yksinkertaista? Lakiin voisi lisätä sitten näitä pykäliä,joita laki ei koskisi esimerkiksi SPR:n rahankeräystölkkejä ja Pelastusarmeijan joulupatoja.Ne ovat minusta aivan eri asia kuin kerjääminen ja ovat vain tietyn ajan.Sitten poistuvat.Romanian kerjäläiset sen sijaan kykkivät kaduilla viikosta,kuukaudesta toiseen kerjäten muka itselleen ja perheelleen,vaikka taustalla voi olla mahtava romanialainen mafia.Ja vaikka nyt sitten kerjäisivät vain itselleen.Jos me suomalaiset emme antaisi yhdellekään heistä latin latia,niin lähtisivät ja pysyisivät poissa.Mutta kun meissä on aina niitä,jotka antavat roposensa pyytävän kuppiin.Eikös jossain ole sanottu "kun raha kirstuun kilahtaa,niin sielu taivaaseen vilahtaa"?

Suojasää jatkuu tänään.Räystäät alkavat tätä menoa tippua,vaikka ne eivät ihan oikeasti mihinkään tipu.Meidänkin ikkunaräystäillä on paksu lumikerros ja parvekkeen lasin takana osa kadonnut.Taitaa olla eilisen katon lumenpudotusoperaation seurausta.Suuria kimpaleita lensi alas taitellen alapuolella olevien pensaitten oksia.Pihalla seisoi vahti pilli suussa,ettei asukkaat ulos tullessaan saa lunta niskaansa.Yksi puhallus lopettaa pudottamisen ja kaksi sallii taas jatkamisen.

Eilisiltana yritin katsella YLEn Teemalta lännenelokuvan "Hurja joukko",mutta se tuntui aika pian alun jälkeen mahdottoman pitkäveteiseltä ja hitaalta,että luovutin.Pidän enemmän niistä elokuvista,joissa on menoa ja meininkiä,inkkareita ja valkoisen miehen ritarillisuutta naista kohtaan.Tämmöiset "Hurjan joukon" kaltaiset viiden tähden "mestarilliset taideteokset" ovat minulle liian vaikeita ja pitkästyttäviä. Ehkä tykästymiseni näihin vähemmän taiteellisiin länkkäreihin juontaa jostain hamasta nuoruudesta,kun me tytöt ihailimme John Waynea ja muita uljuuksia aikana,jolloin hyvä voitti aina pahan ja pelottomuus ja rohkeus oli valttia.Elokuvassa oli aina happy end ja loppusuudelma,joka oli säällinen,kunnioittava ja vähemmän intohimoinen kuin nykyelokuvien suudelmat.Mutta ah,kuinka se suukko teki meidät tytöt onnellisiksi,kun loppu oli juuri sellainen kuin mitä olimme toivoneet.Huokailimme onnesta matkalla Axasta kotiin kaltsin yli.Axa oli töölöläinen elokuvateatteri,jossa usein kävimme.Nykyisin sen tilat ovat muussa käytössä.

Carina soitti ja kertoi "järjestelevänsä papereita".Oli löytänyt vuosikymmeniä sitten saamiaan kirjeitä meidän yhteiseltä luokkatoverilta Anitalta.Nyt palautti ne lähettäjälleen.Viehättävää.Anita oli viettänyt pienen hetken menneessä ajassa,mieleen muistumissa,jotka olivat kauan sitten unohtuneet.Minä olen melkein kaikki saamani kirjeet hävittänyt.Horstin olen säilyttänyt.Ne ovat nipussa silkkinauhalla sidottu ja vielä jonkun aikaa laatikossa,jonka kyljessä lukee "muistoja".Niidenkin hävittämisen aika tulee,sillä ketään kirjeet eivät kiinnosta minun jälkeeni.Horst kadonnut elämästäni vuosia sitten,vaikka miehenikin on hänet kyllä tavannut,sillä ystävyytemme jatkui vielä naimisiin mentyämmekin."Papereiden järjestely" pitäisi aloittaa hyvissä ajoin,ettei jälkeen jääneillä olisi ylenpalttisesti puuhaa,kun sitä on kuitenkin aivan riittämiin muutenkin.

Olen tänään lueskellut La Fontainen eläintarinoita, Yrjö Jylhän suomentamia.Kaikki ovat suloisia,opettavaisia,viisaita ja ihastuttavia runosatuja.Kerron joskus yhden.Sitä odotellessa: palaamisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti