17. maaliskuuta 2010

KESKELLÄ VIIKKOA

Jaahas,Turku voi taas paneutua ihmettelemään hajoamaisillaan olevaa siltaansa,kun Beckhamit ottivat ja lähtivät pois Suomen Turusta.Vaimokin oli mukana,vaikka ensin ei tiedetty,tuleeko vaiko ei tukemaan miestään tämän selvittyä loistavasti Sakari Oravan suorittamasta akillesjänteen leikkauksesta.Rouva tuli ja on nyt siis mennytkin miehensä David Beckhamin mukana kotiinsa suuren meren taakse.Olipas vipinää.Toimittajia,valokuvaajia,tavallista rahvasta tunkuun asti pitkin toreilla ja turuilla.Ja varmaan myös pitemmältä matkustettiin julkkisparia katsomaan ja ihmettelemään.On sitä meikätyttö sen verran selvillä,että tiesin heti,kuka ja mikä tämä David on.Ei turhaan selailla naistenlehtiä kampaajalla!

Tänään tullessani ratikalla kotiin,oli pitkästä aikaa vallan lysti matka.Lähelläni istui seitsemän paukun herrahenkilö,joka aiheutti sekä iloa että närkästystä kanssamatkustajissaan.Suomalaisenhan kuuluu istua hiljaa omiin ajatuksiinsa vaipuneena yleisessä kulkuneuvossa.Vain alta kulmain ympäristön seuraaminen on sallittua.Tämä mies oli siis pienessä sievässä ja paljolti juttuseuraa vailla.Kehui olevansa Hagiksen poikia,johon oman kertomansa mukaan lähellä istuva "aito stadilainen" sanoi,että ei hagislainen ole muuta kuin helsinkiläinen.Syntyi kina.Kuuntelin suuren kiinnostuksen vallassa.Jo Henrik Tikkanen aikoinaan määritteli stadilaisuuden.Raja kulki Hesperiankaduissa ja siitä etelään päin.Vai oliko rajan vetäjänä sittenkin itse Jörn Donner? Sitten brenkkukaveri kääntyi minuun päin ja sanoi minun olevan "jostain Espoosta".Otin oitis osaa keskusteluun ja korjasin väärinkäsityksen kertomalla olevani kolmannen polven stadilainen.Espoosta mukamas... Brenkkumies ojensi hansikkaan peittämän peukalon minulle ja minun oli kuin olikin painettava siihen omani.

Melkein jokainen meistä sai juurianalyysin,enkä tiedä,osuiko kenenkään kohdalla oikeaan.Monen kasvoilla karehti nyrpistynyt ilme,kun raitiovaunun yleensä niin hiljainen matka oli muuttunut melkein ilakoivaksi jutusteluksi,mikä minua kyllä suuresti viehätti.Intimiteettisuojaus on kova suojaus,eikä sitä kilpeä kovin herkästi läpäistä.Hurraa me suomalaiset!

Kotiin tultuani ilmoitti tuuraajahoitaja lopettavansa työt Helsingissä ja muuttaa omille juurilleen Lappiin.Onneksi istuin,sillä muuten olisi käynyt hullusti.Toettuani tuli hätä,sillä miten minun vapaani sitten käy? Itsekästä mutta totta.Hoidan miestäni ilman ulkopuolista apua ellei oteta laskuihin mukaan jokaviikkoinen kolmen tunnin vapaani miehen ollessa päivähoidossa.Mutta sitten aloin kuulla porojen koparoitten kopinaa,mäkäräisten keskinäisiä tappeluita,kuka vie ihmisestä suurimman palan ja kuulin tuulen suhinan metriä pitkissä naavatupsuissa puitten oksilla.Näin lanton mustan ja tyvenen pinnan sinisen taivaan alla.Kuulin taas ääniä.Kätkä hiipi jossain kohti saalistaan ja rääsyinen räme oli kyöpelien ja keijulaisten asuttama.Hillamarjat kypsyivät siellä,missä ihmisjalka harvoin osuu selkosten tiettömissä maisemissa jänkän reunamilla.Aukipää vaara ojentui kohti auringon valoa ja tuuraajahoitaja oli isiensä mailla,juurillaan kaukana kavalasta maailmasta ja Helsingin hulinasta.Haikeana sanon huhtikuussa hyvästit.Kiitän ja kumarran.

No,asioilla on tapana järjestyä,niin miksi ei tämä minun vapaa-asianikin.Pitää ajatella positiivisesti.

Tänään olen ostanut D-vitamiinia.Pirkko Mannolakin on lehtien mukaan entisestään pirtsakoitunut alettuaan ottaa vitamiinit pillerien muodossa.Melkein kaikki tuttavani ovat purkeillaan jokaisena aamuna ja D-vitamiinin ihmeitä tekevä voima on kaikkien tiedossa.Niinpä minäkin käväisin apteekissa.Vannotin farmaseuttia lupaamaan,että viikon päästä näkyvät jo tulokset.Ei luvannut.Saas kattoo nyt.Eihän sitä tiedä,mitenkä eläväiseksi meikämuori vielä tuleekaan.Pistän iloisesti juosten pyörätuolin kahvoissa niin,että mies saa hattunsa lieristä pidellä kiinni.

Huomisiin tai ylihuomisiin tai johonkin päivään heippa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti