19. maaliskuuta 2010

LOPPUVIIKON JUTUSTELUA

Uutta huomenta taas mennään.Ulkoasteita meidän mittarissa nolla.Eilisen lumisateen jälkeen piha pantu siistiksi,että jos haluja piisaa,voisi lähteä lykkimään.Pakollinen ulosmeno pyörätuolin kanssa vasta ensi viikolla miehen hoitopäivänä.Siihen asti ei tarvitse nousta aamukahvin laittoon kukonlaulun aikaan ja hoitotoimenpiteetkin voi suorittaa tuonnempana.Tämä viikko varhaisine herätyksineen alkaa olla ohi.

Eilen Herkussa juttelin kalaosastolla,mitä tuumivat keskusteluista maailmalla koskien tonnikalan pyyntiä.Katselin samalla tiskin tonnikala-arsenaalia.Sanottiin,että katsotaan,mitä tapahtuu YK-keskustelussa.Ja niinhän siellä kävi,että aasialaisten,eritoten japanilaisten,rakastamaa sinievätonnikalaa kannan hupenemisesta huolimatta,saa myydä.Sushi kun ei ole mitään ilman sitä.Itsekin sushin ystävänä olen samaa mieltä,vaikka toivonkin ihmisten viisaudella kalastavan ja jättävän kaikenkattavan ryöstökalastuksen sikseen.Kun laiva vetää perässään suurta pyydystä,siihen jää kaikki elollinen,mitä meressä on.Talteen otetaan vain tietyt kalat ja loppu tarpeeton viskataan hengettömänä takaisin laidan yli.Tämä on armotonta kalastamista.Jos hai osuu verkkoon,siltä leikataan vain evät.Kituva eläin takaisin veteen.Ei sääliä.

Samainen YK-kokous päätti myös suuressa viisaudessaan antaa jääkarhukaupan yhä kukoistaa.Kannan mahdolliseen sukupuuttoon kun ei metsästys vaikuta vaan ilmaston lämpeneminen.Ehkä jääkarhuja ei loppujen lopuksi todellakaan käydä noin vain laajamittaisesti tappamaan,vaan etupäässä pohjoisessa asuvat käyttävät omiin tarpeisiinsa niiden taljoja ja lihaa.

Alexander Stubb on "jyrähtänyt" mitä tulee yltyvään mamu-keskusteluun Suomessa.Siitä on hänen mukaansa tullut vastenmielistä.Ehkä olisi oikea lääke ylettömään maahan muuttoon,jos hallitus todellakin lopettaisi EU-maista pyrkiville toimeentulotuen.Tämä koskisi niin Romaniaa kuin Bulgariaa.Suomi on liian houkutteleva maa! Itse olen koko ajan ollut juuri sitä vastaan,että tänne tullaan vain leveästi oleskelemaan tekemättä mitään.Asunto annetaan,rahaa annetaan.Mikäs siinä on eläessä! Mutta jos tänne pyrkimisellä on vissi tarkoitus saada töitä,niin silloin ovat tervetulleita.Ei maailma ole enää sellainen,että jokainen pysyisi paikoillaan maassa,jossa on syntynyt.Rajoja ylitetään.Ei meitä voi kahlita.Isäni jätti tämän elämän 18 vuotta sitten.Silloin oli Helsingin katukuva aivan erilainen kuin nyt.Hän hämmästyisi nykyistä monikansallisuuttamme Suomessa.Eikä tämä ilmiö ole pelkkää turismia.Maailma muuttuu,meidänkin olisi joiltakin osin asenteissamme koskien rehellisesti työtä hakevien maahanmuuttoa.Ulkoministeri haluaa avointa keskustelua.Korjautuuko suhtautumisemme? Saas nähdä.

Ostin eilen muffinin paistamisesta ohjekirjan.Äitini teki usein muffineja.Kuin myös nk. kahviohukaisia,jotka sulivat suussa ollen niin sanomattoman makoisia.Isä ja minä ahmimme niitä sitä mukaan,kun äiti otti uunista.Olen näitä kahviohukaisia joskus itsekin tehnyt,vaan tulos kertakaikkisen erilainen.Muffineissa olen paremmin onnistunut.Nyt on sitten ohje poikineen niin makeissa kuin suolaisissa,että siitä vaan hommiin muorihyvä.

Eilinen ratikkamatka kaupungille ei ollut yhtään hauska kuten se,mistä jo kerroin.Jotkut lukivat Metro-lehteä,joita oli vaunuun siunaantunut.Eräs mies haukotteli ja toinen kaivoi estottomasti nenäänsä ilmeenkään värähtämättä.Haukottelu ennen vanhaan pyrittiin peittämään kädellä.Nykyisin ollaan suuaukko levällään niin että kitarisat loistavat.Nenänkaivaminen taas suoritettiin vuosia sitten hyvän käytöksen aikaan omissa oloissa poissa muitten katseilta.Toisaalla vaunussa eräs nuori nainen otti meikkipussinsa esille ja aloitti kasvojensa ehostamisen.Ehti juuri ja juuri saada ennen Stockmannin pysäkkiä maskarat paikoilleen.Astuin siinä pois,etten tiedä,miten askartelut jatkuivat.Ihmisiä ja heidän käyttäytymistään on joskus erittäin kiintoisaa seurata.Kunhan sen tekee huomiota herättämättä hyvän tyylin puitteissa.

Tänään on Minna Canthin päivä,se muistettakoon.Tämä liian vähälle huomiolle jäänyt 1800-luvulla elänyt Tampereella syntynyt ja Kuopiossa vaikuttanut nainen on sentään saanut oman liputuspäivän.Hän oli vahva raittius- ja naisasianainen,kauppias,vaimo ja äiti.Hän otti kantaa yleisiin epäkohtiin valoisalla tavallaan.Hän sai aikaan kuitenkin näytelmillään kohahduksen kansassa kirjoittamalla erttäin vahvastikin yhteiskunnan nurjista puolista.Lopulta Minna-rouva tyyntyi ja tyytyi paneutumaan pehmeämmin mm.säätyläiselämän pyörteisiin draamoissaan.Hän oli oman aikansa "voimanainen", jota meidän ei pitäisi unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti