18. huhtikuuta 2010

APRIKOINTIA

Olisikohan nyt niin,että Australiassa Penguin Group-kustantamon keittokirjassa on ollut oikolukijan virhe spelttitagliatelle-reseptissä vai onko tahallinen temppu? Alkuperäisessä reseptissä kehoitetaan lisäämään "salt and black pepper",mutta kirjaan tuli "salt and black people".Suomentaja kääntää HS:n nettisivuilla jälkimmäisen "suolaa ja jauhettuja mustia ihmisiä".No,jotkut aussilaiset tietysti tyrmistyivät ja kustantajalle tuli kiire korjata erehdys ja painaa kirja uudestaan oikein termein.Lupasivat valittajille uuden korjatun kappaleenkin.

Holotnaa ulkona.Meillä mittarissa aikaisemmin vain yksi vaivainen plusaste.Kesäilemiseen on vielä pitkästi aikaa.Kuitenkin näyttäisi siltä,että koivuissa on lehtien aluissa jonkunlaista turvotusta.Vielä ei voi puhua hiirenkorvista.Tänään ei ulos.Eilen olimme rannalla pitkään ja vaikka tuuli tuntui kylmältä,sinnittelimme. Katselin varpusten,naakkojen,pulujen,lokkien ja muutaman valkoposkihanhen oleskelua nurmikolla.Hanhet ovat jo muodostaneet parisuhteensa.Reviirirajat ovat tiedossa ja jos joku astuu yli,saa vastaansa köyristelevän linnun,joka siivet levällään ajaa rajan ylittäneen uskallikon pois.Myöhemmin hanhien määrän lisäännyttyä nurmikoilla,ei meillä pyörätuolin kanssa ole asiaa hanhien suosimien nurtsien lähelle.Tiet ulostusten peitossa,tuolin pyöriin tarttuu ikävät terveiset.Mutta rantaan pääsee muualtakin!

Vielä ei lokkien,muutamien hanhien ja sorsien lisäksi muita vesien varsilla asustavia lintuja näy,mutta suvella varsinkin kalatiirojen lentoa vesirajan yläpuolella on hauska seurata.Tarkan näkönsä ansiosta ne harvoin jäävät saaliitta syöksyttyään salaman lailla kalan kimppuun sen uidessa autuaallisen tietämättömänä parempiin suihin joutumisesta.Tiirat vielä elävät niille ominaista oikeaa elämää.Melkein maalinnuiksi muuttuneet lokit sensijaan kärkkyvät helpompaa ateriaa.Hyvin usein toive täyttyy,kun käyttämäämme rantaraittia lähestyy jo keski-iän ylittänyt vaimoihminen mukanaan muovikassi pullollaan leivänpaloja.Nainen istuutuu penkille,avaa kassin ja lokit ympäröivät hänet hetkessä.Kirkuna yltyy,tappelu leivästä alkaa.Lokkeja on kymmenittäin,lisää lentää matkojenkin päästä.Me siirrymme kauemmaksi.Lokkien määrä ja aggressiivinen käyttäytyminen karkottaa muutkin.Rannalle jää enää vain lintunainen ja lokit.

Nyt kun taivas on hiljentynyt lentoliikenteen osalta,jumiin jääneiden ihmisten on keksittävä muita keinoja päästäkseen jatkamaan matkaa.Elämä on kuin ennen vanhaan.Minun lapsuudessani lentokoneilla matkustaminen ei ollut niin yleistä kuin tänäpäivänä,eikä suinkaan edes kaikkien ulottuvilla.Silloin käytettiin linja-autoja,junia ja henkilöautojakin,laivoja ja omia jalkoja.Matkustaminen vei aikaa,matkalaukut painoivat niitä kanniskellessa kulkuneuvosta toiseen,odottelua,vaadittiin kärsivällisyyttä.Aivan kuten nyt.Minusta tuntuu,että tämä on myös hyväksi.Juuri sen takia,että ikuinen kiire on väistynyt,ihmisten on ollut sopeuduttava tilanteeseen.On käytettävä mielikuvitusta matkan jatkumiseen.Nyt nähdään Eurooppaa,kun ne,jotka yleensä kulkevat yläilmojen halki,matkaavatkin nyt täpötäysissä junissa tai busseissa pitkiä matkoja katsellen ikkunasta maan tasalla olevia näkymiä,työtätekeviä ihmisiä,asemia,taloja,vuoria ja laaksoja,eläimiä laitumilla,kaupunkeja ja kyliä.Ihan toista kuin businessluokassa taivaalla.Kiirettä on juuri sen verran kuin juna tai auto antaa myöten.Ja sitten kun taas taivas aukeaa,mitenkä osaammekin antaa jälleen arvoa nopeudelle ja matkustamisen helppoudelle.Kun mikään ei saisi milloinkaan olla itsestään selvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti