Satelee.Kosteaa koko päivän,aurinkoinen piilossa.Ja minätyttö sen kuin skrivaan vapunaattoa odotellessa.Ei ole silliä ei nakkeja eikä perunasalaattia.Poikkean suomalaisten traditioista.Kuohuvaista on itselleni,mies vesilinjalla sairautensa takia.Pöytää ei korista serpentiininauhat,ei ole ilmapalloja keikkumassa,ei huiskia huiskittavina.Epätietoista sekin,lähdemmekö Valpurin päivänä minnekään.Joskus vuosia sitten on menty Kaivopuistoon,joskus vappulounaalle,joskus tanssimaan.Mutta ei hätiä mitiä,vappu on kuitenkin meillä kaikilla.Toukokuu tuikkaa tulemistaan,kesä ovella. Ja Kaivariin voi aina lykkiä.Olimme viime vuonnakin.
Tänään minulla vapaata,mies päivähoitopaikassa.Vein suutariin kengät ja pesulaan aamutakin,ostin ruuat viikoksi ja unohdin apteekin.Stockmannilla Aasiaa ja kakkupuolella jin ja jang-täytekakku.Kiehtovaa uutta Herkussa kampanjan ajan.Sitten taas palaudutaan vanhaan ja tuttuun arkeen,voisilmäpulliin ja kokojyväsämpylöihin.
Juttelin tänään sosiaalitoimiston toimihenkilön kanssa,hänen,joka kuuluu henkilökohtaisesti minulle omaishoitaja-asioissa.Hän oli päättänyt,että minä tarvitsen lomaa! Noh,tämmöistä ylellisyyttä ei olekaan vuosiin ollut.Viimeksi,kun oli,makasin sairaalassa leikkauspöydällä.Ja kun kotiuduin,sain miehen samana päivänä hoitopaikasta kotiin.Toipuminen oli työn täyteistä toipumista,mutta kotona oli hyvä olla.Ja toivuinhan minä.Mikäs pahan tappaisi? Nyt on merkattu kesäkuulle viikon loma! Saas nähdä,saanko miehen ideaan mukaan.Aina ei ole onnistunut ja loma peruuntunut.Puhelen sitten lähempänä.Jos vaikka päästäisi irti hameeni helmoista ja lähtisi muitten hoidettavaksi hetkeksi aikaa.Pitää kuitenkin alkaa tuumata,nukunko koko viikon unirästejäni vai kirmaanko päiväkahveilla ja taidenäyttelyissä ystävieni kanssa vai matkaanko peräti ihan Tallinnaan asti ostamaan sen juomalasin tilalle uuden,jonka rikoin.Oli virolaista uniikkia.Tai sitten koko homma menee poskelleen.
Ilonan ikkunan alla pesii sorsa.Tai oikeammin kaksi,sillä pesimiseen ainakin ensi alkuun tarvitaan tämä määrä sorsia.Meidän roskistalon katolla taas lokkipariskunta.Katselevat jo minua sillä silmällä kantaessaan korsia ja risuja katon nurkkaan,että tipauttavat kesäretongilleni sitten aikanaan terveiset.Enkä ole niille ikinä pahaa tehnyt! Hyökkäilisivät niiden talon nuorten kimppuun,jotka niitä heittelevät kivillä ja kävyillä.Mutta ei,tämmöisen säällisen vanhusmuorin kimpussa siiveniskuin ja kauhein rääkäisyin.Jos ovatkin joitakin uudelleen syntyneitä edesmenneitä vihamiehiäni! Vaikka lapsuudentalon talonmiehen vaimo,jolle näytin pitkäänenää viime vuosisadalla. Ilonan sorsat elävät säyseää perhe-elämää. Ovat saaneet aikaan jo kaksi munaa.Pariskunta lähtee kuulemma joka ilta hämärän tultua kaksistaan ulos syömään peiteltyään jälkeläisensä ensin hyvin.Ovatko ne jo tässä vaiheessa muuten "jälkeläisiä"? Minusta ovat,vaikkakin kuoren alla.Niin että meillä on Ilonan lapsenlapsen kaksoslasten lisäksi puhuttavaa myös sorsien ja lokkien perhe-elämästä.Niin faunaa,niin faunaa.Floorasta ei kannata vielä,kun en ole nähnyt kuin helmihyasintteja talojen seinustoilla,parit krookukset ja ne istuttamani muutamat pääsiäiskukat,jotka jo nuokahtelevat ikään kuin vainajina ja jotka pitäisi leikata ja jakaa ensi kevättä silmällä pitäen.
Flooran päivä vasta 13.5. Se oli aikoinaan aina se päivä,kun mieheni pani olkihatun päähänsä.Vahvasti kesän merkki.On toki päivällä muutakin.Ensinnäkin ylioppilaiden perinteinen juhlapäivä,kun kokoonnuttiin 1800-luvulla nykyisessä Kumpulassa Kumtähden kentälle vastaanottamaan virallisesti kesää.Ja sitten,kuten kaikki tiedämme,1848 siellä kaikui ihkaensimmäistä kertaa komeasti Maamme-laulu.Tämän tiedämme ja olemme ylpeitä suomalaisuudestamme.
Alkaa olla mieheen liittyvien ilta-askareiden vuoro ja sitten onkin kutvahtanut päivästä (tai illasta) se hetki,joka on minun ja vain ja ainoastaan minun omani.Käperryn sohvan nurkkaan ja avaan television tai lennän mielikuvituksen siivin maailman ääriin,jonne mieleni on aina halannut.Siispä hyvää iltaa tai hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti