Eipä ole tuuli tyyntynyt eilisestä.Sadettakin piisaa.Kesämyrsky yhä Helsingin yllä.Pelastuslaitoksella töitä.Oli jo eilen,kun veneilijät lähtivät merelle,vaikka kovasta tuulesta varoitettiin päiväkaupalla etukäteen.Syytetään veneen oikkuilua,vaikka usein vika onkin kipparin korvien välissä navigointitaidon ollessa puutteellista.Pitäisiköhän suutarin sittenkin pysyä lestissään?
Kummityttöni tyttärelle on ostettu hevonen! Puoliverisen eläimen juuret ovat Hollannin maassa.On kuulemma kaunis,säkäkorkeuskin hätkähdyttää.Tyttö on ratsastanut nuoresta iästään huolimatta jo monet vuodet ja niistä pari viimeisintä anellut omaa heppaa.Koska koulutodistuksen keskiarvokin oli 9.5,niin palkinto tuli,mutta sillä ehdolla,että koulunkäynti sujuu kutakuinkin entiseen tapaan.Talleilla aikaa kuluu entistäkin enemmän,mutta harrastus voisi toki olla huonompikin.Siispä onnea tyttöselle sekä hänen tammalleen.
Viikko enää lomaan! Alan jo ottaa todesta. Tiedän senkin,että saatan joinakin päivinä ihmetellä,miten saada aika kulumaan,kun tavanomaiset hoitotoimenpiteet sun muut rutiinit ovat kuvioista poissa.Tällä hetkellä tuntuu siltä,että pari päivää nukun.Aamuisin ei kiirettä aamiaisen laittoon,ei sään tarkistusta ulosmenoa varten,ei edes ruuanlaittoa,kun aion hemmotella itseäni ostamalla valmista tai menemällä lounaalle ulos.Tallinnassa menee C:n kanssa yksi päivä,kunhan saan ystäväni rauhoittumaan virolaisten taksien turvallisuudesta.Oli kuullut kauhukertomuksia sikäläisestä taksikulttuurista.No,Tallinnassa on rikollisuutta siinä missä muuallakin.Eikä näin voi matkailemaan lähteä,että on pupu kaiken aikaa pöksyissä mahdollisen pahan varalta.Tietty varovaisuus matkaillessa on tietysti suotavaa ja järkevääkin.Mutta taksiin uskaltaa mennä,se on vissi.Tiedän kokemuksesta,kuten monet muutkin suomalaiset.
Ilona oli tyttärensä lomapaikassa Ilomantsissa muutaman päivän.Tila on kuulemma korpien kätkössä rajan tuntumassa karhujen mailla.Niitä tepastelee kotinurkissa tuon tuosta saaden aikaan niin hämmennystä kuin ihastusta.Minun kookkaamman villieläimen näkeminen omasta ikkunasta rajoittuu yhteen kappaleeseen hirveä,joka seisoi jokseenkin uljaan tuntuisena pihalla,kun meillä oli muutaman vuoden harharetket Espoossa asumisessa.Jähmetyin paikalleni katsomaan vierasta,joka tuijotti tiiviisti hirvensilmillään takaisin.Pienempiä olentoja on nähty enemmänkin,mutta tämmöisen kruunupään komeudelle harva vetää vertoja.Mökkiaikana joskus näimme vilauksen sienimetsässä.Vanhempi koira sen sijaan on tehnyt lähempää tuttavuutta,josta sillä riitti tarinaa vielä seuraavanakin päivänä sen hakiessa lohtua kokemukselleen meidän kainalossamme.
Nykyisessä asuinpaikassamme joskus loikkii pihan poikki rusakko.Muutoin eläinmaailma täällä supistuu lintuihin ja naapurien koiraystäviin.Animal Planetin ohjelma-anti tyydyttää luontokaipuuni.Saan katseltavakseni apinoiden inhimillistä perhe-elämää.Näen mitenkä isot kissaeläimet jahtaavat ateriaansa niin että tanner pöllyää,sukellan syvälle merten syvyyksiin ja näen vastapainoksi korkealta ilmasta käsittämättömän kauniita maisemia.Kiitos niille lukemattomille luonto- ja eläinkuvaajille,jotka mahdollistavat tv:n katsojille nämä nautinnot.
Tämmöistä tänään tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti