14. kesäkuuta 2010

SULAA JUTUSTELUA

Tänään ei asfaltti kiilläkään sateesta,mikä ilolla todettakoon.Aurinko ei kuitenkaan näin aamulla vielä ole puhkaisssut pilviverhoa ja lähettänyt säteitään riemuksemme.Mutta hyvältä näyttää.Orvokkini kyllä ovat männäpäivien myrskyssä kärsineet pahan kerran.Roikkuvat sikinsokin terälehdet surullisina mutruina.Marketat sen sijaan eivät ole moksiskaan.Ovatkin orvokkeja tukevavartisempia sojottaen pystypäin tyytyväisinä kukkamaallani.

Kova tuuli tehnyt myös tepposia pihavalaisimissa.Kahdesta kiskonut kuvut irti,että polttimot ovat nyt säälle alttiina.Toivottavasti ei ala sataa. Ilmoitin jo asiasta huoltoyhtiöön.Joskus tuntuu,että olen tämän talon epävirallinen puuhanainen,koska yleensä ehdin ensimmäisenä rikkoutuneista kohdista ilmoittamaan.

Sain puhelimitse vahvistuksen miehen intervallipaikasta ensi viikolla,jotta loma alkaa olla totisinta totta.Tallinan matka on varattu ja olen mietteissäni päätynyt Olde Hansaan lounaspaikkanamme.Varaan pöydän C:lle ja itselleni.Sitten Olde Hansan mielenkiintoiseen puotiin ja aivan varmasti jotain ostankin.Ollaanhan sitä ulkomailla! Voi pojat,lystiä tiedossa!

Kansanedustaja Ilkka Kanerva on lehtitietojen mukaan hakeutunut hoitoon.Jo oli aikakin. Toivottavasti parannusta tulee.Oudonlainen teinityttöihinkin kohdistunut tekstiviestittely loppuu ja mies alkaa taas ansaita kunnioitusta niiltä,jotka ovat hänet eduskuntaan äänestäneet ja häneen uskoneet.

Meillä muutama yö ollut vaikea,mutta viime yönä nukuimme molemmat levollisesti ja tämä aamu tuntuu pirteältä ja odotan päivän jatkumista iloisin mielin.Ulos emme aio.Odottelen muutamaa puhelinsoittoa ja sitten hovitietokone-eksperttini kanssa päivitämme koneeni eräitä toimintoja etäkonstilla.Hän toisessa päässä ja minä toisessa.Toivottavasti osaan.Yleensä tämmöinen osaamisen onnistuminen on taitavan neuvojan käsissä ja sellainenhan minulla on.

Luin taas Panu Rajalan blogia.Jaksan aina ihmetellä,miten häneltä riittää energiaa kaikkeen tekemiseen,osallistumiseen ja kirjoittamiseen.Onko koskaan viettämässä koti-iltaa? Ehkä maaseutuasunnossaan,siellä Sillanpään maisemissa. Mutta sielläkin on rientoja pitkin Hämettä ja vähän sen ulkopuolellakin.Minusta on hauskaa,että emme kaikki 60v täytettyämme ukkoonnu ja akkoonnu huimaa vauhtia istuaksemme vain paikoillamme menneitä muistellen.Nykyaikakin jo vaatii kiikkustuoli-istumisen minimoimista ja meiltä odotetaan virkeyttä ja elämisen iloa.Jos kroppa kremppaantuu,niin mieli voi vielä pelata.Henkinen vetreys on tärkeää.Aivoja pitää voimisteluttaa läpi elämän vaikka sitten ristisanoja ratkomalla,tietokonetta räpläten tms. Kaino-täti,joka eli reippaasti yli yhdeksänkymmenen ikävuotensa oli loppuun asti toiminnoiltaan ja ajatuksiltaan kaikkea muuta kuin ikänsä edellyttämä.Häntä oli sanomattoman hauska katsella ja olin onnellinen saatuani hänet niin kauan pitää ilman,että hän olisi sen suuremmin sairastunut.Terveisiä vaan sinne pilven reunalle!

"Elämä on iloleikki! Mitä olemme me,mitä olentoja täällä,että Jumala meistä huolen pitää?" (Aleksis Kivi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti