29. heinäkuuta 2010

TORIKAUPPIAS

Jokaisella pitäisi olla torilla oma perunanmyyjä! Siis sellainen,jolta on ostanut vuosikaudet.Joka tietää ja tuntee asiakkaan perunamaun,sillä mitä tahansa perunaa ei sovi kattilaansa panna.

Oma perunamyyjä valitsee aina sopivan kokoiset siinä mukavia jutustellessaan.Jos on naisasiakkaasta kyse,tulisi perunanmyyjän olla mies ja taas päinvastoin.Minulla on siis miesmyyjä.Perunanmyyjä on letkeämpi ja leppoisampi kuin vihannes- tai kukkamyyjä,eikä hänellä perunoiden lisäksi ole muuta kuin porkkanoita,tilliä ja sipuleita.Hänellä on yleensä pakettiauto mukana,jonka suojissa kauppaa tekee.Hän tietää perunoista kaiken.Hän syö itse valtavat määrät perunoita vuodessa,eikä kyllästy niihin koskaan.Hän on kiireestä kantapäähän silloinkin kohtelias kauppias,kun väitän hölmöläisten hommaksi sitä,että perunat ensin pestään tarkasti ja sitten ne mullataan takaisin.Mitä järkeä tässä on? kysyin kerran. Hän vastasi kertomalla nykyihmisten laiskuudesta,että on paljon helpompi huiluttaa vedessä puhtaaksi nämä jo kertaalleen pestyt ja uudestaan mullatut kuin ne,jotka ovat paksun ja aidon multakerroksen peitossa. O tempora! O mores! ajattelin minä.

Jos oman perunanmyyjän myyntipaikan edessä ei ole jonoa,voi siihen halutessa jäädä vaihtamaan sanan taikka kaksi.Sää on neutraali aihe ja tietysti kaupan oleva tavara.Niistä voi puhua loputtomiin,sillä peruna ei ole tokikaan vain pelkkä peruna.Saa ehkä,jos on oikein lämpöiset välit kauppiaan kanssa,tietää,miten puikulat pysyvät ehjinä keitettäessä.Säilytän tässä salaisuuden,sillä luulen hänen uskoutuneen minulle vain sen vuoksi,että olen hänen vakituinen asiakkaansa.Hänen hiukan multaiset kätensä kulkevat hellästi yli eri laatuisten perunoiden,jotka kukin ovat omassa laatikossaan.Laatikon kyljessä on lappu,missä kerrotaan lajike.Hän tarttuu yhteen perunaan ja näyttää sen tuoreuden.Siitä lähtee kuori näin kesällä oitis,kun hänen peukalonsa kulkee perunan pintaa edestakaisin hetken.Hänen silmissään on ansaittua ammattiylpeyttä.

Hän tekee myyntityötään samassa paikassa myös talvisin.Autossa on kuumailmapuhallin ja hän hakkaa käsiään yhteen,puhaltaa niihin pitääkseen ne notkeina voidakseen valita silloinkin perunat asiakkaalle tämän toivomuksen mukaisesti.Jotkut tahtovat isoja,toiset pienempiä.Toiset perunat sopivat laatikkoruokiin toisia paremmin, jotkut jauhoisia,jotkut eivät.Jos ostaja ei tiedä,kauppias tietää.Hänen sanaansa voi luottaa.Hän on elänyt perunoitten kanssa ehkä vuosikymmenet,ehkä syntynytkin perunatilalle.Pienenä ollut niitä nostamassa,kun on kotitarpeiksi kaivettu lähimmältä saralta päivällisperunat.

Minun perunakauppiaaltani riittää vuodesta toiseen aina hymy tervehtiessään "päivää taas rouva, pikkukappako tänäänkin?" Hänen pyöreät iloiset silmänsä katsovat minua ja hän jatkaa "tänään on tässä hyvä,kun mereltä tuulee". Hän antaa muutaman perunan kaupanpäälliseksi ja hänen hymynsä syvenee.Minun poistuessani hän myy tuotettaan jo seuraavalle asiakkaalle yhtä lämpöinen hymy huulillaan ylpeänä ammatistaan,ylpeänä perunoistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti