1. elokuuta 2010

ELOKUUN EKA

Ihkauusi kuukausi menossa.Tai vanha oikeastaan,sillä olihan se vuosi sitten myös.Mittari näyttää ihania viileydestä kertovia asteita.Yö meni meillä hyvin ja nyt juon aamukahviani virolaisesta mukista,jonka kerran ostin Senaatintorin Viro-maakuntapäiviltä.Kyljessä käsinmaalattuja apiloita.Aamu ei voisi oikeastaan paremmin alkaa.

C soitti eilen ja pyysi minut mukaansa Tukholmaan miehen intervalliaikana.Tämä vasta syyskuussa tai peräti marraskuussa.Ihminen oppii sovittelemaan menemisensä ja tekemisensä pitkienkin aikojen taa olosuhteiden näin pakottaessa.Ennen kun päähänpistot toteutettiin melkein saman tien.Eikä minulla Tukholman matkaa vastaan ole mitään.Olin viimeksi joitakin vuosia sitten Hepin kanssa.Silloinkin intervallihoidon aikana.Ennen muinoin piipahdettiin naapurimaan pääkaupungissa tuon tuosta ja vaikkapa vain jonkun tietyn kuvataiteilijan teoksia katsomaan.Sellainen tapahtui miehen kanssa,kun Joan Mirón näyttely oli Tukholman Nykytaiteen museossa.En erikoisemmin ole tämänlaatuisen taiteen ihailija,mutta silloin tällöin on hyvä niihinkin tutustua.Sen sijaan muistan nähneeni samaisessa kaupungissa joskus takavuosina loistavan van Gogh-näyttelyn.Sen matkan tein ystäväni Sirkan kanssa.Tämän taiteilijan töiden ääressä voi viivähtää pitkäänkin.

Eilen laistin taas kastelemisen.Nyppäsin vain kuivahtaneen orvokkituppaan roskismatkallani ja siinä koko sen päivän kukkien hoito.Tänään ryhdistäydyttävä.Sadetta kun ei ole luvattuna.En ole koskaan näin hartaana katsellut säätietoja televisiosta kuin nyt.Sadepilvet sääkartassa roikuskelevat aina muualla kuin Helsingin yläpuolella.Vaikka en kuitenkiin mitään Astaa tänne halua.Kaikenlaiset ennen näkemättömät myrskyt riepottelevat nyt Suomeakin jättäen pahaa jälkeä.Matkapuhelimet mykistyvät,sähköt reistailevat,junat eivät kulje,kaatuneita puita teillä,salaman sytyttämiä tulipaloja.Mitenkäs tämän herran kukkaron on oikein käynyt täällä Napapiirin tuntumassa?

Pienempi vastoinkäyminen koettelee minun hermojani.Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä jäi Suomen Kuvalehti perjantaina tulematta.Suivaannuin,soitin ja lähetin sähköpostia.Kiukkuani en hillinnyt.Mikä meidän postilaitostamme nykyisin vaivaa? Mikä on vialla postin jakajissa? Miksi tässäkin työssä ollaan niin hemmetin piittaamattomia? Jos jakajan työ ei miellytä,vaihtoehtoja on. No,minä sain erikoiskuljetuksena lehden vielä perjantaina.En kiittänyt.Nyt ovat alkaneet kaiketi jo ihmetellä myös Yhtyneissä Kuvalehdissä.Sekä lehden julkaisija että asiakas maksaa siitä,että lehti jaetaan ajallaan.Viimeksi sain perjantain lehden seuraavan viikon keskiviikkona! Kaikenlaisia selityksiä olen kuunnellut kuin myös viimeksi Postin taholta anteeksipyynnön ja toiveen siitä,että olisin vastaisuudessa heidän palveluksiinsa tyytyväinen.En ole.

Jotta ei uudestaan nousisi sapekas suuttumus mieleeni,lopettelen lauluni tähän.Hyvää sunnuntaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti