On se vaan niin ihmeellistä,että Englannin maassa ilmestyy näitä peltokuvioita ja sitten hämmästellään,että kuka... Ihan ulkoavaruudesta asti ovat tulleet tekemään,kun eläin- ja tuuliteoria on poispyyhkäisty.Turistit parveilevat näitten monimutkaisten kuvioiden ympärillä tallaamassa maan omistajan maita.Mitä geometrisempi ja mitä mutkikkaampi kuvio on,antaa se ilmiselvästi ymmärtää,että ei ihminen moiseen pysty.Kyllä ET sukulaisineen on tainnut Telluksella piipahtaa.
Käsittämättömän hämmästyttävää taas ei ole siinä,että Indonesiassa tulivuori,joka on levännyt satoja vuosia tuprautti uumenistaan näytön että hengissä ollaan.Nyt sitä vahditaan,että ilkeiskö panna uusiksi.Ja voihan se panna.Luonto kun on sellainen.
Meillä täällä Suomessa on luonnon puolesta rauhallisempaa tällä hetkellä,mitä nyt sateen ropina minut yöllä herätti ja perään herätti mies tehden lopustakin yöstä kovastikin hoitotoimenpiteisen.
Ryhdyin aamuyöllä kuuntelemaan äänikirjaa Pompejista fiktiivisten asukkaiden kertomana,jotka ehtivät paeta maailmanlopuksi luulemaansa Vesuviuksen purkausta.Monilla rikkailla oli vapaa-ajanhuvilat vähän kauempana Pompejista ja sinne kiiruhdettiin.Tuhkan laskeuduttua lähtivät rosvot ryöstöretkille kaupunkiin kuten nykyisinkin tehdään kotien sorruttua maanjäristyksissä.Ehkä heissä oli kuitenkin sen verran inhimillisyyttä ja tunnetta,että kauhistuivat kaupungissa näkemäänsä.Ihmisiä lojui sikin sokin palaneina ja tuhkan peittämänä.Äiti puristi sylissään lasta yrittäen suojella tätä.Turhaan.Tätäkään kauheutta en osaa kuvitella miltä se on tuntunut.Voi vain aavistella Vesuviuksen purkauksen voimaa,joka hävitti jo kertaalleen rakennetun kaupungin sen jälkeen kun vuori puhui vuonna 63.
Kuusitoista vuotta myöhemmin kahta suurempi maanjäristys ja tulivuoren purkaus teki kaupungista lopun.Ja tätä tuhoa turistit todistavat ekskursioillaan esiin kaivetussa Pompejissa.Aikaa on kulunut ja nyt minä 2000-luvulla kirjaa kuunnellessani tunnen myötätuntoa Pompejin entisiä asukkaita kohtaan,jotka joutuivat tiensä päähän näin kammottavalla tavalla.Itse en ole koskaan siellä käynyt,koska matkani Italiassa ovat päättyneet aina Toscanaan,jotta vaikka kaikkien teiden kerrotaan vievän Roomaan,en sinnekään asti ole päässyt, saati etelämmäksi.
Tämmöistä kirjaa,vaikka historiasta pidänkin,ei pitäisi yöllä pimeässä kuunnella tai lukea.Pirut ilmestyvät seinille ja alkaa ajatella mitä kaikkea Suomessakin voi tapahtua,vaikka emme minkään tulivuoren läheisyydessä olekaan,eikä kai tsunamikaan yllä Suomenlahteen tai Pohjanlahteen.Mannerlaatat eivät liioin kohtaa toisiaan allamme.Trombit saattavat kiusata,myrskyistä puhutaan ja saavathan nekin toki tuhoa aikaan,mutta tehottomampia ovat kuin siellä,missä alituisesti luonto puhuu isännän äänellä.Tämänkin puoleen Suomi on paras maa!
C soitti ja oli murheellinen sosiaalisesta elämästäni,jota hänen mukaansa minulla ei ole,kun elämäni on rajoitettua.No,se on kyllä totta,mutta en nyt aivan umpisukkeluksissa ole ilman ystävien seuraa,vaikka tapaamiset nenätyksin ovatkin harventuneet,vaan ei aivan olemattomiin kadonneet.Kahvilatapaamiset ovat jääneet,mutta jos meille asti vaivautuvat,niin avoimien ovien päivä on joka päivä kotona ollessamme.Ja kyllä kaupungillakin rupattelutuokio järjestyy tuuraajan avustuksella.Puhelimessa pälätän melkein päivittäin jonkun kanssa,blogissa sitäkin enemmän.Tästä onkin tullut minulle yksi parhaimpia purkautumiskeinoja.Kirjoittamisesta ylipäätään olen aina pitänyt.Päiväkirjaa suurella innostuksella kirjoitin vuositolkulla nuorena.Sitten yhden toisensa perään hävitin,että jälkeeni jäävillä ei ole hymyilyn aihetta kurkistaessaan nuoren tytön sisimpään.
Ei,en todellakaan koe itseäni mitenkään "mökkiintyneeksi" tai yksinomaan sairaan vartijaksi.Totta kai elämä pyörii koko ajan sairauden ympärillä,mutta aikaa jää muuhunkin.C huolestuu turhaan,josta hänelle kuitenkin kaunis kiitos.Välittäminen on hieno juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti