Edellinen otsikkoni liittyen torstaihin pitänee muuttaa eiliseksi perjantaiksi toivoineen,sillä miehen diagnoosi sairaalassa on varmistunut vähemmän pelottavaksi.Tosin pitkäaikaiseksi vaivaksi.Siitä ei tämän enempää.Voin taas vapaammin hengittää.
Sisäministeri Anne Holmlund lämpeni jo aiemmin kerjäämisen kieltoajatukselle ja saanee nyt vahvistusta työryhmän esittelyssä runsaan viikon kuluttua.Aiotaan saada täyskielto ammattimaiselle kerjäämiselle sekä kriminalisoidaan sen organisoiminen.Ehkä tämän jälkeen katukuvamme kaupungeissa siistiytyy ja ainakin osa näistä ihmisistä katoaa tienistien huvetessa lain astuttua voimaan.Ne meistä,jotka ovat henkeen ja vereen asti puolustaneet kerjäämistä katujen nurkissa,rikoksia,joiden tekijöissä usein on romanitausta,saavat alkaa miettiä uusia sympatian kohteita lain muututtua.
Sitten seuraavaan asiaan,joka kaipaisi yhteiskunnassamme muutosta.Tolkuton jonottaminen.Puhelimessa pitää jonottaa virastoihin,mutta ensin pitää naputella puhelinkojeessa numeroita ja täten ilmoittaa,mitä soittajan asia koskee."Jos asiasi koskee sitä ja sitä,paina ykköstä..." Automaatti ilmoittaa jonotusajan,joka voi olla pitkä ja jokainen odotusminuutti maksaa.Jos menee paikan päälle,siellä saattaa hulahtaa aikaa melkoinen tovi,ennenkuin oma numero kutsutaan virkailijan puheille.
Koin tämän juuri eilen.Olen muuttamassa matkavakuutustamme ja marssin asianomaiseen paikkaan sitä tekemään.Edelläni oli kolme muuta.No,heitä on vain kolme,ajattelin toiveikkaana ja istahdin pehmeään siniseen nojatuoliin.Puolen tunnin päästä kuulin ensimmäiseltä jonottajalta,että tämä oli ollut tuolissaan odottamassa jo tunnin.Virkailijoita meni ja tuli,huoneita oli kolmattakymmentä käytävien molemmin puolin.Jokaisella virkailijalla oli kädessä paperi ja sitten oli heitä,joilla ei ollut muuta kuin henkilökunnan pumppukannusta otettu mukillinen kahvia.Asiakkaita ei kutsuttu mihinkään huoneeseen ja ne,joihin näin,olivat virkailijaa paitsi tyhjiä.Korot kopisivat parketilla,kiirettä piti,mutta ei asiakkaiden takia.Tätäkö tämä taas on?
No,minullahan loppui lopulta kärsivällisyys ja menin sille tiskille,johon piti heti tullessa ilmoittautua ja kertoa asia,että tämä virkailija osasi antaa siihen asiaan oikeuttavan numerolapun.Hän ojensi sen arvokkaasti kuin kruununkalleuden ja minä otin paperilappusen kiitollisena vastaan.Siinä oli numero 158.Nyt kysyin,onko täällä aina tällaista jonottamista ehkä tunnista toiseen? Virkailija katseli minua ylhäisesti ja loihe sitten lausumaan perjantain olevan kiireisen. Kiireisen??? Lupasin palata asiaani ensi viikolla ja ojensin hänelle kohteliaasti virkailijan luo oikeuttavan numerolapun. Odotan viikonlopun päättymistä,että pääsen taas kokeilemaan sitä pehmeää sinistä nojatuolia.Kärsivällisyyteni tuskin tulee enenemään.
Mitä sitten kärsivällisyyteen tulee ja eritoten minun kärsivällisyyteeni,jota ei ole.En siedä edes seisomista kassajonossa.Siinäkin käy niin,että vaikka valitsen lyhyimmän,tulee mutkia matkaan.Edellä jonottavalla ei ole tavaroitaan punnittu.Kassa lähtee vaa´alle. Joku toinen edelläni maksaessaan alkaa kaivaa pikkukukkaronsa sisällystä kertoen haluavansa päästä kaikesta pienestä eroon.Hän ei salli nopsan kassaneidin niihin koskea,vaan laskee sentti sentiltä itse,sekoaa laskuissaan,näkee huonosti,pudottaa lantteja lattialle jne. Minun kohdallani toteutuu näin herra Murphyn laki,eikä se ole poikkeus vaan sääntö.Olen huono-onninen jononvalitsija.Vaihdan ehkä jonoa ja katselen sitten sitä vanhaa jonoani,joka alkaakin edetä kiitettävän nopeasti.Huokaan.
En tiedä keneltä olen perinyt hillittömän kärsimättömyyteni,kun kaiken pitäisi tapahtua silmänräpäyksessä.Näin vain on.Enkä tänä jonottamisen kulta-aikanakaan ole mitään oppinut,mutta jonotan kuitenkin pakon edessä pitkin hampain,sillä jonottaa pitää saadakseen asiansa toimitettua.Tämä on nykyaikaa. "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja,odottakaa sulkematta puhelinta". Hohhoijaa. "Asiakaspalvelijamme ovat yhä varattuja,palvelemme teitä hetken kuluttua".
Kuinka monta ystävyyssuhdetta onkaan mahtanut syntyä niiden tuntien aikana,kun jossain istutaan mukavissa tuoleissa ja aletaan jutella toisen jonottajan kanssa? Juttu alkaa yleensä sillä,että kerrotaan ajasta,joka on jo istuttu.Sitten se siirtyy moitinta-asteelle tämmöistä byrokratiaa kohtaan ja lopulta ollaan hyvää pataa keskenään.Ehkä näin on järjestettykin,että odotustilat toimivat jäyhien suomalaisten tutustumispaikkoina.Opettaa sosiaalista käyttäytymistä.Kolmessa,neljässä tunnissa tapahtuu jo ihmeitä. Seuraan aikani ihmisiä,sillä tarkkailen mielelläni muiden käyttäytymistä.Sitä aikani tehtyä ja kun edistystä ei tapahdu numerotaululla,jätän huvin siihen ja lähden pois kuten eilenkin.Luonneasia.Kärsivällisyys ei ole hyveeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti