27. syyskuuta 2010

YHTEYSHENKILÖ

Ensimmäinen reaktioni oli kyllä leveä hymy luettuani HS:n nettiuutissivulta YK:n olevan perustamassa avaruusolioiden yhteyshenkilövirkaa.Tämän tärkeän työn saisi malesialainen astrofyysikko Mazlan Othman.Hänen työnsä kulminoituisi toden teolla,jos jostain maapallon ulkopuolisesta älyllisestä maailmasta otettaisiin meihin yhteyttä "päivää,voisimmeko tavata tunnin kuluttua johtajanne,leijumme tässä sen aikaa?" Taitaisi aika monelta mennä noin arkisesti sanottuna kakat pöksyyn.

Ehkä uutinen uudesta virasta sittenkään ei ole naurun paikka,vaikka ensisilmäyksellä niin kävi,sillä eihän sitä ikinä tiedä... Ja onhan se korrektia olla varautunut ja oikein vihkiytynyt sille,että sieltä jostain saatetaan tupsahtaa visiitille.Tosin brittifyysikko Stephen Hawking ei taida riemusta hypellä,anteeksi ilmaisu, kuullessaan YK:n touhuista.Hän kun on vakaasti sitä mieltä,että meidän pitäisi täällä elellä vaan hissukseen matalalla profiililla eikä kailottaa ympäriämpäri avaruutta olemassolostamme etsien muita maailmoja,signaaleja taivaitten takaa.Hawkingin harmiksi kun kuitenkin Othmanin tehtävä on seurata mahdollisia yhteydenottoja,että päästään oikein asiaan viran edellyttämällä tavalla.

Olen hiukan samaa mieltä siinä hiljokseen elämisessä pallollamme,sillä järkytyn aina tieteisleffoja katsellessani,kun ilkeät hyönteisiltä näyttävät jättimäiset koneet panevat kaupunkejamme matalaksi,eikä edes ystävällismielinen E.T. tai Melmac-planeetalta putkahtanut Alf mahda sille mitään.Koko ajanhan alleviivataan toisten planeettojen edustajien olevan vihamielisiä meitä kohtaan jo heti kättelyssä, noin sanoakseni.Olen itsetykönäni aprikoinut,miksi eivät voisi veljellisesti ensin tavata Mazlan Othmanin tai jonkun maan presidentin,jutustella niitä näitä,tiedustella vointejamme ja infrastruktuuristamme oleelliset asiat.

Vieraille voisi esitellä muutamia mielenkiintoisiksi luokiteltuja nähtävyyksiämme,viedä illanistujaisiin jonkun silmäätekevän miljonäärin luo,kertoa lampien kaloista,pohjoisen hämyisistä kesäilloista,rapukesteistä,purjehduksista Karibialla ja hedelmistä,jotka kasvavat puissa,hiekkadyyneistä ja vastikään uudestaan tulleista kolmiulotteisista elokuvista.Mutta jättäisimme vähemmälle kaikki negatiiviset asiat,kuten nälänhädän,liiallisen sokerin ja rasvan syönnit,työttömyyden ja likipäin kaiken aikaa käytävät sodat,korruptiot,romanikerjäläiset Euroopassa,juomavesipulat aavikoilla,luonnon katastrofit ja tiettyjen eläinten sukupuutot.Painottaisimme enemmän haluamme elää rauhanomaisesti kaikkien maailmojen kanssa ja suhtautumistamme ystävällisellä uteliaisuudella kaikkeen kaukaakin tulleeseen tuntemattomaan.

Voisimme myös kysyä heiltä neuvoa,mihin me voisimme alkaa kipata ydinjätteitämme ja muuta roskaa,kun ei ilkiäisi ihan avaruuteenkaan heidän kotinurkilleen paiskata.Voisimme siis hyödyntää tätä uutta ystävyyttä.Meillä taas ei olisi heille paljoakaan annettavaa,kun ajattelee sitä,että meidän räpiköimisemme avaruudessa on yltänyt vain pienen matkan päähän omaan Kuuhumme.Kun he taas ajelevat pitkin Linnunratoja yhtä helposti kuin me Helsingistä Espooseen.Tai,että lappilaiset eivät tästä loukkaantuisi,Inarista Kaamaseen.

Tämänkaltainen tapaaminen olisi kaikinpuolin kasvattavaa jo siinäkin mielessä,että emme aina tuijottaisi vain omaan napaamme,vaan huomaisimme toden teolla muitakin olevan olemassa,tosin kaukana.Yhteyshenkilöllä on siis paljon vastuuta.Häneen me luotamme,henkemme annamme.Hänestä voi riippua se,että tähtien sota ei syty,eikä meitä liioin sädetetä pois kotikonnuiltamme vieraaseen maailmaan,jossa kaiken alkaminen alusta voisi olla melkein mahdoton tehtävä.Kieli,ystävyyssuhteet,naimisiin meno,koulutus,ammatti...

Että tämänkaltaista tieteisasiaa tässä ja nyt.Lieneekö tottakaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti