30. marraskuuta 2010

TOTTA VAI TARUA

Juttelin illalla ystäväni Ilonan kanssa,joka oli sitä mieltä,että Suomen Kuvalahden kirjoitus Helsingin herrojen matkasta Romaniaan ei ehkä pidä kaikin puolin paikkaansa.Helsingin Sanomissa otettiin samana SK:n ilmestymispäivänä perjantaina kantaa kirjoitukseen oikaisuineen matkan kulusta.Jos SK:n kirjoitus oli niin sanotusti puppua eli vahvasti liioiteltua,niin oikaisu asiasta olisi asianomaisessa lehdessä tietysti paikallaan.Kaiken kansan luettavissa oleva mollaus ei ole korrektia journalismia.Olen pitänyt Suomen Kuvalehteä asiallisena lehtenä,joka ei hairahdu edes juoruilujen puolelle.Pitäneekö nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen? Ehkä tällä viikolla SK asiaa valaisee,jos Helsingin kaupunki on saanut kuulla asianomaisten virkamiesten version Romaniassa olostaan.Ja oliko sinne viety viesti ei-toivotuista Romanian kerjäläisistä ollut uskottava ja asiallinen.

Diakonissalaitoksen mukaan Romanian kerjäläiset lähtivät Helsingistä kahdeksaa henkilöä paitsi.Autot kuulemma rikki.Ilmeisesti näistä tänne jääneistä yksi oli eilen ahdistelemassa kävellen ohikulkijoita mukinsa kanssa Sokoksen kulmalla.Poislähteneet palaavat uhkaustensa mukaan,kunhan takapuolella on lämpimämpää asfaltilla taas istuksia.Kalasataman jälkeen jääneet romut lumi armollisesti aikanaan peittää,elleivät kaupungin hinausautot tule ja puhdista aluetta.

Mies kotona. Tämä intervallipaikka osoittautui kaiken kaikkiaan hänelle passeliksi.En kuullut marinaa mieheni käytöksestä sanaakaan,vaan siellä ymmärrettiin silloin tällöisen yhteistyöhaluttomuuden johtuvan yksinomaan hänen sairaudestaan.Soitin sosiaalitoimistoon ja kiitin hienosta intervallihoitopaikkavalinnasta.Kun keväällä taas pistää huilikärpänen,tiedän kertoa sosiaaliohjajalle,mihin hoitopaikkaan toivon mieheni pääsevän.

Yhdentoista päivän aikana ei mies ollut suostunut ajamaan partaansa.Se oli pitkä ja aikamoisen näköinen.Kun vielä olisi saanut tilaisuuden kasvaa,hänestä olisi tullut oivallinen Joulupukki. Meillä oli kotona ensimmäinen työ päästä komeudesta eroon,vaikkakin siinä käytiin tahtojen taistelua.Minä voitin! Partakoneparka joutui lujille ja hetken jo tuumailin,pitääkö ottaa käyttöön saippuaa ja kertakäyttöinen höylä.Kaiken alta aikanaan tuli esille entinen tuttu mieheni ja siinä vaiheessa toivotin hänet tervetulleeksi kotiin.

Huomenna tulee tuuraaja ja minä häivyn kaupungille. Partsi saatava joulukuntoon valoineen päivineen ja se vaatii valmisteluja.Seuraavana päivänä on Naisten joulumarkkinat ja ei kun sinne.Mieskin viihtyy,kun jokapuolella on niin joulua,niin joulua.Käsintehdyt joulukortit ovat mielessäni ja kotitekoiset piparkakut,jokunen kuivakakku ja tähän malliin.Niin kuin aina ennenkin.

Tanssit tähtien kanssa tanssittu ja nuorison idoli Antti Tuisku vei opettajansa kanssa voiton.Voittoa avitti aivan varmasti fanien suuri joukko äänestyksessä.No,olen alusta asti kehunut nuoren Tuiskun antaumuksellisuutta ja itsensä likoon panemista kilpailussa alusta loppuun,että kisassa ykköseksi tuleminen oli ansaittua.Ja leijuiko ilmassa pieni havaitsemus ihastumisesta Tuiskun ja opettajan välillä?

Tänään pysyttelemme visusti sisällä.Aamuiset viisitoista pakkasastetta ei houkuttele.Roskiskeikassa aivan kylliksi ja sekin kipinkapin.Joku espanjalaisrouva,joka on miehensä työn takia asumassa Suomessa joitakin vuosia,jaksaa vielä lunta ja pakkastakin ihastella.Hänellä on oikein oma blogi,jossa kehuu Espanjassa asuville maanmiehilleen Pohjolan lumista valkeutta.Noooo,kyllä se laantuu,kun tässä kipristellään muutamia kuukausia eteen päin näillä keleillä.

28. marraskuuta 2010

ADVENTTIAIKAAN

Joulukuun toisena avautuu jokavuotiset Naisten joulumessut Helsingin Katajanokan Wanhassa Satamassa.Sinne! Messut ovat 1979 perustetun Naisten Kulttuuriyhdistys ry:n järjestämät.Yhdistys toimii "feminististen periaatteiden mukaisesti säilyttäen uutta sekä vanhaa naiskulttuuria".Kuinkahan monena vuonna minäkin jo ehtinyt näillä messuilla käydä? Ehkä jo Naisten Kulttuuriyhdistyksen edeltäjä järjesti samantapaisia messuja,koska äitini kanssa olen jo niissä käynyt pienenä tyttönä.Eivät olleet Katajanokalla,vaan useissa eri paikoissa Helsingissä mm.Rakennusmestarien talolla.Muistan Runebergin karamellit.Niitä valmisti vanha rouva,joka vei reseptit mukanaan hautaan.Karkit myytiin yleensä loppuun messujen alkupäivinä ja niitä äitinikin osti.En tiedä,miksi ne olivat juuri Runebergin karamelleja.Olikohan rouva Porvoosta? Vai valmistiko niitä Fredrika-rouva Runebergin torttujen ohessa? Niitä jäi moni kaipaamaan ja minun sukupolveni ne varmasti vielä muistaa.Meitä pikkutyttöjä oli moniaita äitien pidellessä meitä kädestä kulkiessamme myyntipöydältä toiselle.Kuten nykyäänkin.

Huomenna mies kotiin.Haen iltapäivällä.Tietää melkoisen pitkää kävelymatkaa ratikkapysäkiltä ennustetussa paukkupakkasessa ellen keksi esimerkikisi bussireittiä,jonka pysäkiltä olisi lyhyempi matka.Pitänee alkaa asiaa tutkia.Hepi sen kuin kellii Alanyan auringossa.Tekstiviesti tuli että muutama päivä neljästä kuukaudesta jo mennyt ja hauskaa on.Tutuiksi tulleita muita suomalaisia hän on tavannut,jotka myös ovat muutamia kuukausia samassa kaupungissa.Turkki alkaa ohittaa suosiossa kohta Espanjan aurinkorannat.Vaihtelua vaiko taloudellisempaa?

On se ollut poikaa tämä miehen intervalliaika,kun on saanut yöt nukkua.Näkyy ulkonäössä.Hänen kotona ollessaan kokonaan nukutut yöt ovat harvinaista herkkua.Sekin näkyy ulkonäössä.Valitettavasti.Nyt olen pystynyt menemään iltaisin levolle,kun on alkanut nukuttaa.Herääminen on ollut varhaista kuten tänäänkin.Mieleen ei ole tullut voi kun sais nukkua-ajatuksia.Ikävä kyllä ihminen ei voi kerätä varastoon hyvin nukuttuja öitä ja niistä sitten ottaa voimia,kun taas pitää valvoa.

Tänään onkin ensimmäinen adventtisunnuntai.Kolme lisää niin olemme jouluviikolla.Vanha viisas kansa sanoo samanlaisen ilman olevan Joulupäivänä mitä ensimmäisenä adventtina.Ettäs tämän tiedämme. Pakkasta näin ollen piisaa. Ja pääsee Joulupukkikin rekipelillä lahjoja jakamaan,kun "maass´ on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon",kuten nyt Utsjoella.Kaamoshämärää jonkun aikaa ja sitten taas paistaa.Helsingissä sentään jonkunlaista päivänvaloa seitsemisen tuntia.

Pihapiirissä joillakin on jo parvekkeet joulutunnelmissa.Itse en ole aivan vielä niin pitkällä,vaikka vankkoja ajatuksia onkin.Ajattelenkin,että olisi hauskaa aloittaa nyt jo.Minusta tuntuu aina,että kun ollaan Tapaninpäivässä,joulu on ohi.Kaikki koristelut vaikuttavat repsahtaneilta ja jo kyllin nautituilta.Toiset pitävät Loppiasta joulun loppuna ja joulufaneimmat viettävät sitä melkein pääsiäiseen asti.Roskisten tienoilla lojuu metsän tuoksunsa menettäneinä ruskistuneita kuusirankoja,jotka surullisen näköisinä ojentelevat neulasettomia oksiaan lumikasasta.Varisseet neulaset ovat kuin kuusen kyyneleitä: mauri on tehtävänsä tehnyt,mauri saa mennä.Eikä yksikään puista saanut kasvaa metsässä ympärivuotisen vihreänä oravien temmellyspaikkana.No,osa on varmaankin kuusiviljelmiltä,joiden tarkoitus ei olekaan muu kuin tulla katkotuksi ihmisten iloksi.Jotkut kuuset tuontitavaraa,jotkut hopeisia luonnostaan,istutettuja nekin joulua varten.Samassa kasassa kaikki,ränsistyneinä ja unohdettuina.

27. marraskuuta 2010

EASYSSÄ VIINIÄ JA ROMANIASSA VIINAA

Vaikka eilen kylmä luita koetteli,niin käväisin ensin aamulla kaupungilla hankkimassa jääkaapin täytettä.Mies maanantaina kotiin.Toin ostokset,soitin C:lle ja tavattiin suunnitelman mukaan Fazerin Easyssä Stockmannilla.Olin varannut pöydän.Sattui vielä olemaan niin,että juuri tämä paikka kahdeksannen kerroksen ravintoloista ja kahviloista oli se,jossa C ei vielä ollut ollut.Nautimme melkoisen pitkän kaavan mukaisen lounaan jutellen ja nauraen.Iltapäivä oli jo pitkällä ja ulkona melkein pimeää erotessamme poskisuukkojen kera ratikkapysäkillä.Oli muuten mahdottoman hyvää jälkiruokaviiniä paahtovanukkaan kanssa.Australialaista eikä Alkossa myytävää.Olin arkisesti pyytänyt madeiraa,mutta meitä erittäin asiantuntevasti palvellut tarjoilija ehdotti australialaista viiniä.Pidän tarjoilijoista,joilla on rohkeutta suositella jotain muuta ehkä sopivampaakin tilalle.

Lupasin taannoin,etten enää puhu Helsingin kerjäläisongelmasta.Valehtelin.Tämän viikon SK:ssa on Silja Lanas Cavadan kirjoitus Helsingin herrojen matkasta Romaniaan alkaen 16.11.2010 saadakseen selvyyttä Helsinkiä kohdanneeseen epämiellyttävään kerjäläispulmaan.Sanomana oli: "älkää tulko Helsinkiin,emme halua teitä Suomeen".Nyt kun noin nelisenkymmentä Romanian romania on tänä viikonloppuna 27-28.11. lähdössä kaupungin toimesta takaisin kotimaahansa,niin haastateltavina olevat romanit vakuuttivat tulevansa uudestaan ilmojen lämmettyä.Suomalainen virkamiesryhmä kiersi Romaniaa levittämässä tätä selkeää älkää tulko-viestiä.Osa romaneista suhtautuu kerjäämiseen eri Euroopan maissa kielteisesti ja näin ajattelivat myös paikalliset viranomaiset.Asian ydin ei nyt ole tämä viestin vieminen,vaan Helsingin herrojen käytös Romaniassa.

SK jatkaa."Virkamiehet ryyppäsivät matkalla" on otsikkona kirjoituksessa,jossa kerrotaan miten Helsingin kaupungin hallintokeskukseen kuuluva turvallisuus- ja valmiusosaston päällikkö Hannu Hakala ja sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä,jonka kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli nimittänyt romanityöryhmän puheenjohtajaksi,kulkivat seurueineen paikasta toiseen puhumassa ei-toivotuista romaneista Helsingissä.No,kuningas alkoholi oli kirjoituksen mukaan kaiken aikaa läsnä.Viisihenkistä suomalaistyöryhmää kuljettanut pikkubussi singahteli paikasta toiseen romaniyhdyskunnissa välillä pysähtyen,että miehet saavat lisää viinaa juodakseen.Kerjäläisongelmaa ratkottiin enemmän tai vähemmän humalassa.Vodka ja olut virtasi suomalaiskurkuista alas.

Targu Carbunesti-nimisessä kaupungissa piti olla tilaisuus,jota myös kaupungin pormestari kunnioitti läsnäolollaan.Tilaisuus alkoi ja loppui.Suomalaiset lähtivät kesken pois olutostoksille läheiseen romanikaupunginosaan.Pormestari lähetti miehiä perään ja hänen pyynnöstään suomalaiset huojahtelivat takaisin tilaisuuteen.Muut selväpäiset matkalla mukana olleet paheksuivat syvästi sekä Hakalan että Räihän käytöstä silloin kuin myös koko matkan ajan.

Nyt Helsinki haluaa selvityksen matkasta ja herrojen viinan käytöstä ja selvitys on luvattu joulukuun ensimmäisellä viikolla.Mitä me jälleen kerran voimme tästä kaikesta päätellä? Vaikuttiko lähetystö uskottavalta sanomassaan "älkää tulko enää Suomeen"??? Entä Suomen maineeseen jälleen kerran maailmalla? Olematta mitenkään kukkahattutätimäinen,sanon: säälittävää käytöstä.

25. marraskuuta 2010

AAMUTAKKI VS. KYLPYTAKKI

Tässä kaupungissa on tavaratalo,jossa ei tiedetä miesten aamutakin ja miesten kylpytakin eroa.Olin lentää pyllylleni! Kysyin aamutakkeja ja kohtelias,nuori myyjätyttönen vei minua muhkean kylpytakkirivistön eteen ja sanoi tässä aamutakkeja olevan.Oli moniaita värejä näitä froteisia vaatekappaleita.Pidin pintani ja intin aamutakkeja.Ei ollut kuulemma muita.Pidin luennon,että nämä eivät ole aamutakkeja ja kerroin aamutakin tarkoituksen,sen merkityksen esimerkiksi aamiaispöydässä tai flunssapotilaan liikuskelussa vuoteesta noustuaan.Sen jälkeen kerroin hänelle koska kylpytakkia pidetään ja miksi se on froteesta.Kun aamutakki taas on ehkä silkistä tai muusta kosteutta imemättömästä materiaalista ja näin talviaikaan jopa villasta.Myyjäneitokaisen katse kirkastui ja hän loihe lausumaan: "no nyt mä ymmärrän".Mutta ei varsin vakuuttavasti.Mainitsin ennen poistumistani hänen työskentelevän Euroopan eräässä suurimmassa tavaratalossa ja että hänen pitäisi jo oman itsensäkin takia tietää mikä on aamutakki.Tällä nykyisellä tietämyksellään hän antaa omituisen kuvan edustamastaan osastosta kuin myös ammattitaidostaan.

Soitin miesten vaatteiden sisäänostajalle.Hän oli samaa mieltä kanssani siitä,että myyjän tietämys miesten pukeutumisesta on nyt pahasti hakoteillä.Myös siitä olimme samaa mieltä,että hänen olisi pitänyt tietää osastolla olevan italialaisia villakankaisia miesten aamutakkeja,vaikkakin suppea valikoima.Tässä kohdin minä ihmettelemään,miksi "valikoima on suppea". Suomalainen mies kuulemma EI KÄYTÄ aamutakkia!!! Hän siis vetää niskaansa kylpytakin tarvitessaan pyjamansa päälle jonkun vaatteen! Tai tassuttelee pelkässä pyjamassa,oli kylmä taikka vari. Katselen tästä lähtien miestäni syvän kunnioituksen vallassa,sillä hänellä on AINA ollut aamutakki,jopa kaksi vuodenaikoja ajatellen.On nykyisinkin.

Tämän närkästyneen asiakkaan puhelun sisäänostajalle tein kampaamon tuolista käsin ja siitä päästyäni menin jälleen samaiselle miesten osastolle.Myyjäneitokaista ei näkynyt.Oli toinen,joka asiallisesti kuljetti minut heti italialaisten aamutakkien luo.Siellä siis joku tietää! Ostin yhden.Olin kyllä kehoittanut sisäänostajaa miettimään uudestaan,kun hän tekee tilauksia,että tässä tavaratalossa olisi suurempi valikoima miesten aamutakkeja ja sillä tavoin opastaisi suomalaisen miehen kotipukeutumista tyylikkäämpään ja asiallisempaan suuntaan.Tarjous voisi joskus ylittää kysynnän,vaikka bisnesmaailmassa mennäänkin.

Kaiken kukkuraksi taidan palauttaa takin,sillä miehen oma tultuaan pesulasta olikin niin siistissä kunnossa että vielä kelpaa hyvinkin. Lisäksi vielä miehen paksusta villasta oleva aamutakki vaikuttaa paremman näköiseltä kuin nyt tavaratalon "suppeassa valikoimassa" olevat.On myös italialainen.Tein kampaamossa testin.Kyselin jokaiselta liki kiitävältä kampaajalta,tietääkö aamutakin ja kylpytakin eron.Kaikki tiesivät!!!

24. marraskuuta 2010

LUNTA TULVILLAAN

Nonnih,nyt se myräkkä on tullut! Autuaasti nukuin,että vasta nyt aamulla huomasin.Eikä se vaikeaa ollutkaan.Makuuhuoneen ikkuna täynnä tuiskun heittämää lunta,räystäillä sentin verran ja pihavalojen loisteessa tuuli tuivertaa viskoen sitä epämääräisesti eri suuntiin.Ja minun on lähdettävä kaupungille!

Eräs ystäväni sanoo,että kerron blogissa aina joko meneväni kampaajalle tai tulleeni sieltä.Käyn muutaman kerran vuodessa eli mitä tämä kielii? Se kielii siitä,että Leo lukee tätä aika harvoin.Yhtäkaikki,olen siis menossa kampaajalle ja muutakin asiaa on stadissa,kun kerran selviydyin kunniakkaasti sairaalakeikastani.Ehkä saavat liikenteenkin siihen mennessä sujumaan mukaan lukien ratikat.Aikaa nimittäin vielä muutama tunti.Kahvin olen jo tiputellut,paahtanut leivän ja siihen päälle appelsiinimarmeladia ja juustoviipaleita pari.Meinaan että olipas tyystin hyvää!Kyllä tämmöinen kotiruoka aina sairaalasapuskat voittaa.Sittenkin!

C soitti eilisiltana melkoisen myöhään ja kertoi,mitä sukuhaaraa tutkiva lääkärini oli.Eivät tunne toisiaan,mutta lääkärin isän C on hyvinkin tuntenut.Näin sitä huomaa missä iässä tässä itsekukin menee! Tästä tulikin mieleeni taannoinen purnaukseni sosiaalivirastoon,josta tuli omaishoitajille kyselykaavake ja puhuttiin koko ajan "vanhuksista" tarkoittaen hoidokkejamme. No,meillä on tietysti kontollamme eri ikäisiä lapsista "vanhuksiin",tämä on selvä.Vastustin jyrkästi vanhus-sanaa.Toin myös sen sivuhuomatutuksena julki kyselykaavakkeessa,että voisivat vaihtaa sanan,jolle rikkaassa kielessämme on kyllä kohteliaampia synonyymejä.Missä kulkee se raja,jonka ylitettyään ihmisestä tulee "vanhus"? Repisin pelihousuni,jos joku ilkeäisi kutsua minua kuulteni vanhukseksi.Tässäkin asiassa olen isäni tytär,sillä hän myös ei hyväksynyt vanhus-sanaa kieltäytyen vankasti täyttävänsä vanhus-nimikkeen vaatimukset.Eikä hänelle elämänsä aikana selvinnyt,koska ollaan vanhuksia.

Nyt pitää alkaa pohtia,minne menen C:n kanssa kahville,kun tässä on suunniteltu tapaamista.Fazerilla ja Ekbergillä olemme jo olleet.Strindberg? Stockmannin Fazer? Esplanadin Esplanade? Onhan näitä keskustassa enemmänkin.Café Eliel nostalgiasta huolimatta rautatieasemalla on mielestäni aika kolkko,samoin Jugend-salin Jugend,joka olisi samoin voitu tehdä hiukan kodikkaammaksi ja lämpimämmän tuntuiseksi.Minun on pantava tänään myöhemmin oikein mietintämyssy päähän ja paneuduttava tähän kahvila-asiaan.Emme nimittäin minne tahansa kuppilaan mene.

Tuleeko sota? Olen altis peloille ja nyt puhutaan hiuskarvasta,jonka varassa joltinenkin naapuruus Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välillä on.Jos alkavat suuremmin tapella,siihen sekaantuu oitis mahtivaltioita ja kas,kolmas maailmansota on valmis alkamaan.Eilen kyllä uutisissa tietäväiset toppuuttelivat ollen sitä mieltä,että "sota ei auta ketään eikä mitään".Ympäripyöreästi sanottu.Totta hitossa ei auta,mutta silti ympäriämpäri soditaan ja näillä kahdella on ollut ennenkin hampaan kolossa jotain toisiaan kohtaan.Uhitellaan sotaharjoituksilla liki toisen rajaa ja vähän ammutaan ikään kuin päin.Ja nyt sitten tuore kahnaus oli ollut totisinta totta loppuen kuulemma parin tunnin kuluttua.Eikä kumpikaan taatusti lähtenyt häntä koipien välissä nuolemaan haavojaan vaan tekemään ties mitä.Nyt pitäisi ottaa järki käteen ja lyödä "ylävitoset" sen kunniaksi,että taas ollaan kavereita.Niin että myös Kiina ja USA pysyisivät housuissaan.Mitenkä tässä saa edes enää öisin nukuttua? Joulu tulossa ja kaikkee...

23. marraskuuta 2010

SAIRAALASSA

Vuoteeni yläpuolella 24 kattolevyä,yksi palovaroitin ja yksi tuuletusaukko.Vihreät verhot eristivät loossit,joissa kussakin vuode ja siinä potilas.Verhoissa 80-84 poimua.Sinivalkoiset verhot ikkunoissa sälekaihtimien edessä.Miehet ja naiset samassa huoneessa kukin omassa eriössään.Hoitajia tuli ja heitä meni.Olin kaksi päivää totaalisesti paastonnut kotona erästä pakollista oksennukselle maistuvaa lientä paitsi.

Nyt katselin vuoteesta käsin himokkaasti välipalakärryjä ja niiden jälkeen päiväkahvikärryjä ja lopuksi vielä päivälliskärryjä.Sain jokaisesta jotakin.Luultavasti en ole eläissäni saanut niin hyvää välipalaa: purkillinen viiliä ja mansikkakeittoa lasillinen.Huokaisin onnesta ja ryhdyin taas lepäämään.Päiväkahviin sisältyi kahvi ja pulla.Taas parasta maailmassa! Päivälliseksi kalakeittoa ja jälkiruuaksi,joka ei minulle selvinnyt mitä oli,mutta en ollut näitäkään parempia milloinkaan syönyt.Yritin olla kalistelematta lusikkaa keittolautasen kylkeen,koska viereisen loossin asukas sai vasta leikkauksen jälkeen iltapalaksi jotain kevyttä.Hänen kiusakseen koko osasto huokui miellyttävää ja ruokahalua herättävää kalasopan tuoksua.Olisi vielä ollut tulossa parasta maailmassa-kategoriaan kuuluva iltapala,mutta lähdin kotiin.

Sigismund Rangier ja Ludvig Bohnstedt voittivat Kirurgisen sairaalan arkkitehtikilpailun vuonna 1877.Rakennus valmistui 1888,jolloin pääsuunnittelijana oli kuitenkin Frans Sjöström.Ikää on sairaalalla ja se näkyy.Hiukan ajan haalistama,mutta jollain tapaa yhä hienostunut.Käytävien sokkelot eksyttävät.Ovet modernisoitu eli aukenivat "itsestään",jota tuskin tapahtui 1800-luvulla.

Olisi pitänyt olla yö sairaalassa,mutta hoksasivat minun olevan vahvan naisen ja päästivät pois,vaikka saattaja ja yökyläläinen puuttuivatkin.Vakuutin pärjääväni.Tilasivat taksin.Taksinkuljettaja jutteli lumipyrystä,joka ei vieläkään ole tullut,mutta pahoja ennusteita on.Avasin kotona jääkaapin ja söin pienen vaalean karjalanpiirakan,mutta eipäs ollut niin makoisaa kuin pitkän paaston jälkeen Kirran taivaallisen maukkaat ateriat.

Nyt on sairaalareissu tehty.Tutkimuksen tehnyt lääkärikin sattui olemaan C:n sukulainen,jonka asian heti kailotin kuultuani hänen sukunimensä.Sitä sukunimeä kun ei muilla ole koko maassa kuin tämän laajan ja merkittävän suvun jäsenillä.Kokonaisuudessaan ei mikään kehno kokemus Kirurgissa,vaikka vähän kipiää ottikin anestesialääkärin antamasta huumauksesta huolimatta.

21. marraskuuta 2010

JOUTAVAA JUTUSTELUA

Kööpenhaminalaiset ovat saaneet takaisin matkoilla olleen Pienen merenneitonsa,97v.Neitokainen oli maaliskuusta lähtien Kiinassa ja on nyt kivineen palautunut kotikonnuilleen.Oli hänen ensimmäinen ulkomaan matkansa.Harva matkailija lähtee ensimmäiseksi Shanghaihin asti.Minäkin reissasin pienenä ensin vain vaatimattomasti Tukholmaan.Enkä Kiinaan asti ole vieläkään päässyt.

Pimeää ulkona ja äsken kurkatessani ikkunasta taivas oli mustanpuhuva meren yllä.Liikeneekö lisää lumisadetta? Aleksin joulukatu avataan.Jo muutaman päivän ovat isot A-kirjaimet olleet paikoillaan ja muutenkin koko keskusta alkaa olla joulupukeissaan.Ja justiinsa kun vasta vietettiin marraskuun idusta.Minäkin ajattelin uskaltautua kylmään parvekkeelle ja panna omat valoni paikoilleen,mutta vielä ilman loppusilausta eli niitä valoja.Nappaan päälle myöhemmin.Tämmöinen pienenpuoleinen jouluvalmistelu on kyllä ihan poikaa,vaikka tässä pitkin syksyä olenkin puhunut omasta antijoulustani.

Ilonan kanssa pantiin eilen illalla maailmaa taas järjestykseen puhelimen välityksellä. Tervetullut soitto,kun kotonakaan ei voi kenenkään kanssa juuri nyt jutella.E soitti myös eräänä päivänä.Kertoi lähtevänsä miehensä kanssa Pietariin sikäläisen saksalaisen kirkon syntymäpäiväjuhlallisuuksiin.Sen jälkeen pari päivää taas kotona ja seuraavaksi lentävät Pariisiin tervehtimään vakavasti sairastunutta ystäväänsä.Kotkasta tuli kortti,jossa Tuula-pikkuserkku kertoi muutosta uuteen kotiin.Pitänee joskus tiedustella lähemmin.Tuula on ainut pikkuserkuistani,jonka kanssa olen joskus yhteydessä.Sekin vähä vain puhelimessa.Hänellä ei ole asiaa juurikaan Helsinkiin ja minäkin nykyisten olosuhteiden pakosta menemättä Kotkaan.Vielä silloin kun mies oli terve ja meillä auto,ajelimme sinnekin päin.Aika aikaa kutakin,sanotaan.

Eilen käväisin kaupunginosamme melkein ainoassa ruokapuodissa,jossa on alettu myydä myös pieniä kukkakimppuja.Ostin keltaisia ruusuja.Olohuoneessa on nyt valkoinen joulutähti ja ruusukimppu.Tuntuu ja näyttää mukavalta.Ihmiset ovat aika huolimattomia muuten.Panin pullonpalautuskoneeseen muutaman tyhjän kivennäisvesipullon ja näin kuitin,jossa oli kolmatta euroa saamista.Otin sen ja oman lappuni ja etsin mahdollista syyllistä katseellani.Ei ketään.Maksaessani kerroin kuitin olleen koneessa ja annoin sen kassalle.Jospa joku tulee kyselemään omaansa.Silloin tällöin on kohdalleni osunut edellisen palauttajan unohtunut lappu ja ihmettelen ihmisten leväperäisyyttä.Nähdään vaiva tuoda tyhjät pullot kauppaan,palauttaa ne koneeseen,painaa kuittinappulaa ja sitten jättää lappu ottamatta.Hassua.

Teemalla tänään Naisen tappajat maan mainio Alec Guinness professorina.Kun elokuva päättyy,niin kiireen vilkaa kolmoselle ja tanssiin tähtien kanssa,jossa jännät paikat.Iltapäivä menee mukavasti Frasierin seurassa,sillä nämä kaksi snobistiveljestä isänsä kanssa hymyilyttää minua ääneen.Kyllä siis tänäänkin jää Martin markkinat kokematta.Ehkä joskus Tallinnaan,kun vuoden alusta ei tarvitse enää kroonejakaan vaihtaa,vaan voi iloisesti lähteä matkaan eurojen kanssa.Tervetuloa vaan virolaiset euromaailmaan! Tänään on jo myös se päivä,kun minun on valmistauduttava tositarkoituksella tiistain toimenpiteeseen sairaalassa.Yksi yö siellä ja sitten taas kotiin.

Tämä kone toppasi iliman aikojaan tänä aamuna ja piti,niin vaikka sunnuntaita mennään,ottaa yhteys ikiomaan tietokone-eksperttiini,joka kerta kerralta aina yhtä ystävällisesti opastaa minut etäteitse bloggeriin,jonne pääseminen siis ykskaks tyssäsi.Sydämelliset kiitokset jälleen kerran ystävälleni S:lle.Mihin joutuisinkaan ilman häntä?

Lumisade yhtäkaikki ei sitten tullutkaan,eikä lisä väliksi olisi ollutkaan.

20. marraskuuta 2010

UUSSUOMALAISUUTTA

Tänään ei Martin markkinoille. Ilma puistattaa.Sataa lunta,on pakkasta.Kaiken kukkuraksi väsyttää.Seinän takainen naapuri konttasi kotiin yömyöhällä ja ilmeisesti tuli riitaa kotiväen kanssa.Jysähti muutaman kerran niin että seinä tärähti.Joko siinä lensi vaimo tai huonekalut.Kun en ollut siihen mennessä nukahtanut,niin en siinä jyskeessä liioin silloinkaan.Rupesin lukemaan Suomen Kuvalehteä.

Riitta Kylänpää paneutuu pitkällä kirjoituksella "uussuomalaisten kirjailijoiden lähellä olevaan läpimurtoon".Juttu lähti tamperelaistuneen slovakialaiskirjailija Alexandra Salmelan osallistumisesta Finlandia-kisaan.Kylänpää mainitsee,miten muissa maissa on jo pitkään suhtauduttu "maahanmuuttajaromaanien" julkaisemisiin.Ne on vastaanotettu ystävällisesti ja mieluisana lisänä omien joukkoon.Esimerkiksi Britanniassa maahanmuuttajakirjallisuus on jo valtakirjallisuutta."Samalla tarve määritellä kirjailijat taustansa perusteella on väistynyt".Nyt Salmela rikkoo meillä rajoja.Salmela myös hauskasti irvistelee maahanmuuttajiin kohdistuvilla lausahduksilla: "Minä olen maahanmuuntaja.Minä tulin varastaa sun mies.Minä tulin varastaa sun sosiaalietuudet.Minä en työ". Salmela voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoisteoksellaan.Voisikohan hän saada sillä myös Finlandia-palkinnon? Miksikäs ei,jos kirja on niin hyvä kuin kehuttu on.

Suomessa asuu muitakin ulkomaalaistaustaisia kirjailijoita,jotka kirjoittavat suomeksi tai vielä omalla kielellään.Heitä on Irakista,Bosniasta,Venäjältä,Saksasta,Palestiinasta,Iranista,Kiinasta ja ties mistä.He ovat suomalaistuneet ja tänne jääneet,puhuvat suomea ja odottavat hyväksyntää. He eivät ole niitä,jotka "varastaa sun sosiaalietuudet",vaan he ovat työtätekeviä suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvina.He ovat kirjailijoita.

Kylänpää ei ole unohtanut erästä virolaisperäistä kirjailijaa,jonka tuotantoa vielä tänä päivänäkin saamme ihailla elokuvana tai teatterin lavoilla.Hella Murrik eli Hella Wuolijoki.Hän oli oman aikansa maahanmuuttaja,joka tuli tänne ensin opiskelemaan maansa ensimmäisten ulkomaiden yliopistoissa opiskelevien naisten joukossa.Ehkä vielä Alexandra Salmelastakin puhutaan vuosikymmenten jälkeenkin.Naisesta,joka ensimmäisenä ulkomaalaistaustaisena ja pienen hälyn saattelemana osallistuu arvostettuun Finlandia-palkintokilpailuun.Toivotan hänelle onnea tässä jalossa kilvassa.Kuten muillekin osallistujille.

Soitin eilen miehen intervallihoitopaikkaan.Kaikki mennyt hyvin ja mies käyttäytynyt kiltisti hyväksyen tarvittavat toimenpiteet ja hoidot.Olisikohan tämä nyt meidän paikkamme,jonne kesän korvalla miehen vien,kun taas lomakärpänen pistää? Tulin kuitenkin tämän hetkisistä tiedoista iloiseksi ja olin kuulevinani omahoitajan äänessä tyytyväisyyttä.Jos näin menee koko ajan,niin on hoitohenkilökunnalla työvoitto mieheni suhteen.Hän kun ei hoidettavana ole sieltä helpoimmasta päästä.

Nyt on se aika vuodesta kun poltellaan kynttilöitä.Minullakin olohuoneessa monessa paikassa jo hämärtyvästä iltapäivästä lähtien.Muu valo ei olekaan tarpeen.Avattu tv tuo oman lisänsä valoon.Käperryn sohvan nurkkaan viltin sisälle ja katselen niitä näitä näköradiosta.Käännän kanavia ja juutun niistä johonkin.Haukottelen ja jahkailen nukkumaanmenon kanssa.Sammutan kynttilät,suljen television ja tassuttelen makuuhuoneeseen.Viereinen vuode on tyhjä.Katse kuitenkin tottumuksen sanelemana sitä hipaisee.Tiedän miehenkin jo nukkuvan hoitopaikassaan.Kuiskaan kuitenkin "hyvää yötä".Katselen katulampun heilahtelua tuulessa ja kuulen auton ajavan kotikatuamme pitkin.Sitten suljen silmäni.

19. marraskuuta 2010

ETIÄISISTÄ MARTINUS-MARTTIIN

Ensimmäinen yö taas yksin.Urheasti mies jäi intervallihoitoon ja urheasti minä rämmin räntäsateessa ratikkapysäkille ja ajoin apteekin kautta kotiin.Vaihdoin lakanat,pesin koneellisen pyykkiä ja menin yhdeksältä nukkumaan.Nyt on aika pirtsakka olo.

Ensimmäinen kerta näiden omaishoitajavuosien aikana,kun oli tarpeetonta viedä omia vaatteita mukana hoitoon ja sen lisäksi ei minun tarvinnut tehdä mitään,kun meidät oli saatettu miehen huoneeseen.Sekä miehen omahoitaja että paikalle rientänyt fysioterapeutti vaihtoivat miehelle vaatteet sanoen näin myös tutustuvansa mieheen.Aivan erilainen meininki kuin aikaisemmissa paikoissa.Silitin mieheni poskea ja lähdin melko luottavaisin mielin pois.

USAssa on taas tutkittu ja keksitty! Ihmisillä saattaakin olla yliluonnollisia kykyjä nähdä tulevaan.Testasivat ja hämmästyivät.Ennen muinoin näitä ilmiöitä kutsuttiin etiäisiksi.Niin että noitien sukua tässä ollaan,hyvät ihmiset! Itse en ole suinkaan innostunut näkemään mitä tuleman pitää.Salaperäisyyden ja tietämättömyyden verho peittäköön tulevaisuuden näkymät.Enkä suuremmin ole ollut tekemisissä etiäistenkään kanssa.Jo lapsuudessa karisi uskottavuus unikirjoihinkin,kun isäni kirjoitti yhden ja se julkaistiin.No,tietystikin unia on tutkittu ihan asiallisen tieteellisestikin kuten Sigmund Freud myös aikoinaan uskoen lapsuuden kokemusten vaikuttavan ihmisen psyykeen unien kautta.Mutta se,että,kuten isäni kirjoitti että metsäsian näkeminen unessa tarkoittaisi seurustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa ei kyllä pidä kutiaan.Kyllä sitä voi seurustella ilman metsäsikaakin.

Tänään pitäisi käväistä edestakaisin kaupungilla.Miehen aamutakki pesulaan ja kynttilöiden ostamista.Muuta ei sitten tarvitakkaan,eikä tämä liity mitenkään tv-mainoksen kanankakkaan.Huomenna,jos viitseliäisyyttä riittää,lähden Kaapelitehtaalle Martin markkinoille.Viro on tullut Helsinkiin!

Martinpäivähän on ja oli jo tässä kekrikuussa ja Marttina on ennen syöty usein hanhea.Mekin.Mies tilasi vuosittain hanhifarmilta hanhen.Se laitettiin paistokuntoon ja maksa annettiin erikseen.Ja niin me vietimme Martinus Toursilaiselle pyhitetyn päivän vahvasti ylensyöneinä.Martinus oli unkarilainen sotilas,josta tuli Pyhä Martti keskiajalla Euroopassa.Hänestä on tarinoita ja tässä yksi.Martinus-Marttia oli tullut eräänä päivänä tiellä vastaan kovin palelevainen kerjäläinen.Martti oli heti halkaissut viittansa kahtia miekallaan.Antoi toisen puolen kerjäläiselle.Seuraavana yönä näki Martti unen,että kerjäläinen olikin ollut Jeesus.Mitäpä mieltä tästä olisi ollut Sigmund Freud Unien tulkinta-teoksessaan? No,yhtäkaikki,Martti sai päivänsä ja Helsinki Tuglas-seuran järjestämät Martin markkinat.

Sain mahdottoman hauskan kortin Eevi-ystävältäni Oulunsalosta.Värssy kuuluupi näin: "Punnerra ja puhku,sisu esiin souda,ei tässä miehiä miettimään jouda.Aikuinen nainen on villi ja vapaa,tärkeintä elämässä:täydellinen napa!" Näin on elämä otettava!

17. marraskuuta 2010

LAKOISTA,HÄISTÄ,SIPULISTA KUPLIVAAN

Aina vaan koetellaan lentomatkustajien kärsivällisyyttä.Tällä kertaa ilmatiematkustelun katkaisee lentoemäntien ja stuerttien lakko marraskuun lopussa,jos toteutuu.Miten ihmeessä Suomessa lakkoillaan näin usein eri aloilla? Eikö asiat maassa suju ilman elämää haittaavia työtaisteluita? Taitaa Suomessa olla enemmän mätää kuin Tanskanmaalla konsanaan.Tanskan "mädästä" kirjoitti Shakespeare aikoinaan antaen kuolemattoman lausahduksen tulla sotaherra Marcellon suusta tämän keskustellessa Horation kanssa Hamlet-näytelmässä: "Jotakin Tanskan valtioss´ on mätää." Tähän vastaa Horatio: "Sit´ ohjatkohon Luoja!" Näin Paavo Cajanderin suomennoksessa vuonna 1923.Niin,siis piti purnaamani suomalaisesta lakkoilusta.Vaikka tämä lentoemäntien ja stuerttien lakko ei minuun vaikutakaan,niin silti harmittelen.Ja ylipäätään lakkoilun vuoksi.Miten meillä ei osata sovussa asioista päättää,kuten niin monissa muissa maissa? Mukamas sivistysvaltio!

Nyt maailma on taas täynnä romantiikkaa ja kuninkaalliset häät tiedossa,kun Englannin prinssi William pujotti äitinsä kihlasormuksen morsiaimensa Kate Middletonin nimettömään.Eikä tämän tytön elämässä ole ollut minkäänlaisen skandaalin häivääkään.Siististi on elänyt että senkin puoleen passeli kuningashuoneen jäseneksi.Tapitanpa,tapitanpa taas täysin silmin hääseremoniaa tv-ruudusta aikanaan.On se niin ihanaa että! Eikä morsian taatustikaan joudu huudahtamaan sulhaselleen "älä stamppaa mun slöijan päällä",kuten äitini kertoi tapahtuneen ystävättärensä vihkiäisissä joskus vuonna yksi ja kaksi.

Eilen mies parturissa.Siisti mies lähtee intervallihoitoon huomenna.Minä alan valmistautua ensi viikon sairaalakeikkaan kotona toimitettavin esivalmisteluin.Päästyäni kotiin on kolme päivää lomaa ennen kuin haen miehen hoidosta.Niin se aika mennä hulahtaa.

Sitten valkosipulia syömään! Australialainen tutkija väittää valkosipulin alentavan verenpainetta.Toinen tutkija valistaa valkosipulia käytetyn jo tuhansien vuosien ajan lääkkeenä.Me muut ihmiset tiedämme vielä sen muistakin hyvistä ominaisuuksista.Sehän ajaa kaikenmaailman draculat tiehensä varsinkin,jos kuljeskelee näyttävä valkosipuliletti kaulassa.Jos taas syö runsaasti valkosipulia,niin sillä konstilla pääsee ystävistäkin eroon tai ainakin hiukan kauemmaksi.Valkosipuli on sellainen sipuli,että siitä joko pidetään tai oikeastaan vihataan.Näyttelijöillä töissä ollessaan on kirjoittamaton laki,että näyttämölle ei mennä valkosipulia syöneenä.Olisihan se ennen kuulumatonta,jos ensirakastaja suikkaisi suuta näytöksessä vastanäyttelijänsä kanssa ja ilmassa leijuisi vahva kynsilaukan tuoksu.Nokkelalta näyttelijältä tässä saattaa tulla sanotuksi käsikirjoituksen ulkopuolelta osuva repliikki.Näitä on kuultu.Ja yleisö aplodeeraa.

Ahvenanmaalla ollaan yhä rinta rottingilla,kun maakunnassa viime kesänä merestä nostetut luultavasti pari sataa vuotta vanhat ja vielä juomakelpoiset samppanjat ovat samppanjatutkijoiden keskipisteenä.Pullot ovat salaisessa paikassa vesisäilössä.Yksi pullollinen on juotu ja tyhjä pullo saattaa olla näytillä.Täyden pullon hinnaksi arvioitu noin 50 000 euroa. Ei aina tarvitse lähteä kauaksi asti sukeltelemaan löytääkseen harvinaisuuksia.Olen jostain ollut lukevinani,että samppanja ei pullossa iäti säily juotavana.No, 200 vuotta ei tietenkään ole iäti.Ehkä siihen aikaan samppanjakin valmistettiin kestävämmäksi ja maku sen kuin paranee vanhetessaan.Niinhän sitä viinistä sanotaan.Kun tämmöisiä aarteita löydetään aikojen takaa ryhdyn aina ajattelemaan niitä ihmisiä,jotka ovat esineitä käsitelleet.
Miltä näyttäneet? Mitä tuumineet? Miksi laiva uponnut? Pelastuiko kukaan? Mennyt aika kiinnostaa loputtomiin ja tässäkin samppanjajutussa olemme jälleen minun vuosisadallani 1800-luvulla.Olen aivan varmasti silloin entisessä elämässäni tepastellut Helsingissä varjellen nilkkojani ja puvun helmoja mukulakivikaduilla matkalla piian kanssa kauppapuotiin.

16. marraskuuta 2010

ROMANSSISTA NUKKEIHIN

Onko sitä suhdetta vai ei? Elääkö työpaikkaromanssi? Kyllä Seiska-lehti tietää,että entisellä pääministerillä on suhde alaisensa kanssa Perheyritysten liitossa.Voi hyvät hyssykät sentään.Meinasivat ensin laittaa naisparan ulkoistamisen kautta toisiin tehtäviin,mutta siihenpä sekaantuivat arvoisat tasa-arvoa ajavat pahastuen suorastaan,että taas nainen pannaan tieltä pois.Idea kai kuivi sitten tähän ja nyt Perheyritysten liitto erään lehtitiedon mukaan "luovii liiton toimitusjohtaja Matti Vanhasen ja viestintäpäällikkö Eveliina Talvitien suhdekohun keskellä".Itse asianomaiset ovat vallan vaiti,mutta kuten sanottu Seitsemän päivää-lehti tietää.Toisaalta ei savua ilman tulta.Minä en sano tässä enkä muuallakaan asiasta juuta enkä jaata,mutta ihmettelen mitä se haittaa,jos työtoverit seurustelevat.Ei kai tämä nyt aivan ensimmäinen rakkausjuttu ole työpaikalla kahden vapaan ihmisen välillä?

Mitä taas tulee Finlandia-kilpailuun,niin sitä en ymmärrä,miksi kesken kaiken muutettiin sääntöjä.Nyt saa siis kilpailuun osallistua kirjallaan ulkomaalainenkin henkilö.Kuten tässä tapauksessa tamperelainen Slovakian kansalainen kirjailija Alexandra Salmela.Ulkomaalaiseksi katson, vaikkakin Suomessa asuva, henkilön,joka ei ole Suomen kansalainen.Kävikö kilpailun järjestäjillä lapsus? Piti säilyttää kasvot ja pantiin säännöt uusiksi.No,saa palkinnon tai ei,mainosta heruu jo etukäteen 27 Eli kuolema tekee taiteilijan- kirjalleen,kylläkin suomeksi kirjoitetulle.

Tänään pitäisi pakata mies taas kaupungille lähtöön.Parturikäynti ennen intervallihoitoa.Tähän uuteen hoitopaikkaan ei tarvitsekaan viedä vaatteita mukana,ei edes lääkkeitä.Tulevat talosta,mikä helpottaa tavattomasti.Yleensä meillä on ollut iso matkalaukullinen vaatteita käyttöön ja varoiksi.Jopa rollaattori heltiää lainaksi.Sekin meillä mukana pyörätuolin lisäksi tavallisesti.Onhan erilaista! Suorastaan siistiä,kuten nykyisin sanotaan.

Tässä kohtaa pitäisi ehkä olla jonkunlainen aasinsilta.Ei ole.Hyppään suoraan ilman valmisteluja nukketeatteriin.Alunalkaen koko nukkien teatteri on liittynyt uskontoon.Kuinkas muuten.Nukkea käytetty apuna lähemmän kanssakäymisen saamiseen jumalien kanssa.Aasiassa marionettitaide on yhä uskonnollispohjaista.Ehkä lasten nukkeleikit ovat myös viitoittaneet tietä nukketeatterin puoleen,mene ja tiedä.Turun linnasta on löydetty Suomen ehkä vanhin käsinukke.Se lojui korjaustöitä tehtäessä savuhormissa.Nuken ilme on synkkä ja se saattaa kieliä jonkinlaisesta taikaesineestä,joka on paiskattu piilopaikkaansa pitkäksi toviksi.Nuken arvellaan olevan 1870-1880-luvulta.Onko nukella peloteltu vai onko se vain nukketeatterin näyttelijä?

Mekaanisia nukkeja on maailmalla usein kellotorneissa.Ihmisiä kerääntyy tiettyinä aikoina odottamaan tornin luukkujen avautumista ja nukkien ilmestymistä tehtäväänsä suorittamaan.Olen minäkin monesti moista esitystä seurannut.On yksi must turistin ohjelmistossa. Teatteria sekin.

Suomessa 1800-luvulla nukketeatteri yleistyi niin,että se oli levinnyt markkinanähtävyydestä porvarillisiin koteihin.Lapset saivat käsinukkeja ja marionetteja leikkeihinsä ja lastenkutsuissa oli usein pieni näyttämö,jonka takana aikuiset antoivat nukeille liikkeet ja äänen.Joissakin Euroopankin maissa nukketeatteri on suurta taidetta.Varsinkin Tshekki on ylpeä nukketeatterimaineestaan.Minäkin saanut ilon ja onnen nähdä Don Giovannin Prahassa,jota elämystä en milloinkaan unohda.Kehotan jokaista Prahan kävijää nauttimaan sikäläisestä nukketeatteritaiteesta.Lapsia ajateltu myös,heille aivan omat teatterit.Don Giovanni,jonka mieheni kanssa näin,ei soveltunut pikkutuhmuuksineen lapsille.Mutta nauratti aikuiskatsomoa hulvattomasti.Koko yleisö eläytyi.Vieressäni istunut espanjalaisrouva huudahti kovaan ääneen esityksen mustan kissan nähtyään "el gato" osoittaen kissaa sormellaan. "Vain lapset ja suuret sielut voivat iloita vähästä." Tämmöistä riemullista mukanaelämistä katsomossa olen viimeksi nähnyt,kun vein kummityttöni Kansallisteatterin satua katsomaan joskus vuosikymmeniä sitten.

14. marraskuuta 2010

PANKKIASIOIMISTA

Taas ovat romanialaiset kunnostautuneet! Nyt käyneet Helsingissä raha-automaateilla ihmisten kimppuun ja vieneet juuri nostetut rahat.Sillä lailla! Kaksi on saatu kiinni,muut etsinnässä.Että olisin edes jotenkin tasapuolinen,niin Oulussa vastaavasti suomalaisnuoret ovat käyneet ruokkauppojen myyjien kimppuun ja varastaneet olutta ja tupakkaa.Sillä lailla.Eikä pahat työt tähän lopu mutta olkoon.

Minulla ei ole pankkikorttia ja siihen on kaksi syytä.Kone voi niellä kortin ja siitä koituu ylimääräistä hommaa.Minutkin voidaan ryöstää raha-automaatilla.En riskeeraa.Nykyisin jo pankkineidit eivät yritä saada minua muuttamaan mieltäni kortin suhteen.Olen todennäköisesti niin hyvin pystynyt koko asian torjumaan.Jaksan hyvin kerran kuussa käydä pankissa nostamassa käteistä.Samalla tulee seurattua tapahtumia siellä,ihmisten käyttäytymistä ja istahtaa tovin aivan rauhassa.Pankit ovat vain supistaneet niitä kohteita,joista käteistä saa.Ovat paljolti sijoittaja- ja vakuutusasiakkaan asialla.Henkilökunnalla menee ehkä heidän omasta mielestään turhaa aikaa läträillä nostettavien rahojen kanssa,kun pankki ei tästä hyödy mitään.Elleivät ala ottaa korvausta siitä kun asiakas ottaa rahaa omalta tililtään.Tämä on ollut tapetilla silloin tällöin.Väärin!!!

Ennen muinoin ennen tietokoneaikaa pankkiasiakkailla oli pankkikirja,johon pankissa merkittiin kaikki tapahtumat käsin.Ajatelkaas sitä! Laskut suureksi osaksi käveltiin maksamaan laskuttajan tiskille eri firmoissa.Kyllä minäkin tepastelin monesti jo lapsena Korkeavuorenkadulle puhelinlaitokseen laskun kanssa.Rakennus on jykevää kiveä,tavattoman kaunis talo,Lars Sonckin suunnittelema ja vuonna 1905 valmistunut.Sinne meni mielellään,hartain mielin kuin kirkkoon. Tänä päivänä laskuttajat eivät enää näin toimi,suoraan asianomaiselle ei voi maksaa. Pankit alkoivat huolehtia maksuista myöhemmin,laskut maksettiin samalla kertaa kaikki pankkineidin avittamana.Nyt pankit haluavat nämä asiakkaat pois tiskeiltään. Minäkin käytän maksamisiin tietokonetta ja suoraveloitusta.Maksupalvelu kirjekuorineen on myös yksi tapa.Sekään ei ilmaista.Minua vanhemmat yhä edelleen useinkin maksavat pankin tiskillä.Ja jokaisesta laskusta veloittaa pankki omat kulunsa.Tietokonetta ei tokikaan kaikilla ole,eikä suoraveloituksessa näy maksetussa laskussa maksettu-leimaa,joka pankkineidin lyömänä osoittaa varmemmaksi vakuudeksi maksun suoritetuksi.Se on konkreettinen näyttö vanhan polven asiakkaalle.Pankin lähettämän tiliotteen lukeminen saattaa tuottaa huononäköiselle vaikeuksia.Onneksi pankissa voi vielä laskut maksaa! Mutta kuinka kauan?

Isänpäivä alkoi tänäänkin pilvien peittämän taivaan alla.Tosin nyt parastaikaa repeilee ja poudalta näyttää.Tähän aikaan on isät jo juoneet aamukahvinsa vuoteessa,saaneet mahdolliset korttinsa,suukot ja halaukset.Yhdysvalloista tämänkin päivän vietto saanut alkunsa.Pohjoismaissa epävirallisena vuodesta 1949.Ilman Helsingin yliopiston päätöstä se oli almanakassa 1970-72 ja vasta vuonna 1987 sen yliopisto hyväksyi virallisesti kalenteriin ja siitä tuli liputuspäivä.No,kyllähän toki isätkin tarvitsevat ainakin kerran vuodessa lämmintä huomiota,niin ja lahjoja.Meillä kotona ei isänpäivää kuitenkaan samoin huomioitu kuin äitienpäivää.Ja lapsuudessani tuo äitienpäivä tuppasi olemaan isänpäivä,kun silloin oli aina Eläintarhan ajot ja isä otti minut mukaansa ajoja katsomaan.Äiti jäi kotiin ruusukimppunsa kanssa ja ahersi meille ruuan ajoista tultuamme.Äidit Helsingissä alkoivat purnata ajojen ajankohdasta.Autot kehittyivät ja Eläintarhan rata alkoi tuntua niille nopeuksille liian vaaralliselta ja jopa pieneltäkin.Ne lopetettiin.Äitienpäivä rauhoittui.Mutta tänään on siis isänpäivä.Terveisiä ja lentosuukko pilvenreunalle omalle isälleni!

Tästä rapusta muutti Sisko pois eilen.Enää meitä ennen asuneita meidän portaassa neljässä huushollissa.Siskonkin kanssa vaihdettiin sana jos toinenkin pihalla.Hupenee,hupenee juttutuokiot.Aina vilahtaa mieleen,minkämoista väkeä nyt muuttaa.Tämän näemme myöhemmin.

13. marraskuuta 2010

HUNTU JA HUNTU POIS

Olen kuullut,että Koraanissa ei puhuta mitään naisten hunnuttautumisesta.Nyt kuitenkin Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut Koraania ja tämän viikkoisessa SK:ssa siitä on lainattu osa koskien musliminaisten pukeutumista. Valon suuran jakeessa 24:31 ohjataan hunnuttautumaan.Pitää varjella siveyttään kaula peitossa.Ei saa sulot näkyä muille kuin aviomiehelle,isälle,apelle,omille pojille,poikapuolille,veljille ja veljenpojille,sisaren pojille,naispuolisille tuttaville,orjille ja niille miespuolisille palvelijoille,joilla ei ole enää haluja.Ei myöskään saa näyttäytyä miltään osin paljaana niille lapsille,jotka jo ymmärtävät seksuaalisuudesta jotain.Musliminaiset eivät myöskään saa tömistellä jalkoja kiinnittääkseen huomiota salassa oleviin suloihin. Mistä sitten on moinen luulo,että Koraani ei ohjaa musliminaisia pukeutumisessa?

Hunnuttautuminen on kuuma puheenaihe ollut jo jonkun aikaa Euroopan eri maissa.Mm. Ranskassa päähuivin käyttö on kielletty valtiollisissa kouluissa.Nyt on hyväksytty lakiesitys,joka kieltää hunnut ja kaavut julkisilla paikoilla.Silja Lanas Cavadan kirjoitus SK:ssa on mielenkiintoinen ja siitä selviää sekin,että Ranskassa islam on toiseksi suurin uskonto,jotta varsinaisten ranskalaisten kiinnostus huntuasiaan ei ole tuulesta temmattu.Ranskan lisäksi käydään "huntusotaa" jossain muodossa Belgiassa,Espanjassa,Italiassa,Saksassa,Hollannissa,Britanniassa ja Tanskassa.

Suomessa en ole nähnyt kuin kerran tai pari burkaan tai niqabiin pukeutuneen naisen.Hijabia sen sijaan näkyy enemmänkin,jos on esimerkiksi Itäkeskuksessa käynyt.Itse en hyväksy yleisillä paikoilla täyshunnuttautumista.Miten todistaa henkilöllisyys? Kaavun sisällähän voi olla vaikka naapurin ukko.Ehkä,kuten Silja Lanas Cavada sanoo Ranskan parlamenttiedustaja André Gérinin suulla,"täyshuntu on vain jäävuoren huippu siitä,mitä sen takana tapahtuu". Hunnuttautumiseen ja sen kieltämiseen liittyy paljon muutakin,se on kulttuurikysymys,politiikkaa,mystiikkaa,pelkoa.Jotkut ovat sitä mieltä,että hunnun käyttäminen on naisen alistamista.Kuitenkin monet pukeutuvat huntuun aivan vapaaehtoisesti.Näin väitetään.Jotkut tuntevat olevansa lähempänä Jumalaa burkansa kätkössä.Ehkä täyshuntu antaa joillekin sitä käyttäville naisille jonkunlaisen vapauden tunteen.Burkan ja niqabin sisällä on kaikelta kätkössä,siellä saa olla oma rehellinen itsensä.Se peittää mustelmatkin,jos hunnun kanssa on kotona tullut erimielisyyksiä,sillä en oikein allekirjoita sitä,että kaikki täyshunnun käyttäjät pukeutuvat siihen omasta tahdostaan.Mustasukkainen siippa piilottaa mielellään kauniin vaimonsa toisten miesten ahnailta katseilta.Varsinkin Euroopassa,jossa ollaan vapaamielisempia kuin monissa islamin uskoa tunnustavissa maissa sen ulkopuolella.

Sadellut eilisestä lähtien.Tänään ei ulos.Huomenna isänpäivä.Isit saavat aamukahvin vuoteeseen ja sitten voivatkin paneutua urheiluseurantaan tv:ssä,sillä sekin osallistuu päivän viettoon ja avaa kaikille isille ilmaiseksi maksulliset urheilukanavat koko päiväksi.Minä aion paneutua suurella hartaudella Teeman leffaan Meidän vastaeronneitten kesken ja eritoten Cary Grantiin.Tällä suunnitelmalla ehdin kutakuinkin Tanssii tähtien kanssa alkuunkin,jossa alkaa olla piukat paikat.Laura Voutilaisella näyttää olevan vahva tahto voittaa ja ainakin viikko sitten taito ylsi paljon Antti Tuiskun yläpuolelle.

12. marraskuuta 2010

LONTOON BUSSEISTA STOCKMANNIIN

Jassoo,ajattelin minä luettuani uutisen,että Lontooseen hommataan uusia vanhanmallisia kaksikerroksisia busseja.Niitä,joissa on avonainen takaosa kuten muinoinkin ja rahastaja kuljettajan lisäksi.Uudet kulkuvälineet ovat vähäpäästöisiä,kuten tänä päivänä pitääkin.Meillä Helsingissä avoperäisiä on ollut muistaakseni vain ratikkapuolella ja nekin näytillä nykyisin ainoastaan ratikkamuseossa.Rahastaja oli busseissakin,mutta siitä on aikaa.Rahastaja eli konduktööri oli arvovaltainen ja kunnioitettu henkilö sekä bussissa että raitiovaunussa.Alunalkaen olivat naisia kuten miehet taas toimivat kuljettajina.Sota-aika teki poikkeuksen.Miehet rintamalla ja raitiovaunujen oli kuljettava.Silloin naiset pantiin kuskeiksi.Rauhan palauduttua,työ jälleen miesten,kunnes sitten aikanaan myöhemmin ensimmäinen nainen toimi kuljettajana virallisestikin.Soisin meillä satsattavan vanhanmallisten ratikoiden takaisin tulemiseen,mutta ei kun ei.Olisi niin suloista seistä taas avoperäisen ratikan kyydissä sen takasillalla,maksaa konduktöörille matkasta ja nauttia ajelusta kuten hamassa lapsuudessa.

No,kyllähän osa lontoolaisista pohtii,mitä uudistuminen vanhaan tulee yhteiskunnalle maksamaan,kun palkkalistoilla on rahastajien suuri armeija.Eiköhän tuokin raha jostain saada.Turistit ainakin tulevat ihastumaan kuten itse lontoolaisetkin näihin perinteistä rikkaisiin punaisiin busseihin.

Helsingin Aleksanterinkadun Stockmann on nyt valtavan remontin päätyttyä Euroopan kuudenneksi suurin yli 50 000 neliöllään.Edellä ovat Englanti,Saksa,Ranska,Espanja ja Italia tavarataloillaan.Kyllä tästä jo kannattaa toimitusjohtaja Hannu Penttilän astella ylpein ja iloisin,tyytyväisin mielin.Avajaiset ovat 28.11 ja sain minäkin henkilökohtaisen kutsun avec tilaisuuteen.Viisi vuotta on laajennusta tehty.Osastoja siirrelty töiden tieltä milloin minnekin päin,on hakattu ja porattu.Nyt se sitten on loppunut.Meillä on koko korttelin kokoinen 150v.tavaratalo Helsingin parhaimmalla kauppapaikalla kaupungin keskustassa.Emme kuitenkaan unohda sen vaatimatonta alkua Kauppatorin tuntumassa ja myöhemmin Senaatintorin kupeessa,josta siirtyi nykyiseen paikkaansa palvelemaan vuosittain 15 miljoonaa asiakasta,joista minulla on ilo ja kunnia olla yksi.

Meilläpä on tänään siskonmakkarakeittoa,kunhan pääsen tekemisen alkuun. Tämä keitto kuuluu tämän huushollin mielikeittoihin ja mikäs sitä on nautiskella tämmöisenä harmaankoleana syyspäivänä.Ulos ei tee mieli mennä,mutta kun mies on ykskaks mieltynyt marjoilta maistuviin matalahappoisiin kivennäisvesiin,niin on mentävä puotiin ostamaan.Ei kun kaveria vaan pakkaamaan pyörätuoliin ja voihan sitä samalla suorittaa päivittäisen ulkoilun jo melkein talvihiljaisen rantaraitin tuntumassa.Pikaisesti lykin tuulen tempoillessa takin helmoja yksinäisen sinisorsan etsiessä itselleen syömistä aina vaan kylmenevästä vedestä.Lentäisi vielä hyvän sään aikana vaikka Töölönlahdelle,jota osin pidetään kaupungin toimesta auki vesien jäädyttyä juuri sorsalintuja varten.Ehkä se vielä tämän hoksaa.

11. marraskuuta 2010

MARRASKUISENA TORSTAINA

Suoritimme toissapäivänä,mies ja minä,tutustumiskäynnin miehen ensi viikon intervallihoitopaikkaan.Enemmän sairaalanomainen kuin aikaisemmat paikat.Hiukan ankean oloinen.Osin aivan vuoteessa olijoita sekä myös pitkäaikaisia hoidettavia lyhytaikaisten lisäksi.Osastonhoitaja,joka meille paikkaa esitteli,vaikutti ystävälliseltä ja ammattimaiselta.Ehkä täällä ei vaadita oma-aloitteisuutta siinä määrin kuin muissa paikoissa,sillä siihen mieheni ei pysty.Ehkä täällä ei katsota liian suureksi vaivaksi auttamista ja hoitamista.Onhan heidän brosyyrissäänkin lause "Jos voit tarttua häntä kädestä,halata ja hoivata,olet onnellinen ihminen".

Mies on vuoteessa Lippe Suomalaisen kanssa.Me muistamme armoitetun pilapiirtäjä Kari Suomalaisen,joka nauratti,ihastutti ja jopa joskus vihastutti meitä Helsingin Sanomien kuvillaan.Kirja on Karin vaimon kirjoittama.Kari Suomalaista pidettiin huumormiehenä.Oliko sitä myös yksityishenkilönä? Joskus taiteilijan kanssa eläminen ei ole ruusuilla tanssimista ja vaatii puolisolta ymmärrystä ja mukautumista,suvaitsevaisuutta ja ainutlaatuista luonnetta.Lippe Suomalaisella nämä avut olivat.Karia ei enää ole,mutta me vanhempi polvi muistamme hänet sekä piirroksensa,jossa itse Kari oli usein mukana pienenä mustiin pukeutuneena miehenä leveälierisessä hatussa kaksi tuuheakarvaista kissaa seuranaan.Urho Kekkonen oli Suomalaisen yksi mieliaiheista,eikä Suomalainen häntä silkkihansikkain suinkaan käsitellyt.Niin vaikka presidentiksi tulikin.Olihan hän koko kansan Urkki. Ja näin on sanonut "En ole koskaan istunut Kari Suomalaisen mallina,mutta tunnen itseni hänen töistään".

Taas on kukkia maljakossa.Ei ruusuja,vaan kimppu monen sortin.On näköjään menossa jonkunlainen kukkabuumi.Silkkikukat eivät ole mieleeni,vaikka hyvin tehtyjä ja aidon näköisiä ovatkin.Kesällä kuitenkin on parvekkeella kaksi silkkipuuta,jotka syksyn tullen nostan sisälle.Toinen eteisessä ja toinen olohuoneessa.Tämän verran olen antanut itselleni myönnytyksiä.Muuten olen elävien kasvien kannalla.Leikkokukkien elinaika ainakin meillä on ylen lyhyt.Runsas viikko maksimi ahkerasti vettä vaihtaen ja varsille uutta vedenottopintaa leikaten.Rakastan kukkia.Joskus olen niitä ostanut Tallinnasta vanhan muurin seinuston kukkakauppiailta.Tuntevat suomalaisen,pakkaavat kimput matkan kestäviksi.Tietävät ja osaavat.Kukkakojujen muhkea rivistö huumaa suorastaan.Syntyy runsauden pula mitä kaikkea ostaa.Kulkee rivistöä pitkin,katselee ja tutkailee.Ostaa kimpun sieltä ja toisen täältä,toinen toistaan kauniimman.Huokaa onnesta hintojen halpuutta,ostaa kimpun kolmannenkin.Suomalainen turisti.

No niin ja niinhän siinä kävi,että taannoinen "UFO" Kalifornian taivaalla tulkittiin auringonlaskun valaisemaksi suihkukoneeksi,josta peräpäävana.Näin rauhoittelivat UFOsta innostuneita sekä USAn puolustusministeriö että avaruushallinto NASA.Siis ei E.T. aikonutkaan vierailulle sen enempää kuin pienet vihreät miehet invaasio mielessään.Ei mitään kivaa!

10. marraskuuta 2010

MERELTÄ,METSISTÄ TAIVAISIIN

Risteilyalus seilaa holtittomasti tulipalon takia meren armoilla jossain Meksikon rannikon tuntumassa.Onneksi laivassa oleville pudotettiin ilmasta käsin rapuja ja croisantteja,ettei suurempi nälkä pääse yllättämään.Kokit kun eivät voi mistään mitään valmistaa kaikkien toimintojen ollessa poikki ilmastointia myöten.Pikkuhinaajat ovat nyt kai jo rientäneet apuun,että risteilijä saadaan johonkin kaijaan purkamaan ihmislasti pois.Ja sitten tulee korvausten aika.

No niin ja nyt on todistettu ainakin yhden miehen kohdalla,että roskaruuan syöminen saattaa laihduttaa.Yhdysvaltalainen ravitsemustieteen professori laihtui leivoskekseillä sun muulla hyvällä kymmenessä viikossa kaksitoista kiloa,uskokoon ken voi.Minä uskon.Veriarvotkin hulmahtivat paremmiksi ja yleiskunto proffalla koheni huomattavasti.Itsekin olen kaikenlaista hyvää kokeillut ruokavaliossani,mutta nyt selvisi,että nk.terveellinen ruoka on hyvä dieetin ajaksi jättää pois ja pitäytyä vain namiruuissa.Tiede ei oikein allekirjoita professorin koetta oikeaksi eikä missään tapauksessa kaikelle kansalle kokeiltavaksi.Myös pysyminen keksien voimalla saavutetussa ihannepainossa on epävarmaa.Aika jännä juttu,vai mitä?

Nyt tiedetään,mitä varten laulun hepokatti on maantiellä poikittain,jala jalla jala jala vei.Se kerää voimia liikkumiseen! Tiede nimittäin tässä tapauksessa uskoo,toisin kuin leivoskeksien kohdalla,kun toteenkin näytetty on,että eräällä hepokattilajilla on hämmästyttävän suuret kivekset kokoonsa ja painoonsa nähden.Luomakunnan suurimmat,kuulemma.Heinäsirkka saa raahata mukanaan kymmenen prosenttia painostaan olevia sukusoluvalmistamoita.Nyt tiedemiehet pohtivat,mistä moinen ilmiö ja ennenkaikkea miksi.Olettamuksia on,mutta ei varmaa tietoa.

Minua taas hämmästyttää se,että luonnosta löytyy uutta ja arvaamatonta melkein päivittäin,vaikka ihminen nuuskii joka puolella ja on tietävinään kaiken.Outoja eläinlajeja samoilee viidat täynnä ja joskus kehutaan jopa löydetyksi ihmisheimoja,joita ei ole nähty,tavattu tai edes tiedetty.Ja jotka eivät myöskään ilmoisnaikuna ole muunlaisia ihmisiä nähnyt kuin omiensa kaltaisia.En nyt oikein tiedä,onko tämä vallan faktaa,kun joskus kuvissa vilahtaa jonkun ennen näkemättömän ihmisen päällä tehdasvalmisteinen t-paita,jossa etupuolella: I,sydämenkuva, jungle.Mutta siihen taas vakaasti uskon,että maailma on täynnä tieteellekin uutta ja ennen näkemätöntä muussa kuin ihmiskunnassa.Milloin tutkijan kämmenelle villissä viidassa samoillessaan hypähtää siihen mennessä löydetty maailman pienin sammakko tai lehvistöissä hyppelehtii outo apinalaji.Jotkuthan uskovat,että näillä tutkimattomilla alueilla voisi vielä elellä dinosauruksiakin.Siis muutakin kuin tuttuja lintuja,jotka todistettavasti ovat hirmuliskoista kehittyneet.Me epäuskoiset kuitenkin luulemme/tiedämme,että tuskin viidakon kätköissä hissuttelisi itse tyrannosaurus rex.Ja jos,se olisikin jo toinen tarina.

Sen sijaan totta on,että Kalifornian rannikon yllä on lennellyt maanantaina USAn puolustuvoimillekin tuntematon ja kovasti mystinen "ohjus",jota ei kukaan ole ilmaan päästänyt.Tarjotaan optista harhaa kuin myös kameraa päin lentävää lentokonetta,jonka peräpäästä nousee höyryä (???). "UFO" hihkaisevat onnesta syrjällään ne ihmiset,jotka odottavat päivät pääksytysten taivaalle tähyten,että pääsisivät säteen vetäminä lentävään lautaseen (jotkuthan kertovat olleensakin).Tämä maanantain ilmestys jää luultavasti selvittämättä ja USAn puolustusvoimat sekä NASA painavat villaisella koko asian,vaikka siitä voi olla aikanaan virallinen asiakirja pölyyntyvässä arkistossa.

8. marraskuuta 2010

SKUMPPA TUTUKSI

Köyhän miehen kuohari! Tämä pieni määritelmä netissä juomasta Skumppa nimeltään.Hirveä aukko muuten sivistyksessä.En tätä päivää aikaisemmin ollut edes tietoinen koko juoman olemassa olosta.Kukaan ei ikinä arvaa,mistä sain tietää Skumpan.Olen koukussa Emmerdale-sarjaan ja siinä Dinglen perheessä juotiin jouluna Skumppaa.Mikä ihmeen Skumppa,ajattelin minä.Tepastellessani Stockmannin Herkussa näin korkeassa pinossa Skumppa-tölkkejä.Ei kun ostamaan! Nyt olen maistanut.Nooo,ei se nyt saanut makunystyröitäni hurraamaan,mutta jonkunlaisena hiukan alkoholipitoisena limonadina menettelee.Join koko purkillisen kievinkanan kanssa ja katselen toista ostamaani purkkia jääkaapissa epämääräisin tuntein.Kyllä se on oivallinen nuorison kotibilejuoma,mutta ei meikämamman mieleen.Olen samppanjanaisia.Olkoonkin valmistuksessa käytetty samppanjahiivaa,kuten Laitilan Oiva purkin kyljessä kehuu.

Tuuraajan piti tänään tulla,mutta sairaus iski ja sain eilen illalla tekstiviestin asiasta.Hiukan menivät konseptit sekaisin.Pakkasin kuitenkin miehen pyörätuoliin ja lähdimme inva-autolla asioille.Osan jätin tuonnemmaksi.Joulu,kuten olen kertonut,rävähtää silmille Euroopan viidenneksi suurimmassa tavaratalossa,joka komeilee Helsingin Aleksanterinkadulla,jota katuakin jo vähitellen valmistellaan joulupukeisiinsa.Olin minäkin tänään joulutunnelmissa ja ostaa räväytin jo joulupostimerkit.Itse kortit hankin Naisten joulumessuilta ensi kuun alkupäivinä,kuten monena vuonna aiemminkin.Ovat pieteetillä käsin tehtyjä poiketen paljon tehdastuotantokorteista.Kerran ostin kotiinkin joulukorttitarpeita ja piti aloittamani kotitehtaileminen,mutta siihen loppui kärsivällisyys ja osaaminenkin tuntui olevan hakusessa.

Kotitehtailu on minulle kyllä tuttua puuhaa.Nuorena naisena sain isäni huutokaupasta ostaman ompelukoneen.En ollut ennen käyttänyt,mutta eiköhän tuota osaa,tuumin.Menin kangaspuotiin ja ostin kymmeniä metrejä lakanakangasta.Pussilakanoita ajattelin.Mitään oppeja pussilakanoitten tekoon en edes ajatellut,vaan panin jalan polkimelle ja rupesin töihin.Pussilakanaa tuli kuin liukuhihnalta ja ihmettelin mielessäni,että kun näitä väsää yhden per varttitunti,niin mikseivät kaikki ihmiset ompele omia pussilakanoitaan.Paketoin tuotteeni kauniisiin joulukääreisin ja lähdimme joululahjakierrokselle.Sukua oli silloin enemmän,ja olin aikonutkin ilahduttaa vain näitä,jotka kuuluvat kategoriaan "veri on vettä sakeampaa".Joulu meni ja kiitosta sateli.Myös nyt jo edesmenneeltä Kaino-tädiltä,joka sanoi pussilakanoitteni olevan susia suomeksi sanottuna.Hän lähetti kirjekuoressa pikkutilkkuja,joissa viisattiin miten pussilakanoita ommellaan ja se oli aivan erilaista jälkeä kuin minun tehtailuni tulokset.Hävetti vähän ja naurattikin,kun sain kuulla jonkun purkaneen tekeleeni ja käyttäneen pöytäliinoina.No,en minä pelihousujani repinyt,vaan hissukseen ompelin itselleni oikeaoppisesti muutaman pussilakanan Kaino-tädin ohjeitten mukaisesti.Uskokaa tai älkää,mutta yhteen pussilakanaan menikin sitten paljon enemmän aikaa kuin varttitunti.Päätin lopettaa vasta-alkaneen ompelijaurani.(Olenkohan tämän kertonut jo aikaisemmin blogissani?)

Nyt kun Ruotsin nykyistä kuningasta on oikein kirjassa reposteltu,tulee myös rouvasta kuningattaresta kirja.Tämä oli tämänpäivän lööpissä Herkun kassalla. Minuun ei millään mahdu se,että kuninkaallisten yksityiselämäkin on kaiken kansan omaisuutta.Mitä ruotsalaiset tekevät näillä tiedoilla,missä kuningas on yksityisenä henkilönä aikaansa viettänyt? En ole ikinä ymmärtänyt tätä yletöntä uteliaisuutta ja rääpimistä,ovat väitteet totta tai eivät.Kuten kuningas oli metsästyretkellään lehdistötilaisuudessa sanonut,on pitkä aika kulunut tapahtumista.Emmekä sen enempää Suomessa kuin Ruotsissakaan tiedä todellisia syitä,miksi on tapahtunut kuten tapahtui,jos tapahtui.Hiukan kuluneelta haiskahtaa,sanon silti, hekin ovat vain ihmisiä.Tämmöiset kurkistelukirjat ovat minusta ajan haaskausta ja ihmettelen syvästi,ketä ne kiinnostavat.Ei tulisi mieleenikään lukea.Susan Ruususen paljastukset kirjassa silloisen pääministerimme kanssa eivät liioin saaneet minua kirjaa lukemaan.Kohun laannuttua koki kirja inflaation ja nyt kysytään "kuka Ruusunen".Eikä luultavasti loppujenkaan lopuksi kirjan myyntiluvutkaan päätä huimanneet.Ei edes,vaikka oikeutta istuttiin sisällöstä.

Ehkä litkin sen toisenkin Skumppa-purkillisen,kun taas käyn Emmerdalessa illemmalla ja sitten juoman unohdan.Tulihan maistettua.

7. marraskuuta 2010

SENSUURIA

Pyhäinpäivä eilen,joka ennen oli Pyhäinmiestenpäivä. Myös ruotsalaisuutta juhlittiin eilen viettämällä Kustaa Adolfin päivää. Pyhäinpäivähän on semmoinen,että viedään läheisten ja rakkaitten haudoille kukkia ja kynttilöitä,muistellaankin poismennyttä.On ikään kuin hiljainen päivä,vakavuudella silattu.Itse en ole ollut koskaan mikään haudoilla kävijä.Kun isäni vielä eli,tahtoi hän sukuhaudallemme,jossa jo vaimonsakin lepäsi.Silloin menin.Nyt kun isänikin on samassa paikassa,ovat käynnit jääneet.Mikä ei suinkaan tarkoita,ettenkö muistelisi ja rakastaisi yhä.Tätä voin tehdä missä vaan ja tunne yhtä aito kuin haudan vierellä.Katselen sinistä tai harmaitten pilvien peittämää taivasta,paistetta tai sadepisaroiden leikkiä,pääskysiä,jotka lentävät korkealla,talvista lumisadetta ja lähetän terveisiä lämpöisten ajatusten saattelemina sinne jonnekin kauas.Ei tarvitse olla Pyhäinpäivä.

Nyt on toiveena alkaa säästää lasta television ääressä.Varsinkin Kakola-niminen ohjelma sotii eettisyyttä vastaan ja on lapsen oikeuksien sopimusten vastaista.Tätä mieltä ovat yhteiskuntatieteitten tohtori Timo Harrikari sekä valtiotieteen tohtori Elina Pekkarinen HS:n nettisivulla.Kakolaa en ole seurannut,mutta nyt tiedän,että siinä pannaan nuoria poikia lukemaan tiilenpäitä rangaistuksena pahoista töistä.Ohjelmalla kuulemma tarkoituksena osoittaa,minkälaista vankilassa olisi ja näin estää sinne joutuminen.Saas nähdä,lopettaako YLE Kakolan vai jatkuuko
opetusohjelmana.

Toiseenkin asiaan tv-ohjelmistossa on puututtu nimittäin uutisiin.Niihin tavallisiin,joita suolletaan tuon tuosta meille ihmisille.Nyt terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professori Tytti Solantaus tahtoo,että lapset saisivat omat uutiset,joista on poistettu raakuus,sodat ja muut ehkä lapsen mieleen painuvat kauhukuvat aikuisten jokapäiväisestä elämästä.Tämänkaltaisia uutisia on jo lapsille maailmalla. On osoitettu,että uutisten väkivaltaisuus vaikuttaa "mitä isot edellä,sitä pienet perässä",puhumattakaan siitä,että lapsi näkee yöllä painajaisia uutiskuvien jälkeen.Toteutuuko professorin toive,sekin jää nähtäväksi.

En tiedä,millä mielellä moista sensuuria itse ajattelen.Onko oikea keino estää tämmöisellä ylenpalttisella totuutta kaihtavalla menetelmällä nykynuorten väkivaltaista käyttäytymistä.Sormeni osoittaa jälleen kerran kotikasvatukseen.Kun se on reilassa ja asiallista,uutiset ja Kakolat voi lapsetkin katsella rauhaisalla mielellä ilman vaikutteita.Vanhempien asianmukaiset selitykset maailman tapahtumista antavat minusta enemmän evästystä elämään kuin silottelemalla totuutta tai jättämällä se kokonaan pois.Ruusunpunaisten silmälasien takaa katseleminen ei ehkä ole aivan järkevää,kun siihen julmaan ja realistiseen maailmaan aikanaan kuitenkin tupsahdetaan.

Aamulla meillä mittarissa asteita nolla.Kyllä se talvea nyt lykkää.Soitin eilen Oulunsaloon,eikä sielläkään lunta vielä ja plussilla mennään.Illalla sääkartta oli uutisissa jo toista mieltä.Eikä eteläosakaan tästä Suomenniemestä kauaa enää säästy kylmältä ja lumelta.Pitänee alkaa käyttää talvisaappaita.Näinhän se menee.Sesongittain.Sain eilen kirjoitetuksi kirjeen Italiaan.Siinä tämän maan tapahtumat ja ihan siihen malliin kuin ovat papinrouva Räsäsineen kaikkineen.Ennen kirjoittelimme puolin ja toisin tiuhempaan.Nyt on blogia.Tämähän on kuin päiväkirjaa ikään.Tulee muuten joulukuussa vuosi täyteen.Niin kauan olen jo saanut tästä nauttia ja aion vastakin.Kiitos Teille,jotka joskus näitä lukaisette.Joku selaillessaan vahingossa ja joku ihan tarkoituksella.Olen kuullut.Oikeastaan kuitenkin jokainen kirjoittaja kirjoittaa ensisijaisesti itselleen ja itsensä tähden.Näin tapahtuu oikeillakin kirjailijoilla ja tämän olen kuullut erään Suuren Kirjailijan omasta suusta.

5. marraskuuta 2010

MARTISTA PIKKUJOULUUN

Jos olen kynnelle kykeneväinen viikon 46 loppuna,niin aion Kaapelitehtaalle.Siellä on virolaisen Tuglas-seuran toimesta Martin markkinat.Seura otti nimen kirjailija Friedebert Tuglasin (1886-1971)mukaan.Näytillä ja myynnissä on kaikenlaista naapurimaahamme liittyvää jopa korvin kuultavaa ja silmin nähtävää ohjelmaa.Seura on aktiivisesti toiminut 28 vuoden ajan vahvistaakseen Viron ja Suomen välistä kulttuuriyhteistyötä.Senaatintorille järjestettävillä maakuntapäivillä on myös Viro ollut mukana.Kulttuuriyhteistyötä silläkin saralla.Ja saimmehan me virolaisia kalatuotteita ostaa myös lokakuisilla silakkamarkkinoilla Kauppatorilla.Suomenlahden yli on helppo viilettää pienehkölläkin veneellä.Matkaahan ei ole kuin noin 80km.

Ensi viikolla menen miehen kanssa tutustumaan hänen uuteen intervallihoitopaikkaansa,jossa joutuu kuun loppupuolella olemaan runsaan viikon.Minulle tehdään tutkimuksia,jotka vaativat lyhyen sairaalassa olon.Kutsutaan tätä vaikka nyt jälleen lomaksi.Joskus tuntuu siltä,että hoitohenkilökunta ei ole ammattinsa tasalla näissä paikoissa,kun ei hallitse miehen kiukuttelupuuskia.Minulle saatetaan soittaa jo ensimmäisenä lomapäivänäni ja marista ongelmista.Viisas sosiaalitoimihenkilöni ihmettelee asiaa,että jos minä hoitotyöhön kouluttamattomana pärjään kotona,niin mitenkä ei koulutettu ammattiväki siihen pysty? Aivoinfarktin saaneen mielentilat saattavat muuttua nopeasti sydämellisyydestä kiukkuun.Tämä pitäisi ammattiväellä olla tiedossa,vaikka eivät neurologeja olekaan.Työn on ilmeisesti oltava mahdollisimman helppoa.Jos tulee ylimääräistä,siitä ei pidetä.Mikä on hoitotyössä ylimääräistä? Minusta kaikki ihmiseen liittyvä kuuluu samaan pakettiin.Vaikka poikkeaisi joskus rutiinista.Moitteeni koskevat joitakin helsinkiläisiä intervallipaikkoja kuin myös viimeisintä päivähoitopaikkaa,joissa mieheni on ollut.Mukavia ja viihtyisiäkin on,joissa ammattinsa taitavaa henkilökuntaa,eikä ongelmia synny.

Sairaalat ovat ehdottomasti toista maata.Siellä osataan ja ymmärretään.Nyt viimeksikin ei voi muuta kuin sydämen pohjasta kiittää hoitohenkilökuntaa ja heidän vahvaa ammattitaitoaan.Ei moitteen sijaa,vaikka miehellä oli vaikeat hetkensä.Niistä selvittiin etevällä osaamisella kuin myös vuosien kokemuksella.Mieheni ei ole ensimmäinen eikä suinkaan viimeinen aivoinfarktin saanut.Eikä myöskään missään tapauksessa sieltä vaikeimmasta päästä käyttäytymisissään.

Tänään aikomuksena mennä ulos.Kaupungilla olimme aikaisemmin tällä viikolla,että nyt vain kotinurkissa lykkimään.Pakkasella on uhkailtu.Myös eteläiseen Suomeen talven tuloa.No,marraskuutahan tässä jo mennään.Pikkujouluaika ovella.Ehkä niistä hurjimmista pippaloista firmoissakin on päästy ja juhlitaan säyseämmin.Taloudellinenkin puoli järjestäjillä mielessä.Joissakin työpaikoissa on luovuttu tyystin bileistä.Moni avioliitto säästyy vaikeuksista.Pikkujoulusesonki kun tuppaa olemaan koettelemusten aikaa vaatien ymmärrystä puolisolta,kun kutsu ei olekaan ehkä avec.Minäkin aikoinaan tämän kokenut ja ymmärrystä riitti.Leikkasin kerran valkoisesta paperista suuria nuolia lattioille,jotka viisasivat lyhyimmän tien makuuhuoneeseen ja hyvin ansaituille unille raskaan illanvieton jälkeen.Nuolet kuulemma suuresti auttoivat,vaikka niitä oli "kaksi aina vierekkäin",sanoi mieheni.

4. marraskuuta 2010

MUISTUMIA

Harmaa sateen tuntuinen aamu ulkona.Tänäänkin.Illalla satoikin reippaasti ropisten.No,syksyynhän tämmöinen kuuluu.Tuulet,sateet ja pimeys.Jos on asianmukaisesti vaatteita päällä,mikäs on ulkona pasteeraillessa.

Juttelinpa,juttelinpa eilen erään entisen naapurini kanssa puhelimen välityksellä.Mies siinäkin perheessä liikuntarajoitteinen,kulku jaloin huonoa kuten meilläkin.Ja vaimo laillani niin ikään omaishoitaja.Rajoituksia,huolenpitoa,huolestumista... Minulla liki seitsemän vuotta,hänellä vähemmän.Suunnittelimme kuitenkin visiittiä meille.Piristäisi.Hissikin on,ettei tarvitsisi jalkoja käyttää kuin kahden rappusen verran ja sitten taas pyörätuolin huomaan.Naurettiinkin jutellessamme.Vaikka sairaus kaiken aikaa läsnä,on silti aihetta silloin tällöin iloisuuteen ja pitääkin olla."Niin peloittavalta kuin elämä näyttääkin,suoriutuu siitä parhaiten suoriutumalla yhden päivän vaikeuksista kerrallaan". Maria Jotuni.

Espanjassa on synnyttänyt kymmen-vuotias Romanian romanilapsi.Isä kolmetoista.Perhe hämmästynyt kohusta.Heidän heimonsa keskuudessa kun siinä iässä mennään naimisiin.Mihin jää lapsuus,joka vielä tämän ikäisillä pitäisi olla menneillään? Ja mikä hoppu luonnolla on joidenkin lasten kohdalla järjestää niin,että pystyy siittämään ja raskaaksi tulemaan? Eihän tyttölapsen luustokaan voi vielä olla rakentunut valmiiksi tämmöistä taakkaa raskauden aikana kantamaan. Henkisestä puolesta puhumattakaan.Maailma on täynnä asioita,joita emme ymmärrä.

Lähetin mieheni juuri äsken Brasilian sademetsiin äänikirjan mukana.On muuten niitä seutuja,joihin mieleni on halajanut,mutta haaveeksi nekin jääneet.No,olen käynyt sekä matkakirjojen että television matkadokumenttien myötä.Katsellut veneestä käsin kahta puolta Amazonas-joen rantoja,kuljeksinut villissä viidassa ja nähnyt Rio de Janeiron silhuetin Kristus-patsaan juurelta Corcovado-vuoren huipulla. Siunatut kirjat ja dokumentit! Kiitos tekijöille.

Pienenä tyttönä lukemaan jo oppineena luin vanhempieni hyllystä matkakirjoja.
Sillä lailla matkustin Afrikkaankin.Afrikassa olen oikeastikin piipahtanut,Marokossa.Mutta se ei ole "oikeaa" Afrikkaa.Minulle se alkaa Päiväntasaajan tuntumasta ja siitä etelään.Marokon reissua lässähdytti sekin,että olimme suomalaisen matkatoimiston järjestämällä ryhmämatkalla Espanjasta käsin,enkä näille ryhmämatkoille oikein arvoa osaa antaa.Tietyissä paikoissa päästetään bussillinen ihmisiä ulos,jossa odottavat ahneet kauppiaat myyden milloin mitäkin rihkamaa tai peräti maalle ominaista tehtävää kuten Marokossa viisi minuuttia kamelin selässä keikkumista kirjavan huovan päällä.Naiset kiljuivat ihastuksesta ja kameli irvisti rumasti sylkäisten pitkän ruikun suustaan.Tähän ilakointiin en osallistunut.Tarpomisesta kapeilla kauppakujilla pidin ja siitä,että onnistuin kulkemaan miehen kanssa letkan häntäpäässä melkein irrallaan ruodusta ja kontrollista.Kurkistin puoteihin ja pysähdyin kirjurin pöydän eteen,vastasin ranskankielisiin tervehdyksiin ja välttelin kompastumista avonaisiin viemäriojiin kujan kummallakin sivulla.Siinä epämääräisen veden joukossa mennä viiletti myötävirtaan hiirien ruumiita,appelsiinin kuoria ja muuta sekalaista voimakkaiden hajujen saattelemina.

Päivän reissu kaikkine siihen ympättyine tarjoomuksineen olisi ollut nautittavampi toisessa ajassa ja pienemmässä seurassa. Olisi päässyt tutustumaan muuhunkin kuin turisteille tarkoitettuihin raharysiin.Olisi voinut hetkeksi omaksua aitoutta ja ihmisten arkea ilman parin ansioituneen oppaan huutoa,jonka tarkoitus oli saavuttaa myös letkan loppupään kulkijat.Minusta tuntui,että olimme koko sakki häiritsevästi paikassa,jonne emme kuuluneet,vaikka jopa vastaantulevan aasin silmäys oli ystävällinen sen yrittäessä mahtua todella kapealla kujalla kulkemaan raskaan ja leveän taakkansa kanssa.No,olinhan viimeinkin päässyt Afrikkaan!

Näihin jo kai ennenkin kerrottuihin muisteluksiin lopetan tällä erää.Repetitio non gravat.

3. marraskuuta 2010

JOULUSTA HARKIMOON

Aleksanterinkadun Stockmann on pukeutunut tavallista aikaisemmin jouluasuun ainakin kaiken joulurekvisiitan puolesta.Koko Argos-halli kimaltelee punaista,vihreää,kultaa ja hopeaa.Mustakin runsaasti edustettuna.Enää ei suomalaisten kotien joulukuusissa komeile Suomen liput,ei hopealame,ei tähtisadetikut.Nyt on semmoisia koristeita,joita ei isovanhempamme edes uneksineet kuusiinsa ripustaa.On pienoiskenkää,pianoja,balleriinoja,riikinkukkoja,huonekaluja miniatyyrikoossa,kaikkea mihin suunnittelijoiden rikas mielikuvitus on riittänyt.On toki perinteisiä pallojakin,jos haluaa kuusestaan edes vähän traditionaalisen.

Itse olen aina ollut vaihtelunhaluinen,enkä omaa kuustani ole pukenut kuten lapsuudenkodissani.Minulla oli joka vuosi eri teema.Ehkä näyttävin ja "jouluisin" kuusi oli se,jossa oli sadoittain kuorimattomia pähkinöitä.Liimasin jokaisen päähän ohuen langan.Työn aloitin jo kesällä.En suinkaan ollut itse aihetta keksinyt,vaan "varastanut" sen eräästä kirjasta.Pähkinöiden lisäksi ei kuusessa ollut muuta kuin sähkökynttilät ja latvassa asiaan kuuluva tähti.Metsältä tuoksuva kuusi sai jouluvierailtamme ansaitsemaansa kehumista ja ihailua,josta olin syystä iloinen.Noihin aikoihin näin suuresti riemun sekaista vaivaa kaikesta jouluun liittyvästä, kodin koristelusta ja joulupöydän antimista.Jokainen joulu oli jouluista jouluin ja niitä vuosia lämmöllä ja pienellä haikeudella muistelen.

Harmaana urkeni tämäkin päivä.Sadepisaroita ikkunalaseissa ja asfaltti kiiltelee märkyyttään.Vähän ankeaa,mutta pidän tästä kuitenkin enemmän kuin ehkä tulevista paukkupakkasista paksuine lumikinoksineen.Tästä tulikin mieleeni,että televisio-ohjelmissa oikein nautiskellaan esittämällä katastrofinäkymiä maapallon tulevista ajoista.Meret suurentuvat,mantereet pienentyvät tai sitten lumi peittää kaiken alleen ja Floridassakin palellaan hirmuisissa pakkasissa ja lumipyryissä.Ihmisiä kuolee kaikkialla kuin kärpäsiä,ruoka loppuu,kaaosta yltympäriinsä.Ihmisen vielä tämän ajan näennäinenkin hyvyys tyystin kadonnut ja maapallon alkaessa kuolla tulee esiin meidän raadollisuutemme ja tuhoon tuomitut yritykset pysyä itse hengissä ilman minkäänlaista inhimillisyyttä.Näytetään kuinka kaiken käy,kun esimerkiksi maapallon rata muuttuu tai kuinka aurinkoa ei enää ole antamassa meille elämän edellytyksiä.

Miksi tämmöisillä ohjelmilla oikein mässäillään? Niitähän ei tietenkään ole pakko katsella,tämän tiedän minäkin.Mutta toisaalta taas ne ikään kuin vangitsevat ja katselen niitä kuin jonkunlaisen hypnoosin vallassa.Kaipaan siis kai jännitystä,hyytävää pelkoa ja jollain sairaalla tavalla se viehättää.Olenko poikkeava,vai onko ihminen tällainen? Kärsin sohvan nurkassa vatsan väännöt,sydämen tiuhat tykytykset ja mielen ahdistuksen.Ja ihan vapaaehtoisesti! Eikä siihen tuo edes helpotusta väliin tunkeutuvat mainokset,joissa kerrotaan hymysuin jogurtin parantavista vaikutuksista.En tipahda turvalliseen ja tutunomaiseen arkeen noin helposti.

Toinen kummastukseni kohde televisio-ohjelmissa ovat nämä tositv-ohjelmat,joita suolletaan pilvin pimein erilaisilla aiheilla.On maailman turuilla rämpimiviä kilpailijoita,joista jokainen haluaa päästä maaliin nokkelimpana ja ensimmäisenä väistettyään kaikki katalat esteet reitin varrella.On Big Brotheria,jossa mielestäni ei ole päätä eikä häntää. Nukutaan yksin ja kaksin,ähkitään ja puhkitaan,riidellään,parjataan toisia ja puhutaan tyhmiä.Tätä ohjelmaa en ole katsellut sen jälkeen,kun ensimmäisessä Big Brotherissa muinoin näin erään kaverin panevan viinipullon alastoman miehuutensa viereen.Tästä soitin ohjelman päivystykseen ja annoin tuutin täydeltä moitteita.Moitteeni hyväksyttiin ja oltiin jopa samaa mieltä tempun yliampumisesta.Mutta tapahtuma oli jo kaikelle kansalle näytetty ja se sai kritiikkiä monilta tahoilta ympäri Suomenniemen.En tiedä mitä sen jälkeisissä Big Brothereissa on tehty,mutta uskon tahdin olevan sitä ja samaa.Koko ohjelma on kuulemma suunnattu noin kolmikymppisille katsojille.Aliarvioidaanko tässä nyt tämän ikäisten arvostelukykyä tai peräti älykkyyttä?

Hjallis Harkimon yhdysvaltalaisen formaatin mukaisessa tositv-ohjelmassa Diili haetaan juuri noin kolmikymppisestä naisesta tai miehestä Hanko-projektin toimitusjohtajaa. Harkimo rakennuttaa asuin- ja liikehuoneistoja Hankoon ja tällä ohjelmalla pitäisi löytyä paras ihminen projektia vetämään.No, meitä on niin moneen junaan (ja asemallekin jää),että riittää sekä Big Brotheriin että toimitusjohtajan virkaan.Ja näin pitääkin olla,jokaiselle jotakin.Meille katsojillekin.Diiliä olen silloin tällöin seurannut ja mielelläni vielä.

1. marraskuuta 2010

AAMULLA KEKRIKUUSSA

Tulla hulmahti harmaana tämä keyrikuun ensimmäinen päivä.Samanlaisia ilmoja pitelee kuin menneinäkin päivinä,pohjoisessa kylmää ja etelämpänä meillä haaleaa.Tästä tulikin mieleeni,että energia-asiantuntija Motivassa on tultu siihen tulokseen,että rappukäytävissä pidetään liikaa lämpöä yllä.Joissakin rapuissa kuulemma peräti 20 astetta,kun sopivaa olisi 17-18 astetta.Näin johtava asiantuntija Tapio Jalo HS:n nettisivuilla.Siis säästämistä tässäkin.No,tämmöinen ihannelämpötila tietysti edellyttäisi,että ulko-ovi on tiivis eli että ei se vähäinenkään lämpö karkaisi harakoille.Meillä ainakin alaovi falskaa.Luntakin tulee tupaan pyrypäivinä raoista.Onneksi ei rappukäytävissä oleskella ellei satuta jäämään suusta kiinni naapurin kanssa.Kylmyyden huomaa siitäkin,että jos hissi on alhaalla,on kulkupeli paljon viileämpi kuin jos se odottaisi kuljetettavaansa ylemmissä kerroksissa.Tämmöiset hoksaa minun kaltaiseni vilukissa.

Niinhän siinä kävi,että Tanssii tähtien kanssa eilisessä osuudessa tipahti pois pari Jethro Rostedt-Susa Matson.Oikeinhan tuo oli,vaikka ehkä joidenkin sydämet kansan syvissä riveissä tästä kärvistelevätkin.Supliikilla osin Jethro pärjäsi,josta asiasta jo tiukka tuomari Jorma Uotinen kerran vihjailikin,että tanssitaitoa pitää olla eikä puhujan lahjoja.Myönnän,että sympaattinenhan Jethro on ja kesti häviönsä kuin turkulainen.Itse lupaa,että hänestä vielä kuullaan ja nähdäänkin.Sehän sopii.

Ruotsin kruununprinsessa ja hänen prinssinsä tulivat eilen.Ihailijoita riitti kuten aina kuninkaallisten ollessa liikkeellä.Kohusta ja innosta oli ihmettelijöitä jälleen HS:n keskustelusivulla ja naapurimaan rojalismia moitittiin.Kyllähän meidänkin maahamme yritettiin kuningasta vuonna 1918.Kruunua päässään olisi pidellyt Hessenin prinssi Friedrich Karl eli meikäläisittäin Fredrik Kaarle,joka kuitenkin suunnitellusta kunkun virasta luopui samana vuonna. Valtionhoitajaksi valittiin Carl Gustav Emil Mannerheim.Heinäkuussa 1919 presidentiksi tuli Kaarlo Juho Ståhlberg, joka seisoskelee tänä päivänä parlamenttitalon nurmikolla.Hänen jälkeensä heitä on ollut presidentin tehtävässä niin,että nyt istuva maan päämies Tarja Halonen on järjestyksessä yhdestoista.En mitenkään jaksa uskoa,että yhä Suomi olisi kuningaskunta,jos vuoden 1918 kuningashankkeet olisivat toteen käyneet.Kyllä tästä maasta olisi tasavaltaa väännetty ennemmin tai myöhemmin.

Että tämmöistä historiaa tässä ja nyt.Kutakuinkin vielä niin kuin asiat olivat,kuten kaikki tietävät,vaikka suurimmaksi osaksi muistista tempaisin.Ja ei kun tätä marraskuun ensimmäistä päivää viettämään! Jos olisin navettapolulla asteleva ehtoinen emäntä,niin tässä kuussa olisi lehmät pestävä puhtoisiksi ja saippuana käytettävä suopursuvettä.