21. marraskuuta 2010

JOUTAVAA JUTUSTELUA

Kööpenhaminalaiset ovat saaneet takaisin matkoilla olleen Pienen merenneitonsa,97v.Neitokainen oli maaliskuusta lähtien Kiinassa ja on nyt kivineen palautunut kotikonnuilleen.Oli hänen ensimmäinen ulkomaan matkansa.Harva matkailija lähtee ensimmäiseksi Shanghaihin asti.Minäkin reissasin pienenä ensin vain vaatimattomasti Tukholmaan.Enkä Kiinaan asti ole vieläkään päässyt.

Pimeää ulkona ja äsken kurkatessani ikkunasta taivas oli mustanpuhuva meren yllä.Liikeneekö lisää lumisadetta? Aleksin joulukatu avataan.Jo muutaman päivän ovat isot A-kirjaimet olleet paikoillaan ja muutenkin koko keskusta alkaa olla joulupukeissaan.Ja justiinsa kun vasta vietettiin marraskuun idusta.Minäkin ajattelin uskaltautua kylmään parvekkeelle ja panna omat valoni paikoilleen,mutta vielä ilman loppusilausta eli niitä valoja.Nappaan päälle myöhemmin.Tämmöinen pienenpuoleinen jouluvalmistelu on kyllä ihan poikaa,vaikka tässä pitkin syksyä olenkin puhunut omasta antijoulustani.

Ilonan kanssa pantiin eilen illalla maailmaa taas järjestykseen puhelimen välityksellä. Tervetullut soitto,kun kotonakaan ei voi kenenkään kanssa juuri nyt jutella.E soitti myös eräänä päivänä.Kertoi lähtevänsä miehensä kanssa Pietariin sikäläisen saksalaisen kirkon syntymäpäiväjuhlallisuuksiin.Sen jälkeen pari päivää taas kotona ja seuraavaksi lentävät Pariisiin tervehtimään vakavasti sairastunutta ystäväänsä.Kotkasta tuli kortti,jossa Tuula-pikkuserkku kertoi muutosta uuteen kotiin.Pitänee joskus tiedustella lähemmin.Tuula on ainut pikkuserkuistani,jonka kanssa olen joskus yhteydessä.Sekin vähä vain puhelimessa.Hänellä ei ole asiaa juurikaan Helsinkiin ja minäkin nykyisten olosuhteiden pakosta menemättä Kotkaan.Vielä silloin kun mies oli terve ja meillä auto,ajelimme sinnekin päin.Aika aikaa kutakin,sanotaan.

Eilen käväisin kaupunginosamme melkein ainoassa ruokapuodissa,jossa on alettu myydä myös pieniä kukkakimppuja.Ostin keltaisia ruusuja.Olohuoneessa on nyt valkoinen joulutähti ja ruusukimppu.Tuntuu ja näyttää mukavalta.Ihmiset ovat aika huolimattomia muuten.Panin pullonpalautuskoneeseen muutaman tyhjän kivennäisvesipullon ja näin kuitin,jossa oli kolmatta euroa saamista.Otin sen ja oman lappuni ja etsin mahdollista syyllistä katseellani.Ei ketään.Maksaessani kerroin kuitin olleen koneessa ja annoin sen kassalle.Jospa joku tulee kyselemään omaansa.Silloin tällöin on kohdalleni osunut edellisen palauttajan unohtunut lappu ja ihmettelen ihmisten leväperäisyyttä.Nähdään vaiva tuoda tyhjät pullot kauppaan,palauttaa ne koneeseen,painaa kuittinappulaa ja sitten jättää lappu ottamatta.Hassua.

Teemalla tänään Naisen tappajat maan mainio Alec Guinness professorina.Kun elokuva päättyy,niin kiireen vilkaa kolmoselle ja tanssiin tähtien kanssa,jossa jännät paikat.Iltapäivä menee mukavasti Frasierin seurassa,sillä nämä kaksi snobistiveljestä isänsä kanssa hymyilyttää minua ääneen.Kyllä siis tänäänkin jää Martin markkinat kokematta.Ehkä joskus Tallinnaan,kun vuoden alusta ei tarvitse enää kroonejakaan vaihtaa,vaan voi iloisesti lähteä matkaan eurojen kanssa.Tervetuloa vaan virolaiset euromaailmaan! Tänään on jo myös se päivä,kun minun on valmistauduttava tositarkoituksella tiistain toimenpiteeseen sairaalassa.Yksi yö siellä ja sitten taas kotiin.

Tämä kone toppasi iliman aikojaan tänä aamuna ja piti,niin vaikka sunnuntaita mennään,ottaa yhteys ikiomaan tietokone-eksperttiini,joka kerta kerralta aina yhtä ystävällisesti opastaa minut etäteitse bloggeriin,jonne pääseminen siis ykskaks tyssäsi.Sydämelliset kiitokset jälleen kerran ystävälleni S:lle.Mihin joutuisinkaan ilman häntä?

Lumisade yhtäkaikki ei sitten tullutkaan,eikä lisä väliksi olisi ollutkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti