Alkaa hiukan maistua puulta jo tämä sisällä kököttäminen.Vain pakolliset kaupungilla käynnit tuovat vaihtelua miehen kanssa.Ei mitään ulkoiluja lähinurkilla,ei rantamaisemien katselemisia,ei tyrnipuun alla istuskelua varjossa.Lunta,lunta ja taas lunta! Talvisydäntä eletään.Missä on kevät ja missä kesä? Missä lintujen laulu,auringonkilo,lehtien suhina tuulessa? Kaukana,kaukana.Tunnen olevani talven vanki.
NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN
"Näin unta kesästä kerran,
kuinka paistoi päivä Herran,
paistoi mulle,paistoi muille,
paistoi köyhänkin pihoille,
vihersi tuhannet virvet,
sinersi sataiset järvet,
iloitsi ihanat nummet,
tarinoivat metsän tammet,
puu puheli,kukka kuuli-
köyhä sen todeksi luuli.
Luuli tullehen kesänsä,
aukaisi povensa auki
suven hellän hellitellä,
ilman lintujen iloita -
vingahti vihainen tuuli,
ulvahti salolla hukka,
taivas viskoi talven lunta,
kylä kylmiä sanoja.
En ma kerran sen perästä
lie nähnyt kesästä unta."
(Eino Leino)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti