26. tammikuuta 2011

PAAVALINA KARHU KYLKENSÄ KÄÄNTÄÄ

Paavalin jälkeistä päivää sanotaan puolitalven keskiviikoksi.Se on tänään.Vielä puolet talvesta jäljellä.Lukemat mittarissa komistuneet sitten eilisen suojasään ja näyttävät ainakin meillä neljäätoista pakkasastetta.Shit! Aurattu on katua sekä pihaa,mikä panee semmoisen ajatuksen päähän,lähtisikö miehen kanssa jonkunlaisen pienemmän rundin tekemään.Ei houkuta,mutta velvollisuus ennen kaikkea.Miesparka on ollut ulkoilmassa vain sen verran,että taksiin ja takaisin.Ties kuinka pitkään.Kuinka kaipaankaan rantaraitin soraa jalkojen alla,aaltojen loisketta ja vanhan tyrnipuun varjoa! Säätieteilijät ovat heittäneet semmoista,että pohjoismaiden kevättalvi tulee olemaan kovastikin pakkasvoittoinen.Niin että se soran ritinästä rantatiellä.

Olen itsekseni ja melkein salaa alkanut ajatella,että Helsinki ei sittenkään tahdo Guggenheimia kontolleen.Maailmalla ei mainittu taidemuseo ole saanut ihastuneita kävijöitä toivottuun tapaan.Luin Panu Rajalan blogista,että on sellaisiakin kaupunkeja,jotka ovat kylmästi tyrmänneet Guggenheimin tulemisen.Juuri siksi,että yleisökato on ollut varmaa.No,sehän tiedetään,että moderni ja nykytaide ei kovin suuria joukkoja liikkeelle saa.Vanhempi taide kyllä.Olihan Ateneum pitkänkin jonon kiertämänä esimerkiksi Edelfeltin ja Schjerfbeckin näyttelyiden aikaan.Samoin kuin nyt hiljattain Suomen Pankin pantua näytille omat taideaarteensa oli isoakin tunkua Snellmanninkadulla.Niin että kyllähän me ymmärrämme taiteen päälle! Mutta se pitää oleman sellaista,että ei tarvitse otsa kurtussa miettiä kuvan sanomaa tai edes sitä,mitä se esittää.No,en minä pelihousujani repisi,vaikka nyt tapetilla oleva museohanke kaatuisikin.

Nettiuutisissa kerrotaan,että taas on tutkittu säveltäjä Frédéric Chopinin terveyden tai oikeammin sairauden tilaa.Mies sairastanut nyt selville saatua epilepsiaa,mutta aikaisemmat vaivat ovat ainakin keuhkotauti,melankolia,tuberkuloosi ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.Edesmenneitten suurmiesten vaivat kiinnostavat yhä ja niin riittää tutkijoilla töitä.

Samantapaisen kiinnostuksen kohteeksi joutui aikoinaan Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa-taulu ja siinä erityisesti se akka.Kissa ilmeisesti todettiin terveeksi.Akalla on todella suuri vatsa ja siitä löytyi vakavia sairauksia tuotapikaa.Taulua tutkiva amatöörikatselija,kuten minä,huomaa naisen vaivaisenluut jaloissa ja käsien reuman.Akkaa tutkittiin tarkasti ja sairaudet todettiin,taidehistorian arkistoon piilotettiin.Akan huonosta kunnosta huolimatta taulu on lämminhenkinen kaikessa realistisuudessaan.Ainakin minä tunnen suurta sympatiaa tätä vanhaa naista katsellessani.Taulussa on tarina,jonka jokainen katsoja voi muokata haluamakseen.Tämä juuri ainakin minusta on "vanhassa" taiteessa se,josta pidän.Taulun edessä ei tunne itseään tyhmäksi,vaan suuri ymmärrys näkemästään täyttää sielun ja ruumiin.

Joskus vasta ehkä syyskuussa näemme jälleen Stadionin tornin.Se on nyt 72-metrisen hupun alla,jossa on kansalaisten tekemiä kuvia.Tästä pressusta sen poistuttua tornin kupeesta valmistetaan ekomerkki Globe Hopen toimesta muovikasseja.Vuonna 1938 valmistunut Stadionin torni ehti jo rampaantua sisältä ja ulkoa.Nyt siitä tehdään taas hieno olympiastadionin symboli ja yksi Helsingin maamerkeistä.Alunperin tornin huippu oli avoin.Mutta kuinka ollakaan.Elämästä tarpeekseen saaneet alkoivat hyppiä tornista alas ja niin siihen asennettiin ihmisen pitävät kalterit.Piti lähteä muualle etsimään helpotusta."Moneen tuhon loukkoon voi mies täällä joutua aatoksiensa retkellä.Onhan moni mahtava aivo täällä sumentunut tuumiessa elämän pulmaa".(Aleksis Kivi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti