Huomispäivä tämän kuukauden viimeinen päivä.Päästään maaliskuuhun.Kalevalan päiväkin huomenna. Niinpä "Lyökämme käsi kätehen,sormet sormien lomahan,lauloaksemme hyviä,parahia pannaksemme,kuulla noien kultaisien,tietä mielitehtoisien,nuorisossa nousevassa,kansassa kasuavassa..."
Pakkanen lauhtunut.Termostaatti pattereissa alensi heti lämpöä ja luita nyt kylmä koettelee.Villaa alle ja villaa ylle.Onhan siitä ollut puhetta,että kansalla liian lämmintä huoneissaan.Säästöä,säästöä! Viileydestä huolimatta puhkesi liki vuosi sitten hankittu orkidea kukkaan.Tosin vain yhdessä vanassa nuput hankkiutuivat kukoistukseen,mutta onhan näyttävästi sittenkin! Ilahduttaa tämmöinen saavutus,vaikka itsellä ei asiassa osaa eikä suuremmin arpaakaan.Luonto purkissakin tietää mitä tekee.Stadin friidulla kun ei tippaakaan viherpeukalon vikaa.En liioin kasveille laulele,vettä annan ja siinä se.Basilikayrtti kuitenkin lerpahtaa joskus kuivumisen alkuun,mutta sitten kippaan vettä ja kas,anteeksi antaa,nostaa vartensa taas kohti valoa ja jälleen on lehtiä salaattiin.
Olen kuunnellut itseni uneen äänikirjan kanssa.Huomannut sen,miten rohkeita suomalaiset nuoret naiset ovat.Lähtevät yksin kaukaisiin maihin asumaan ja olemaan kuka minkäkin innoituksen vallassa.Matkustetaan vaikka vinkuintiaan asti onnistumaan valinnassaan.Rohkeasti ryhdytään elättämään itsensä siinä hyvinkin usein onnistuen.Kirjoittavat kirjan,kannustavat muitakin onneaan koettamaan muilla mailla vierahilla.Suomi jää taakse,ehkä vuosien kuluttua piipahdetaan tänne pohjolaan.Ei enää tunnu kodilta,olo turistimainen synnyinmaassa.Pois tekee mieli,takaisin sinne,missä on koti.Ollapa tuollainen päättäväisyys,itseluottamus ja rohkeus vuosikymmeniä sitten itselläkin.Mieli oli vaan ei valta.Suunnitelmat sinkoilivat sinne tänne,unelmat terästäytyivät päiväunissa,seikkailumieli nosti päätään.Tänne jäin.Vanhempieni kotiin,kunnes naimisiin.No,olihan sekin tietysti heittäytymistä uuteen ja tuntemattomaan.Tavallaan.
Suomalaista ruokaa halveksiva Italian pääministeri Berlusconi tulee Suomeen.Liekö tällä kertaa omat pastat mukana? Eikä kokouksen isäntä Jyrki Katainen taatustikaan vie vierastaan puurakennelmia katsomaan.Viimeksihän herra B. suvaitsi mainita,että moiset rähjät joutaisivat oitis Italiassa purkutuomion alle.Eikös Roomassa ole aika huonossa kunnossa jo paremmat päivänsä nähnyt oleva amfiteatteri? Ei kattoa ja seinätkin romukunnossa.Ja keskellä kaupunkia! Tällä kertaa vierailun tarkoituksena kuitenkin tärkeämmät asiat kuin Suomen negatiivinen arvostelu.Mies on kyllä kaikessa kovin ehtiväinen,että voi hyvinkin laukaista muutaman epäkohteliaisuuden.
Nettisivulla kysytään "Oletko valmis Oscar-gaalaa varten?" Jos kysymys koskee myös minua,niin en ole.Yritys tietysti hyvä kymmenen jaksaa valvoa,mutta saattaapi olla niin,että yritykseksi jää.On näin käynyt ennenkin näitten pippaloiden kohdalla.No,olisihan tuo tietysti nostattavaa,kun näkee punaisella matolla kauniita ihmisiä kaikessa eleganssissaan timantit säihkyen,olisi se.Kun itse nojailee enemmän tai vähemmän rupsahtaneena sohvan selustaan silmäluomet ainakin osin silmien peittona.Kuuntelee Oscarin saanutta,joka fraasein kiittelee ja luettelee asiassa mukana olleiden loputtoman pitkää nimilistaa.Ja mitenkä jaksaa huomionosoituksen saanut ollakaan hämmästynyt tuomariston valinnasta: että minäkö ihan oikeasti? Ilo kuitenkin aitoa ja aivan varmasti! Työn arvostus aina on poikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti