Tapasin tässä päivänä muuanna jätehuoneessa talossamme asuvan noin 8-9v. pakistanilaispojan.Että tuli hyvä mieli taas kohdatessani käytökseltään erittäin kohteliaan ja suomalaisveitikoista poikkeavan lapsen.Tummanruskeat silmät katsoivat suoraan sinisiini pojan tervehtiessä hymyillen sanomalla "hei",avasi oven ja kiitti kauniisti muistuttaessani,että ottaa omat avaimensa ovesta.Kun eivät höllät suomalaistavat kovin häneen ikinä tarttuisi! Onkohan niin,että yleensä eteläisimpien ja kaukaisimpien maitten ihmisten lapset ovat luonnostaan kohteliaita vai onko se kasvatuksen tulosta? Ehkä myös seurataan aikuisten käyttäytymistä ja otetaan oppia.
Taidan liian usein marmattaa suomalaisista käytöstavoista tai oikeammin niiden puutteellisuudesta.Itse kun kuulun siihen sukupolveen,jota todella kotona kasvatettiin.Ei saanut keskeyttää aikuisten keskustelua ja piti aina vastata kohtaliaasti kysymyksiin,vaikka olisivat tuntuneet kuinka hupsuilta.Tytöt niiasivat ja pojat kumarsivat.Kunnioitus aikuisen ja lapsen välillä oli molemminpuolista.Ei saanut sanoa vastaan tai alkaa kinata asioista. Oikeudenmukaisuus oli aina läsnä asioita selvitellessä.Meitä opetettiin pyytämään anteeksi aivan normaalina toimenpiteenä,jos olimme jotakuta loukanneet tai väärin tehneet.Samoin antamaan anteeksi.Osasimme kiittää ja meitäkin opetettiin katsomaan silmiin henkilöä,joka meitä puhutteli.Naapureita piti tervehtiä,eikä rapussa saanut ylenpalttisesti metelöidä,joka tosin meiltä joskus täysin unohtui.Talonmiehen puuttuminen meluun sai meidät kyllä vinhaan pakoon.
Kaikesta opettamisesta ja kasvattamisesta huolimatta me elimme lapsenelämää täysin rinnoin ja juuri valistamisen kautta tiesimme,että meitä rakastetaan ja me kuulumme niin perheeseen kuin taloyhteisöön,kouluelämään ja ystäväpiiriin.Elämämme oli turvallista.Lapsi tarvitsee läsnäoloa,ohjausta ja rakkautta.Hänen on opittava tietämään oikean ja väärän ero.Nämä kaikki ovat eväitä hyvän aikuisuuden elämään.
Mies tänään jo aamukahvipöydässä,mikä tietää flunssan saaneen ainakin osittaisen lähdön.Tänään vielä pidän vuoteessa,huomenna harkitaan.Ihan mukiin menevä potilas on ollut,vaikka joskus terveinä vuosina oli hankalampi nuhataudissa.No,tietäähän tämäkin muita aikoja enempää passaamista,mutta paaponhan muutenkin.Liikaa,sanoo ystäväni Ilona.Ja ihan terveesti ajattelee. Anja yhä sairaalassa.Lonkka vaivaa edelleen ja nyt kuntoutetaan tositarkoituksella,että rouva pääsee hissittömässä kotitalossaan joskus portaat alas ja ylöskin odotellessaan leikkaukseen pääsemistä.Laseretin ruoka kuulemma hyvää,hoito oivallista ja juttututtuja kokonainen huoneellinen.Mikäs on ollessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti