Maanjäristys Uudessa-Seelannissa.Kaaos Christchurchin kaupungissa.Raunioita ja kuolleita.Yhteydet osin poikki.Semmoista siellä.Täällä meilläpäin HS:n gallupin mukaan melkein puolet helsinkiläisistä tahtoo Guggenheimin Helsinkiin.Paikkakin katsottuna mm. Katajanokka ja Töölönlahti. Saapas näkee,miten käy.Helsinki on muuten sitten kuudes listalla,jossa on maailman parhaat kaupungit olla ja elää.Hyvää elämänlaatua kuvaavat turvallisuus,infastruktuuri,ympäristö,terveydenhuolto,kulttuuri- ja koulutustarjonta.Mikäs meidän on ollessa! Ja kuitenkin aina löytyy marinaa ja valitusvirsiä.Maailmalla monessa paikassa huonosti asiat,mikä on nyt todettu,kun arabimaissa on kuohahtanut ja tyytymättömyys oloihin lisääntynyt.Kansat napisevat ja nousevat barrikadeille.Muammar Gaddafinkin palli huojahtelee jo pahasti Libyassa.Kuinkas mahtaa äijän käydä?
Tänään käväisi tuuraaja pikavisiitissä ja minä samanmoisella touhulla kaupungilla.Nautin kuin nautinkin kahvin ja croisantin Stockmannin kahdeksannessa.Tilaa oli,lisäkseni vain yksi pöydällinen väkeä.Liikemiehiä,kun kaikilla oli puku päällä ja salkku kädessä.Palaveri varmaankin.Puhuivat toisilleen ja välillä matkapuhelimeen.Näyttivät tärkeiltä.Tuli jälleen kerran mieleen,miten kummassa me olemme pärjänneet ilman kännyköitä ennen? Nyt pitää soitella ja vastaanottaa puheluita kaiken aikaa ja kaikkialla.Kotiin tullessakin ratikassa oli ulkomaille menijöitä vaunullinen ja puolella puhelimet korvallaan.Kertoivat
lähtevänsä.Äänissä oli vapauden ja merimatkan tuomaa huumaa,joka välillä lisääntyi melkein iloiseksi huudoksi.Pitihän toki suurella äänellä kertoa mihin kauaksi ollaan menossa.Tosin aivan mahdottoman kauaksi täältä ei ainakaan talvella laivalla pääse.Mutta antaahan Itämerikin ison veden tuntua.Eräs jo vanhempi nainen kertoi,jos nyt kukaan ehti kuunnella minun lisäkseni,että lähtee laivamatkalle ja piti jättää huominen vesijumppa väliin,jossa on käynyt jo monta vuotta aina keskiviikkoisin.Mummeli astui pysäkkiä liian aikaisin vaunusta ulos ja sai peräänsä muitakin hätäisiä.Seuraavalla poistuivat ne,jotka tiesivät.Minä jatkoin matkaa oudon hiljaiseksi käyneessä vaunussa ja se tuntui kaiken hälinän jälkeen suorastaan suloiselta.
Eilen vein miehen kaupungille.Tarkoitus oli pyhittää kaksi tuuraajatuntia tänään vain itselle.Niinpä toimme taas kotiin jääkaapin täyteen ruokaa,sillä seuraava pääseminen keskustaan on vasta ensi viikolla,ellen sitten pakkaa miestä jälleen tuoliinsa ja pannaan menoksi.Invataksi oli varttitunnin myöhässä,josta suvaitsin hiukan purnata.Naiskuljettaja ei ottanut edes kohteliaisuudesta kantaa puhumattakaan pienestä anteeksipyynnöstä.Emme me suomalaiset! Käytöstavat,jotka kuuluvat joidenkin muiden maiden kansalaisten jokapäiväiseen elämään,eivät meiltä luonnistu.Mitä turhia! Ei se maailmoja kaada,jos joku mammarainen ja pyörätuolipapparainen odottelee kuljetusta yli sovitun ajan purevassa pakkasessa.Minä en anteeksi pyydä,ehei! Ei niitä sympatian ja empatian tunteita riitä jaettaviksi kaiken maailman ihmisille. Odotelkoot! Jaa,että minustakin voi tulla apua tarvitseva rahjus? Siihen kuluu aikaa ja se on sitten sen ajan murhe.Niin että so what!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti