Jaahas,se on sitten Ystävänpäivä! Hyvää päivää vaan. Herkussa oli jopa makkaraa sydämenmuotoisina viipaleina.Söpöä! Suomalaisten käsistä lähtenyt sydämin varustettu kortti poikineen kertomaan lujasta ystävyydestä.Kuulemma vilkkain korttipäivä joulun jälkeen.
Stadissa on frysis. Meillä mittarissa pakkasta komeasti 22 astetta.Pohjoisessa kylmempää.Suomi palelee.Soitin eilen Oulunsaloon.Siellä se Eevi oli käpertyneenä takkatulen ääressä katsellen ikkunasta pihansa kurtturuusuja,joissa ei pihise minkäänlaista elon merkkiä.Viluissaan nekin.
Meilläpä oli mukavan kuiva yö.Jouduin kuitenkin nousemaan pari kertaa ja semmoisten jälkeen meikäfriidulla on vaikeaa saada taas unen päästä kiinni.Sitä laskeskelee lampaitakin moniaita kymmeniä,vaan ei Nukku-Matti tule päästämään "Höyhysaarelle",kuten pienenä olin kuulemma sanonut.No,nukahtanuthan olin jossain välissä ja nyt aamulla aika pirtsakkana kahvit tiputellut,paahtoleivät valmistanut.Mies Hannu Mäkelän ja Aleksis Kiven kanssa vuoteessa.Vielä Kivestä piisaa juttua.Onko sitten tuttua juttua vaiko vallan ennen kuulumatonta? Ja onhan kirjailijalla vapaus värittää,kunhan pysyy kutakuinkin totuudessa kun on kysymys todellisesta henkilöstä.Aikalaisia ei tosin ole oikomassakaan.
Tykkään katsella Idolsia ruudussa.Enkä aina tiedä,miten päin istuisin,kun kuulee semmoista,mikä tämmöisenkin epämusikaallisen ihmisen mielestä ei laulua edes ole.Sitä kun on mieleltään pikkuilkimys,niin asettuu mielellään tuomariston puolelle,joka ei totta tosiaan sanoja säästele häätäessään epäkelvon laulajan pois.Pitäisi tuntea ainakin sympatiaa,kun kyyneleinen ja pettynyt ressu raa´asti raakataan. Mitäs menee? ajattelen minä ja odotan suorastaan kiihkon vallassa seuraavaa epäonnistujaa.Ihan oikeasti en ymmärrä,miten ihmisellä voikin olla niin luja usko itseensä,että menee kisaan ilman minkäänlaisia edellytyksiä.Eikö siinä tule jo elämänikuinen trauma,kun tuomarit sydämensä halusta irvailevat niin meillä kuin muissakin maissa,missä Idolsia pyöritetään? Totta puhuen,kovaahan tuo leikki on,mutta toisaalta hyvän laulajan ja peräti itse Idols-voittajan elämä muuttuu,eikä matka ole kuin ylöspäin kohti kuuluisuutta ja laulajan ammattia.
Katri Helena oli hiljattain Fredin haastattelussa tv:ssä.Rouva puhui syntyjä syviä ihmisen sisimpiä juttuja.Ilmeisesti hän on päässyt jonkunlaiseen rauhaan menetettyään kaksi läheistä ihmistä.Ensin meni puoliso ja myöhemmin poika.Kaikenlaista tapahtui näiden kahden ikävän asian välissä.Varmasti ohjelma antoi uskoa monelle jaksaa,jotka myös ovat kokeneet samanlaisia menetyksiä.Ihailen ihmisiä,jotka putoavat jaloilleen traagistenkin elämänvaiheittensa jälkeen.Elämänhän on jatkuttava,eikä ikuinen murheinen olo ainakaan auta mitään,vähiten itseä.Tätä mieltä oli Katri Helena. Oikeassa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti