Heinienkuun kymmenennettä jo mennään,lomat täydessä vauhdissa.Mutta Helsinkipä ei nukukaan,kuten yleensä heinäkuussa.Kaupungilla väkeä lisäämässä turistit,jotka ovat risteilylaivoista purkautuneet ja nyt pällistelemässä Itämeren tyttären must-nähtävyyksiä,jotka ovat Kauppatori,Senaatintori ja Stockmannin tavaratalo.Varsinkin japanilaiset kymmenien ihmisten ryppäinä tungeksivat viimeksimainitussa jollain Marimekon kassi kädessään.Stockmannista on sen hurjan laajentumisen myötä kehkeytynyt yksi todellisista tutkailemisen arvoisista paikoista Helsingissä.Onhan se nyt etupään kauppapaikkoja Euroopassa jo kooltaankin.Sen olen ollut huomaavinani,että japsit kuulusta ostovoimastaan huolimatta,eivät rahojaan ainakaan suuressa määrin Stockmannille jätä.Tarkkaavaiset silmäni ovat merkille panneet,että tyhjin käsin retkueet poistuvat.Mutta tulihan oltua!
Jaahas,se on nyt taas tulivuoriaikaa meillä Euroopassa.Islannissa odotellaan jännittynein mielin,mitä aikovat kaksi suurta Katla ja Hekla.Katla päästelee sulaneita vesimassoja maan pinnalle ja Hekla yskiskelee tupruttaen ilmaan merkkejä mahdollisesta tulevasta.Sisiliassa on päättänyt heräillä ehkä voimainsa tuntoon itse Etna pannen lähiväestön hiukan varpaisilleen ja tiedemiehet varuilleen.On taas niin hyvä mieli olla Suomessa,jossa on vakaa graniittikuori eikä liiemmin maa vavahtele minkään isomman luonnonmullistuksen kourissa.Mitä nyt juuri näinä päivinä ukkoset ovat maatamme siellä sun täällä koetelleet Helsingin seutua visusti kiertäen.Meillähän onkin niin,että usein jättää väliin,mutta sitten jos hollille osuu,niin jytinä ja jytke,rätinä ja räiske onkin mahtavaa kuunneltavaa ja katseltavaa.Siinä ei silloin meikätyttö pysy partsilta pois,kun Luonto puhuu mahtavalla isännän äänellä.
Katselin eilen jättimäisen Jättiläisen televisioruudussa.Nähty elokuva niin moneen kertaan,että muistin paikka paikoin repliikitkin.Katselin kuitenkin.Onhan se pullollaan edesmenneitä tähtiä ja nyt viimeksi tuolle puolen sinne jonnekin siirtynyt iki-ihana Elizabeth Taylor.Miehistä komeutta edusti Rock Hudson ja James Dean taas puolestaan ehkä pitkälti itseään.Olihan mies eläessään myös originellia sorttia.Vaikka yleensä väsähdän näiden sukukronikoiden parissa,niin tätä leffaa Benedictien elämää katsellessani olen täydesti pysynyt hereillä.Niin eilenkin.Ainoa mikä ehkä hitusen vaivasi,oli se,että ei näistä nuorista näyttelijöistä ole saatu edes taitavan maskeeraajan käsittelyssä uskottavasti vanhan näköisiä,jota elokuvan loppupuoli olisi vaatinut.Jos pannaan harmaata väriä hiuksiin ja vedetään jokunen ylimääräinen ryppy poskiin,iho ja kädet pysyvät nuorina.Käsistä näkee iän etenemisen.Tiedän omiani katsellessa.
No,kun lakkasin pohtimasta näitä sen ajan elokuvantekijöiden ongelmia (nythän onnistutaan vanhentamisessa uskottavasti),niin leffa on hyvä ja taatusti moneenkin kertaan näkemisen arvoinen.Maailma muuttui Teksasissa Benedicktien aikana.Karja osin vaihtui öljyntuotantoon,vaikka vanhat parrat karjankasvattajat panivatkin kampoihin.Kampoihin pani myös vanha tapa,että rotujen välinen tasa-arvo ei tullut kysymykseenkään,ennenkuin ajan kuluessa mutkien,suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen kautta "meksikaanitkin" pääsivät hampurilaisaterialle mihin tahansa haluamaansa paikkaan.Eikä tässä tasa-arvoasiassa ole likikään päästy toivotulla tavalla eteen päin oikeassakaan elämässä.Ei Suomessa eikä muuallakaan.Itse en usko koskaan päästävän lähellekään oikeaa tasa-arvoa missään päin maailmaa.Ehkä sittenkin ajan kuluessa,kun olemme tarpeeksi paljon sekoittuneet muihin rotuihin ja alamme muistuttaa väriltämme toisiamme.Silloin on tasa-arvo jo lähellä.
Eilen vaikutti ilma viileämmältä tuulen vuoksi.Olin rantakävelyllemme ottanut puolison vanhan golfbägijakkaran mukaan ja asettauduimme tammen alle varjoon.Minulla mukava istuin.Tuuli kävi sopivasti.Nurmikolla kaiken hanhien ulostusten keskellä makaili auringonpalvojia.Ihmisiä istuskeli rantakivillä ja jotkut jaksoivat pallopelejä.Lokit tuulen vieminä korkeuksissa ja aina ahkera tiira kalasteli rannan tuntumassa.Valkoapilat nostivat nurmesta päätään ja Vispilä kauhoi tuttuun tapaan vettä matkallaan Korkeasaareen täysine ihmislasteineen.Purjeveneet kulkivat moottorien avustamina mieluummin kuin pullistuvin purjein.Eikö tuulta riittänyt? Oli joviaali olo ja siinä olisi istuksinut kauemminkin,mutta puolisolle tuli nälkä.
Tämän päivän päiväohjelmaa en ole vielä miettinyt.Nukuimme hiukan pitempään,jotta on ikään kuin parin tunnin viiveellä kaikki.Ehkä on kuitenkin ulos lähdettävä,kun mies tuntuu siitä nauttivan.Illalla asettaudun nenäliinapinkan kanssa ruudun ääreen: Robert Taylor ja Vivien Leigh Sumujen sillassa.Aivan varmasti itkettää.On niin tehnyt ennenkin.
Ei kun hyvää sunnuntakipäivää itsekullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti