Jyrähtipä pari kertaa oikein kunnolla ukkonen viime yönä.Isäni aina laski salaman ja jyrähdyksen välin siitä tietäen kuinka kaukana on.Nyt salama ja jyrähdys tulivat melkein yhtaikaa.Seinä tärähti.Mökkiaikoina tämmöinen näytelmä sai minut pelon valtaan,joka taas ei auttanut koirien hermostuneisuuteen,joka oli huipussaan ukonilmalla. Päinvastoin.Kun vielä muutaman kilometrin päässä tapahtui entisen kaupan talolle kummia,vähäinenkin urhoollisuus hyytyi.Siinä asustava perhe oli lähtenyt asioilleen ja sillä aikaa salama poltti mökin.Helsingissä en ole ukonilmaa koskaan aristellut,jos en nyt metallipäisen sateensuojankaan kanssa ulos mielelläni lähtisi.Golfkenttä on myös altis salamille.Aavaa laakeeta ja korkein kohta ihminen.Onhan tapahtunut,että salama etsiytynyt vaikka rauta-8 ja siitä pelaajaan.Kuin myös niinikään sateensuojan kautta.Salamalla kun ei ole tapana huutaa "fore!" golfarille.Muistan erään Jaskan,joka kerran ukonilmalla mieheni ollessa kentällä,kysyi miten sopii leskenä olo.Jaskalla oli huumori mustaa.No,nyt on jo yöllinen jylisevä vieraamme poistunut jätettyään vain Esterin tilalleen.Plusasteiden määrässäkään ei hurraamista.Taivaanrannassa jo hiukan kirkastuu,poutaa ehkä tulossa.
Piti aamulla mittaamani puolison verensokeri.Liuskat,joilla näyte otetaan,vanhentuneet pari päivää sitten.Nyt vain soittamaan ja tekemään tilaus.Hakeminen tuottaa ongelman,kun tämmöistä matkaa ei korvaa sen enempää Kela kuin kuntakaan.Minunhan on otettava mies mukaan.Asia,josta olen keskustellut eri tahojen kanssa saaden aina yhtä tylyn vastauksen: omakustanteinen hakumatka.Vaikka kysymyksessä on sairaus eli diabetes.Tarvikkeet haettava Töölöstä,joka ei aivan naapurissa ole,että alkaisin lykkiä.Taksilla vain,sano.Tuuraaja tulossa vasta runsaan kahden viikon päästä.Hänen vahtivuorollaan on pidettävä oikeaa kiirettä,että aika riittää ratikka- ja patikkamatkoihin Töölöön ja takaisin.No,jotkut kiertävät pykäliä ajamalla kunnan kyydillä tarvikepaikan läheisyyteen,mutta minä olen vähän huono näissä kepuliasioissa.Se on luonteessa ja kasvatuksessa.
Tästä tulikin mieleen,että en suuremmin ole edes hernevarkaissa ollut.Lienee kuitenkin kerran tämmöinen tapahtunut,koska muistan sen aika elävästi.Olin ystäväni mökillä Espoossa,joka niillä paikkeilla siihen aikaan Bodom-järven rantamailla oli ehtaa maaseutua ja itsekullakin talollisella kutsuvat hernepellot.Olimme menossa uimaan ja ei kun vainiolle evästä hakemaan.Sydän pamppaili,kun varkaana olo oli niin jännittävää.Keräsimme sylillisen ja sitten saaliista nauttien matkaa jatkamaan.Kikatuksen määrä oli mittavaa meidän onnistuneen vaivihkaisen peltokäyntimme jälkeen.Oli se niin huoletonta aikaa.
Mitä ihmeen mellakointia kunnon englantilaiset ovat saaneet kontolleen nuorisojoukkojen hävittäessä ihmisten omaisuutta.Mitä tällä tahdotaan kertoa? Taasko sitä huonoa oloa? Leviääkö koko Euroopassa nyt käsiin tämmöinen ryöstely? Vai onko ohimenevä purkaus onnettomilta? Mitä tämä ikuinen pahoinvointi nuorissa ihmisissä oikein on? Sitä sanotaan syntipukiksi ja pyydetään ymmärtämään.Minä en ymmärrä.Tuntuu,että näillekin ilkivallan tekemisille Englannissa ei ole muuta syytä kuin riehumisen ja tuhoamisen halu,oudonlainen energian purkamisen hinku.Ennen muinoin Suomessa mentiin hammasta purren metsään huutamaan kun rinnassa paloi pahanoloinen viha ja kiukku.Tultiin helpottuneina ja säyseinä poikina tehtävän suorittaneina petäjikön uumenista ja taas maailma hymyili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti