16. syyskuuta 2011

OPPIA IKÄ KAIKKI

Jatkan vielä tätä "suomalaisten puhumattomuusjuttua",kun Mymskäkin yhtyi siihen kommentillaan,josta kiitos.Siis että me suomalaiset olisimme tuppisuita,kuten eilinen rouva kimppakyydissä tuumaili.No emmehän me ole ja olemmehan me.Miten sen ottaa ja mittaa.Mymskä kertoi,että maseudulla jahkaillaan ennen kuin puhutaan ja tämän allekirjoitan.

Kun olin pieni ja nuori ja kesät eteläisellä Pohjanmaalla,niin sain tuta seuraavaa.Talo ja tila pitäjän suurimpia,tupa kuin kirkon sali.Siellä oli paksusta puusta pitkä penkki oven suussa.Siihen piti vieraan istuutua sanottuaan päivää ja otettuaan lakin päästään,jos oli mies.Talon väki vastasi tervehdykseen ja sitten oli hiljaista.Pitkästi.Kukaan ei puhunut,ei vieras eikä muut.Tyven ilmapiiri oli ja pysyi.Minäkin hämmästyksestä mykkänä istuin kauempana ja odottelin seuraavaa siirtoa,joka tuli ehkä varttitunnin päästä.Isäntä: "noh,tuota,mikäs on isännällä/emännällä asiana?" Asia kerrottiin ja ryhdyttiin toimenpiteisiin,jos se sitä vaati.Se penkillä istuksiminen kuului aina asiaan,eikä sitä ihmetelty eikä siitä lipsuttu.Meillä päin kun Helsingissä oli totuttu,että heti kerrottiin asian laatu,jos joku sattui ovikelloa soittamaan.No,ei kenelläkään juuri ollut eteisessä tuhdista hongasta penkkiäkään.Tavat tietysti erilaiset jopa maakuntien omissa kulttuureissa.Helsingissä näin ja muualla noin.

Mitä sitten tulee näihin rouviin kimppakyytiläisiin,niin asia saattaa olla sillä lailla,että matkustaja on yksinäinen ihminen ja tämmöistä kimppakyytiä pidetään sosiaalisena tapahtumana,kunnon rupattelutuokiona.Kyllähän puistojen penkeilläkin ruvetaan juttusille ventovieraiden kesken.Ovat yleensä vanhempaa väkeä.Näin tapahtuu myös pankissa vuoroa odotellessa ja apteekissa,lääkärin pakeille varrotessa jne. Olisi pitänyt eilen nähdä tämä asia laajemmin.Puolustus: ei sitä aina jaksa ilopilleriä leikkiä ja ostoksilla olo oli väsyttävää puuhaa,nälkä kurni ja invataksin nurkka ainoa lepopaikka minulla ennen iltamyöhäistä.Ei haastelutuulella! Rouvahan ei tiennyt taustaani ja puolisokin "näyttää ihan normaalilta",kuten hänestä on sanottu,kun on turhaan odotettu osallistumista siihen ja tähän. Aivoinfarktin aiheuttama aivojen vammaisuus ei todellakaan aina näy ulospäin.Eilinen oli ja se meni,mutta pani ajattelemaan,miten käyttäytyä seuraavan kerran kimppakyydissä ehkä minuakin iäkkäämmän ihmisen kanssa.Heti vaan virkeästi terhakkaa juttua vaikka ilmojen pitelystä.

Eilinen siis opiksi ja ojennukseksi,sillä sitä en allekirjoita,ettemme me suomalaiset puhuisi.Jos emme nyt aivan etelämaisen vilkkaaseen tapaan sentään,mutta hillitysti,jonka olemme täällä pohjoisen Napapiirin tuntumassa omaksuneet aikojen saatossa.Mymskä,maaseudulla käyneenä ja siellä tavat nähneenä,kehuukin helsinkiläisiä ollen itse myös stadilainen,että olemme puheliaita ja kohteliaita.Tähän ovat monet ulkomaalaisetkin turistit yhtyneet haastatteluissa.Kielitaitoa niinikään kehuttu.Mutta kun ei olla suuna ja päänä kaiken aikaa,siitä joku saattaa vetää väärän johtopäätöksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti