Laulussakin lauletaan "syysmyrsky kun merellä pauhaa...".Nyt pauhaa merellä ja maissa.Pihakoivut jälleen kerran luokilla oikein komeasti.Tässä jo mittailin,jos lähin kaatuu,mihin asti ikkunoista sisälle oksat osuvat.Ellei sitten kaadu pyörävajan katolle.Se on poispäin.Minä tykkään tämmöisistä luonnonilmiöistä.Hillitön halu sytyttää silloin tuikut parvekkeelle.Niin eilenkin illalla viiteen lyhtyyn.Istuin partsilla tuulta kuunnellen pitkähkön tovin.Tänään tuuli jatkuu,eikä merelle ole menemistä.Kyllä Suomenlahtikin osaa.
Selailin illalla runokirjoja.Silmiin sattui seuraava:
MAAILMAN MENO
(Kansantarina)
Sivutuulessa poikaansa retuuttaa kantaa
varis lahden poikki päin vastarantaa.
"Sitä vaaria,huh,ihan väsyttää alkaa",
varis sanoo, "jo vanhaa siipeä,jalkaa.
Kun vanhenen pian,alan kangistua,
kai kannat sa mua,kuin minä nyt sua?"
- "En",vastaa poika, "sun jäädä annan".
-"Ketä kannat sitten?" -"Ma poikaani kannan."
Varis huokaa harmaille aatoksille:
"se on maailman meno,minkäs sille."
(Lauri Pohjanpää 1889-1962)
Jo lapsena isäni lukiessa minulle runoja,pidin näistä Pohjanpään eläinaiheisista ja pidän niistä vieläkin. Tämän runon ajatuksesta en nykyelämässä tiedä, pessimisti kun eräissä asioissa olen.Ajattelen,että tokkopa nykyihminen (variksista en tiedä) todellakaan isäänsä kantaa,kun ajattelee ihmisten yleistä välinpitämättömyyttä.
Kummityttöni soitti tässä päivänä muuanna ja puhuimme myös piittaamattomuudesta.Tästä niinikään Helsingin kaupunginapulaisjohtaja Pekka Sauri,joka toivoo ihmisten välinpitämättömyyden muuttuvan välittämiseksi.Kummityttö oli autoajelulla ystävänsä kanssa ja nähnyt bussipysäkillä pikkupoikien (8-10v)tappelun,jossa potkittiin ja mäiskittiin,hakattiin kaikkein pienintä.Aikuisia katoksen alla kulkuneuvojaan odottamassa.Kukaan ei tehnyt mitään.Hakattavana oleva huusi keuhkojensa täydeltä.Kummityttö pyysi ystäväänsä pysäyttämään auton,hyppäsi ulos.Meni joukon luo.Käski lopettamaan ja lopettivat.Sitten kummityttö selvitteli asiaa ja vaati isommilta pojilta anteeksipyyntöä, joka tehtiin.Joku rupesi itkemäänkin.Pojat lähtivät sovussa.Kummityttö otti tämän jälkeen puhutteluun paikalla seisovat aikuiset "miksi te ette menneet väliin,vaan katselitte,kun yhtä lyödään ja potkitaan,hyi hävetkää." Tämän jälkeen kummityttö jatkoi ystävineen matkaansa.Kukaan aikuisista ei sanonut halaistua sanaa.Ehkä hämmästyksestä olivat vaiti tai huonosta omastatunnosta (jos sitä nykyihmisellä on). Niin,miksi me emme mene väliin? Nytkin oli pienistä lapsista kysymys.Ei isoista pelottavista raavaista tappelevista miehistä.Pekka Saurin mukaan voi silloinkin huutaa "LOPETTAKAA!!!" Se voi vaikka tepsiä,ihmiset. Piitataan,välitetään,jätetään kylmäkiskoisuus ja auttamisen haluttomuus nähdessämme sellaista pahaa,johon voimme puuttua.
Eilen kaupungilla,tänään visusti sisällä,huomenna taas kaupungille.Sitten onkin viikonloppu lähellä.Ei meillä ole tekemisen ongelmia,vaikka niin joku omaishoitajaperheestä luuleekin.Ei puolisokaan pitkästy,vaikka varsinaista tekemistä hänellä ei nykyisin olekaan.Minä puhua pajatan ja jos en,niin avaan hänelle television tai äänikirjan.Jo terveenä ollessaan puoliso viihtyi itsensä kanssa,ei ongelmia. Ateriat suurinpiirtein ajallaan,lääkkeet samoin,kaikki hoituu päivän ohjelmineen.En usko hänellä olevan paha olla.Koti on kuitenkin paras paikka kunhan on joku,joka auttaa.
Tilasin eilen Stadin Slangista kaksi CD-levyä.Toinen on Lauluja Helsingistä ja toinen Slangin puheenjohtaja Lasse Liemolan juhla-CD.Näitä lauluja Helsingistä sun muualtakin stadin- tai kirjakielellä on minulla jo aikamoinen arsenaali.Ne ovat yleensä iloisia ja humoristisia kuunneltavia aina Tannerin kupleteista lähtien.Tulee hyvä mieli ja tulee usein mieleen myös menneet ajat. Kyllä muistella saa,vaikka ei aina välttämättä haluaisikaan käydä uudestaan kaikkea läpi.Näin on hyvä ikävistäkin tapahtumista huolimatta.Elämä jatkuu.
Pohjanpää runossaan "Virta" sanoo: "...Eespäin uutehen taisteluun,uuden väkevän virransuun!/ Vuorten poikki ja puhki jään! Koskaan,koskaan ei lepäämään!..." Näin pitää ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti