4. syyskuuta 2011

VIIKONLOPPUNA

Sunnuntaisin ei pestä kerrostaloasunnossa konepyykkiä.Näin olen aina ajatellut.Puolison sairastuttua on tästä päätöksestä ollut lipsuttava,ei auta mikään.Pesua odottavia vuode- ja yövaatteita ei voi edes parvekkeella pitää viikon alkua odottamassa.Niinpä tänään,niin vaikka pyhäpäivää mennäänkin,on kone pantava töihin silläkin uhalla,että jonkunlaista surinaa kuuluu.Jos kuuluu.Tämä on omaishoitajan arkipäivää,myös sunnuntaisin.Seitsemän työpäivää viikossa 24 tuntia vuorokaudessa.Eikä tämä ole marinaa ja valittamista,vaan tosiasiaa.Viikkoihin mahtuu toki paljon hyvää ja helppojakin hetkiä,etten sanoisi kokonaisia päiviä ja öitäkin.Ja sanonkin.Ne ovat sitten yhtä juhlaa ja sitä tuntee olevansa kuin muut ihmiset.

Joskus kaipaan samanhenkisen omaishoitajan kanssa keskustelua kaikesta siitä,mitä me joudumme kokemaan puolisoa tai muuta omaista hoitaessamme,ajatuksistamme ja ehkä vinkeistä,joilla voisimme työtämme helpottaa.Tiedän näitä keskusteluhetkiä olevan ihan Omaishoitajayhdistyksenkin järjestäminä,mutta minullapa ei ole mahdollisuutta osallistua.Nämä ovat niitä asioita nykyisessä elämässäni,kun kaipaan lapsia,joita emme koskaan saaneet.Joku on sanonut,ettei heistä olisi ehkä kuitenkaan apua.Kai se riippuu myös siitä,missä asutaan ja minkälainen on keskinäinen suhde.En suostu uskomaan,että maailmassa olisi sellaista lasta,joka sanoisi "hoida itte",jos kysymyksessä on lapsen kroonisesti sairastunut äiti tai isä.Onhan vain hetkellinen ja väliaikainen avuntarve.No,mitäpä näistä.

Katselin nettikuvaa herrasta nimeltään Dominique Strauss-Kahn,joka oli lähdössä USAsta puolisonsa kanssa kotiinsa Ranskaan oltuaan syytettynä hotellin kerrossiivoojan lähentely-yrityksistä.Kun asia oli kuumimmillaan ja sitä setvittiin niin Strauss-Kahnin kuin siivoojankin näkökulmasta ,näytti kaveri minusta mitä tyypillisemmältä lähentelijältä,irstaalta vanhalta mieheltä suorastaan.Kun selvisi siivoojan puhuvan hiukan erilailla tapahtumista eikä enää vaikuttanut niin luotettavalta ja syytteistäkin luovuttiin,niin Strauss-Kahn alkoikin näyttää silmissäni kuvia jälleen katsellessani herttaiselta,kaltoin kohdellulta,väärin ymmärretyltä,viattomalta mieheltä,joka joutui kärsimään siivoojaneidon perättömistä syytöksistä.Näin pelaa ihmismieli!

Nyt kun minusta tuli pressokahvin ystävä,niin nautintohetkiin ei enää millään sovi veden kuumentaminen kattilassa.Pitää saada vedenkeitin.Ostaessani pressopannua myyjän ilme kyllä oli epäuskoinen,kun kerroin tavan,millä saan veden kuumaksi.Olen ilmeisesti maailman viimeinen ihminen,joka keittää teevedenkin liedellä tai lämmittää sen sopivaksi kupissa mikrouunissa.Se meillä on! No,on meillä semmoinen espressokonekin,joka tekee muutakin kahvia.Tämä ostos hiukan minua kaduttaa.Olisi ehkä riittänyt se vanha espressokannu liedellä.Mutta kun olen niin helposti ympäripuhuttava kauppaliikkeissä ja vielä altis heräteostoksille,niin tuli raahattua tämäkin vehje kotiin.Se jauhaa kahvinpavut ja tekee kaiken muunkin tarvittavan.Onneksi pidän kovasti espressosta ja konetta tulee jopa melko ahkerasti käytettyä,mutta...

Kahteen päivään emme ole olleet ulkona.Tänään on mentävä.Eilen ahkeroin niin maan perusteellisesti selän antaessa ystävällisesti moiselle ylenpalttiselle viitseliäisyydelle myöten,että itsekin hämmästyin.Organisoin uudelleen puolison hiukan retuperälle päässeitten hoitotarvikkeiden järjestyksen ja heti kaikki näyttää paremmalta.No,silti on isoja pahvilaatikoita melkein kattoon asti,mutta onnistuin nekin piilottamaan nurkkakaapin viereen työhuoneessani.Miehen vanha tamminen kirjoituspöytä kätkee myös alleen osan ja pienemmät hoitotavarat saivat niin ikään sekamelskalleen kyytiä.Makuuhaavan huuhtelunestepullo siististi Mepilex Bordereiden ja muiden steriilipuhtaiden sidetarpeiden kanssa sulassa sovussa sinkkipastaputkilon vieressä ym ym. Samaan syssyyn eli uudelleen järjestyksen kouriin pääsi myös verensokerinmittauslaite lansetteineen ja testiliuskoineen.

Löysin vielä yllättäen vanhan radionkin! Kokeilin ja toimii.Siirsin sen kiireesti tuyöhuoneeseeni.Aion joskus sen pitkäjatkoisempaa toimivuutta kuunnella,kunhan olen radiotuulella.Meinasin heittää pois,mutta äkkäsin tutkia.Tuulettimetkin panin talvisäilöön ja puolison olkihatut kaappiin.Tilalle syysmuotia.Seuraavaksi esille ulsterit ja aikanaan kaikki lämmittävät karvat.Keväällä jälleen kaikki toisin päin.Partsi on vielä osin kesäkondiksessa.Boston-tuoli sisälle,pehmusteet komeroon,korituolit peitteen alle talvea odottamaan.Loputkin silkkikukat sängyn alle.Lyhdyt tilalle ja niin saa myrskyävät syyspimeät tulla.

Joku on joskus sanonut,että jos ei ole mitään asiaa blogissa,niin voi jättää kirjoittamatta.Minä en voi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti