Kun olin pikkutyttö,kertoi isäni minulle tarinoita,tosia ja keksittyjä.Hän jatkoi tarinointiaan ollessani jo isompi tyttö,mutta ei enää oman mielikuvituksensa tuotteita.Hän vei minut oman synnyinkaupunkinsa Helsingin historiaan,kuvaili kiehtovalla tavalla menneitten aikojen ihmisten arkea,kaupungin kehittymistä ja aikaa ennen kuin kaikki alkoi.
Muistan,mitenkä hämmästyneenä kuuntelin sitä,kuinka vasikoita pidettiin Esplanadilla niillä paikkeilla,missä minuakin on lastenvaunuissa työnnetty Espan puiston hiekkatiellä.Isä kuljetti minut aikaan,jolloin Helsingissä tarvittavat elintarvikkeet hankittiin omavaraisesti.Taloissa oli 1770-luvulla 59 hevosta,198 lehmää,13 vuohta ja 359 sikaa.Väestön lisääntyessä kasvoi kotieläintenkin lukumäärä.Esplanadi oli todellakin vasikoiden pitopaikka ja sitä kutsuttiinkin pitkään Vasikkahaaksi.Kruununhaan asumaton osa oli kruunun omistamia hevosia varten ja kaupunginosa on saanut pitää nimensä hevosten mukaan.Ehkä joku on miettinyt nimen alkuperää. Lehmien kotipaikkana oli Töölön tila Töölössä.Sitäkin joskus pikkutyttönä ihmettelin juoksennellasi Messeniuksenkadun ja Nordenskiöldinkadun kulmassa olevalla "isolla kaltsilla". Paikalla,missä nyt on Kansaneläkelaitos.
Jokaisena aamuvarhaisena keräsi kaksi paimenta talojen porteilta karjan ja paimensi ne omiin paikkoihinsa päiväksi.Silloisen Pitkänsillan puut kolisivat sorkkien ylittäessä sillan eläinten matkatessa ruokamailleen Hiirisaaren kautta Vallilaan.Hiirisaarta ei enää ole,se on osa Siltasaarta.Hiirisaaresta lauma paimennettiin toista puista siltaa, Sipoon silta, pitkin Sörnäisten puolelle.Sipoon sillan päässä ottivat toiset paimenet karjan vastaan.Matkaa laidunmaille Vallilaan oli vielä melkein kolme kilometriä.Pouta-aamuina pöly pölisi eläinten jaloissa ja sateen sattuessa sorkat vajosivat syvään mutaan.Karjatiellä Hiirisaaren jälkeen oli vuonna 1840 vain 40 asukasta.Autiota oli kotieläinten taivaltaessa aamuin illoin.
Sörnäisten järvi eli kukoistustaan vielä 1850-luvun jälkeen,mutta 1860 se kuivattiin rakentamalla laskuoja.Niillä paikkeilla on nyt Kulosaareen menevän tien alku.Juuri tämän järven rantamaat olivat karjan laidunmaata.Tuoretta ruohoa eläimille ja jano sammutettiin järven vedellä.Petoeläimet pitivät kotikarjan valppaana.Sudet hiiviskelivät aterian toivossa lähimailla ja muuallakin Helsingin ympäristössä. Ainakin yksi ammuttiin Kluuvinlahden jäällä vuonna 1758.Nautakarjaa karhut hätistelivät joskus onnistuen tappamaan muutaman lehmän.Petoja yritettiin karkottaa toimeenpanemalla metsästys 1860-luvulla.Se sai surullisen lopun,kun kauppias Forsseliuksen puotipoika ampui vahingossa haulikolla jänistä osan hauleista osuessa Kumpulan tilan torppari Johan Matinpoika Grönqvistiin.Häneltä meni näkö toisesta silmästä.Tämä sekoitti metsästystapahtumaa niin,ettei saalistakaan saatu,ei edes sitä jänistä.
Kaikkia kotieläimiä ei paimennettu niin kauaksi kuin Vallilaan,vaan yhtä tai kahta lehmää,muutamaa sikaa ja kanoja pidettiin oman talon pihalla.Eikä yksinomaan Kalastajamäen maisemissa tämän päivän Katajanokalla ,vaan myös Bulevardin hienojen puutalojen takapihoilla.Oltiin kaikinpuolin omavaraisia.Ryytimaista lipstikat ja muut yrtit,perunat vaoistaan,porkkanat,punajuuret ja lantut omistaan.Ei ollut marketteja.Torit olivat ainoita paikkoja,joissa voi ostoksia tehdä ja sinne moni köyhempi perhe kauempaakin tuotteitaan vei myytäväksi.Hevonen valjastettiin ja kärry täytettiin oman maan tuotteilla,joita sitten herrasväki torilla osti.Kalastajat toivat pyytämänsä tuotteet tuoreina torille,josta ne siirtyivät huolellisesti valikoituina piikojen koreihin ja emännän keittiöön.Torilla myytävät tuotteet olivat nykyistä paljon runsaslukuisempia.Oli kaupan maitoa,lihaa,jauhoja juuresten ja kaiken muun lisäksi.
Filurinteko kuului myös asiaan jo noihinkin aikoihin.Nykyisen Hermannin kohdalla oli kaivo.Kaivon vettä hyödynnettiin,jos torille menevät maitoastiat olivat vajavaisia.Kaivoa kutsuttiinkin sisäpiireissä "maidonsekoituskaivoksi". Joku on saattanut kuulla sanonnan "tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan".Tällä ei ole mitään tekemistä kaivon tai jatketun maidon kanssa.Kerron sen silti.
Hermannissa oli 1898 kansankoti,jossa toimi myös raittiusseura,voimistelu- ja urheiluseura Kullervo sekä vielä Hermannin työväenyhdistys.Kansankodin isäntänä oli Hermannin nuorisoseura.Maisteri Aleksanteri Salava oli innokas nuorisoseuralainen Hermannissa.Hän flaneerasi Hermannin ja Toukolan kaduilla musta silkkihattu päässään ja kyseli vastaantulijoilta,josko kuuluvat Hermannin nuorisoseuraan.Jos vastaus oli kielteinen,tuumasi Salava "tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan".Monet sen ajan kuuluisuudet,esittävät taiteilijat,saivat Hermannin nuorisoseuran kautta tuntuman tulevaan ammattiinsa.Hermannin nuorisseuraa ei enää ole ja Hermannin ja muiden kaupungin alueitten uudisrakentamisen myötä jäi historiaan kaikki edellä kerrottu.
Näitä isäni kertoi ja minä kuuntelin ja nyt kerroin teille.Apuna oli isäni,Villeksi kutsuttu, muistiinpanot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti