20. lokakuuta 2011

MENNEET ENSIMMÄISET

Onkohan ihmisellä enää mitään ensimmäistä minun iässäni? Ohitettuja rajapyykkejä ovat ensimmäiset korkokengät,ensimmäinen lääkärileikki,ensimmäiset rintaliivit,ensimmäinen suudelma,ensimmäinen "rouva" ja jopa ensimmäinen harmaa hius.Mikään ei ole enää "ensimmäinen".Tuntuu haikealta ja siltä,että olen kauan elänyt.No,tulossa on kyllä ensimmäinen kuoleminen ja taitaa jäädä myös ainoaksi.Ellen sitten usko tosissani "toiseen elämään",jossa myös on loppu.

Muistan tämän ensimmäisen "rouvan".En näyttänyt avioliittoon astuttuani heti rouvalta ja sehän jurppi,sillä monen tytön haave siihen aikaan oli tulla rouvaksi ja se olisi pitänyt ehdottomasti näkyä.Niinpä kun minua puhuteltiin neidiksi,korjasin aina oikean säätyni ja tunsin suurta ylpeyttä.Nyttemmin neiti-sana on puhuteltaessa jätetty pois.Myyjät kauppaliikkeissä kutsuvat ilman muuta rouvaksi,jos siihen aihetta on.Harvemmin tänä päivänä.

Ensimmäisen suudelmankin muistan.Sen muiskautti suoraan suulle talonmiehen Jusa.Olimme muita piilossa leikkiessämme ja jouduin Jusan kanssa samaan paikkaan.Olihan se Jusa minua katsellut,mutta en arvannut että suutelumielessä.Tästähän piti alkaa heti ajatella,että se tykkää.Tykkäsi se,mutta toista suukkoa ei uskaltanut enää antaa.

Näitä "ensimmäisiä" putkahtaa joskus mieleen.Muistelemiseen kuuluu pieni haikeus.Vaikka ei sitä välttämättä haluaisi aloittaa kaikkea alusta.Eikä nykyisin kai anneta enää arvoakaan "ensimmäisille".Ei ainakaan kaikille.Luulen kyllä tytölle olevan tärkeän hetken,kun ostetaan ensimmäiset oikeat rintaliivit.Varma merkki hiljalleen kypsyvästä aikuisesta naisesta,jolla ei enää paidan alla ole lattarintaa,vaan pienet ujot kummut kasvamassa.En tiedä tästäkään ensimmäisen riemusta,sillä pikkutytöillä on jo varhaisessa lapsuusiässä jonkunlaiset rintaliivit uimapuvussa.Tällä karistetaan "ensimmäisen" ilo.Olihan taannoin myös USAssa myrskyisiä keskusteluja siitä,kun vaateteollisuus keksi alkaa valmistaa pikkuneideille topattuja rintaliivejä.Mihin jää aito lapsuus?

Puoliso taas antibioottikuurilla.Maanantainen makuuhaavan bakteeriviljely kertoi tulehduksen puhjenneen ja lääkäri soitti lääkemääräyksen apteekkiin.Eilen siis iltapäivän ruuhkatunteina kauhukseni kaupungille.Aivan erilaista asiakaskuntaa Stockmannilla kuin aamupäivän hiljaisina hetkinä.Äitejä lastenvaunujen kanssa kaikkialla,pyörätuoli-ihmisetkin liikkeellä tungoksessa,perheitä ja kokonaisia sukuja hissejä täyttämässä. Töistä tulleita? Vai kuuluvatko niihin,jotka haluavat sulautua töissä käyviin änkeytyen sekaan kuin töistä juuri tulleina? Tästä on tehty tutkimus ja on perää,että monet eläkeläisetkin kiiruhtavat kauppaan ja pankkiin ikään kuin työajan päätyttyä.Ihmisiä siis pilvin pimein enkä yhtään tykännyt.

Eräänä päivänä olin ostanut Herkun aina meitä ystävällisesti palvelleelle kassarouvalle kukkia kiitokseksi hänen ymmärryksestään siitäkin,kun liukuhihnalla pyörii puoleksi syöty päärynä kokonaisen hedelmän hintalappu kyljessään.Puoliso kun syö kuormasta. Rouva oli pannut kukkakimpun maljakkoon kotonaan ja nyt kiitteli "ruskanhohtoisista väreistä". Hänen ilonsa oli aitoa ja niin oli minunkin kukat antaessani.Minusta on kivaa antaa.Hän kertoi olleensa reilussa lumisateessa itäisessä Suomessa pakkaslukeman ollessa jo miinus neljässä. Sillä lailla.

Eilen meilläpäin illalla satoi vettä reippaanlaisesti.Pisarat moukaroivat ikkunalaseja kuten syksyn kuvaan kuuluukin.Eikä nyt tämä aamukaan juuri kuivempi ole.Pisaroita ilmassa.Koivut vähälehtisinä vähän murheisen näköisinä jättämässä hyvästejä puoleksi vuodeksi.Odotettavissa on kuitenkin ennen kevättä silmiä hivelevää kauneutta,kun puiden oksat ovat valkoisenaan lumesta ja kaikki näyttää neitseellisen puhtaalta.Kyllähän syksyn "ensimmäinen" lumi aina viehättää minuakin,mutta ei enää se,kun saa tarpoa nietoksissa nivusiaan myöten pyörätuolin kanssa taistellen.Kuten parina männätalvena.

SYYSPÄIVÄ

"Yli kyläin lentää yhtenään
syystuuli siivet levällään,
ja taakse kynnöspeltojen
vie myrsky laumaa varisten.

Ei ainutta ihmistä tiellä näy,
vain sepän pajassa kalke käy,
ja kaiku kylän aution
kuin musta rakkikoira on.

Käy pilvet raskaanraukeat
kuin väsynehet kulkijat.
On puissa lauma varisten
kuin varjot tyhjäin arkien."

(Einari Vuorela 1889-1972)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti