3. lokakuuta 2011

SADEPÄIVÄNÄ LOKAKUUSSA

Puoliso taas levoton viime yönä.Etsi parikin kertaa jotain "tammen palasta".Ei selvinnyt mihin tarkoitukseen.Tammi on kovaa puuta,että tuskin vuolemista varten.Joskus aamuviideltä lopulta nukahti,mutta arvatkaas,nukahdinko minä.En tietenkään.Tässä nyt istun ja skrivaan muutaman sanan ennen kuin alan panna tippumaan aamukahvin ja leivät paahtumaan.Tänään ei lorvailla.Aikomuksena on mennä silakkamarkkinoille ja Vanhaan kauppahalliin.

Tämä viikko onkin enemmän kiirettä kuin tavanomaista eloa.Huomenna haavahoitajan luo ja sieltä Stockmannille.Keskiviikkona tulee Majlis,naapuri.Samppanjaa tervetuloksi ja sitten tilaan pizzoja,punaviiniä on ja tämän jälkeen jutustelua.Majlis muuttaa perheineen toiseen rappuun samassa talossa,kun tahtoo kuulemma katsella kahvia juodessaan merta,joka sitten urkenee olohuoneen ikkunoista.Tämä on ällän muotoinen talo ja siitä ällän sakarasta näkee ulapat.Meillekin näkyi alussa sakaran ja naapuritalon välistä,mutta sitten koivut tuuheutuivat niin,että näkyy vain oksistoa.Torstaina tulee tuuraaja ja minä Stockmannille,jossa on silloin alkanut Hullut päivät.En mene niiden takia vaan puhtaasti tuuraajapäivän takia.Inhoan tungosta,mutta näyttää hauskalta,kun kaupunki täyttyy haamuaiheisista keltaisista muovikasseista ihmisten kanniskelemina.

Eilen paneuduin niin tarkasti television Poirotiin,että unohdin vallan tanssit tähtien kanssa.Loppuliitoihin ehdin mukaan.Pitää viikon päästä ryhdistäytyä,sillä muistan vuoden takaa ohjelman olevan ihan kivan,kuka tanssimisesta pitää.Minä olen pitänyt.Kovastikin.No,ei se eilinen Poirot huono valinta ollut.Tunnin verran ennen belgialaissalapoliisin tutkimuksia matkasin sukelluslaivalla merten syvyyksissä Jules Vernen tapaan.Tämän lajin klassikko ei kuitenkaan tyttöjä ehkä niinkään kiinnosta ja minä kun olen ollut tyttö ja lasken kuuluvani joukkoon vieläkin,käänsin Hercule Poirotiin,joka viehätti enemmän kuin James Mason kapteeni Nemona kummallisessa vempeleessään kalojen valtakunnassa.Jules Verneä,vaikka tyttö olenkin,olen lukenut ja tämän elokuvankin nähnyt aiemmin.No,ei se Poirotkaan ollut ennennäkemätön.Muistin siinä vaiheessa nähneeni aikaisemmin,kun naisen laukusta otettiin esille kello,jossa luki Rosemary.

Taidankin nyt mennä tiputushommiin ja tästä päivä alkakoon.Ehkä kerron markkinakuulumiset myöhemmin.

Nyt sitten terveisiä sateiselta Kauppatorilta.Kato oli käynyt sään takia kalamarkkinoilla.Myyjät meidät nähdessään huutelivat myyntipuheitaan jokaisesta kojusta.Etsin aavan meren antia eli että olisi saaliskalat jostain kauempaa kuin kotivesiltä.Kotka oli eksoottisiin paikka.Ostin siitä.Myyjä kyllä vakuutti kalojen olevan kauempaa ulapalta pyydettyjä,mutta kuka sitä tietää.Viime vuonnahan virolaiset myyjät petkuttivat markkinakansaa lätkäisemällä oman etikettinsä kaupan kalapurkkien etikettien päälle.Sillä lailla,naapurikansa!Menee usko asiakkailta,vaikka kuinka vannotaan kalajalosteiden olevan ehtaa ja aitoa tavaraa.

Hiukan kyllä hävisi markkinahumutunnelma,kun saimme katselle toria sadekaapujen huppujen alta veden lotistessa jaloissa ja pyörätuolin renkaissa.Setelirahakin ehti kastua ennen kuin se oli myyjän kädessä.Hyvä perunakauppiaani valitteli bisnesten menetystä ja purnasi siitä,että vakituiset torikauppiaat eivät saa tulla koskaan silakkamarkkinoiden avajaispäivänä myymään.Mitähän varten? Eihän peruna-ja juureskauppias vie kalakauppiaalta tienistejä.Eikä varsinaiset kalakauppiaatkaan,kun pysyttelevät lestissään.Tilaakin torilla olisi kaikille.Ehdotin reklamaation lähettämistä! Sanoi olleen jo harkinnassa.Menimme lopulta Esteriä pakoon Vanhaan kauppahalliin ja siitä onkin seuraava asia.

Soittaessani Palmiasta invataksia,kysyi tytteli Vanhan kauppahallin lähempää osoitetta,kun ei ollut ikinä kuullut(???).Oli sitä mieltä,että ehdottomasti tarkoitan Hakaniemen hallia (???).Hertsileijaa! Kai silloin sanoisin Hakaniemen halli! Helsingissä on vain yksi Vanha kauppahalli, på svenska Gamla saluhallet. Minä kylläkään en tiennyt Vanhan kauppahallin lähempää osoitetta ja se taas oli minun virheeni.Pienempi tosin verrattuna hänen.Luennoin kohtalaisen pitkästi hallin olleen tuttu jo vuodesta 1889 tässä kaupungissa(hallin päädyssä on vuosiluku 1888,mutta talo ei ehtinyt silloin valmiiksi).Täsmensin vielä hakupaikkaa pyytämällä auton "Kauppatorin puoleisen oven eteen". Tästäkin olisi pitänyt aavistaa,missä on Vanha kauppahalli.No,kaiken kukkuraksi soittaa kuljettaja ja ihmettelee,kun oli saanut osoitteekseen "Kauppatori ja ovi".Kyseli minulta,missä torilla on ovi.Kerroin oikean osoitteen ja hän tiesi heti mistä on kysymys.

Oli jo muuten toinen kerta kun Helsingin matkapalvelussa (Palmia) ei tunnettu Vanhaa kauppahallia! Kuitenkin minua usein oikaistaan,ettei julkisten ja tunnettujen rakennusten osoitteita tarvitse tietää.He tietävät.No,muutama vuosi takaperin ei heidän tyttelinsä Palmiassa tiennyt eduskuntataloakaan Helsingissä.Missä semmoinen on? Kysyi. Mikä osoite? Joku voi tässä kohdin puolustella näitä tilauksen vastaanottajia,että eivät ehkä ole helsinkiläisiä ja paikkatuntemus huono (heillä on edessään tietokoneet ja siinä tiedot tunnetuista rakennuksista ja osoitteista).Silloin ei pidä mennä tämmöiseen työhön,jossa julkisten rakennusten ja osoitteiden tietämys juuri on a ja o. Ymmärtäisin kyllä,jos kysymyksessä olisi joku rakennus jossain lähiössä,mutta kun osoite annetaan kaupungin keskustassa oleviin rakennuksiin.Tässä asiassa ei auta edes hymy.

Tämä päivä on siis ohjelmien tiimoilta pulkassa.Lounaskin nautittu,puoliso lepää ja minä mietin,imuroinko nyt vai joskus toisena kertana.Tämmöistä on huushollerskan elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti