20. helmikuuta 2012

HELSINGITTÄRIÄ

Aloin lukea Naisten Helsinki-kirjaa,jonka taannoin ostin Stockmannin Argoshallin Stockmann-näyttelystä.Kirjan alussa etsitään niitä vaikuttajanaisia tässä kaupungissa,joka vasta opetteli olemassaoloaan.Suurin osa heistä hävinnyt historian hämäriin,mutta sitkeällä työllä kirjan toimittajat ovat joitakuita löytäneet.

Rakennuksia esimerkiksi 1600-luvulta ei enää ole ja senaikuiset maisematkin totaalisesti muuttuneet.Mutta naisia on täytynyt olla jo aiemminkin.Töölö,jossa vietin ison osan elämästäni,oli vuosisatoja sitten syrjäinen paikkapaha Helsingin pitäjässä.Mutta sieltä putkahti kirjaan eräs nainen.Margareta Laurensdotter.Hän omisti Töölön kylän maita jo 1400-luvulla.Jos Magareta ei olisi ollut maanomistaja,hän ei luultavasti olisi päässyt Helsingin historian lehdille.Se,että tämä nainen oli ylipäätään voinut naisena saada omistukseensa maata,oli jo senaikaisessa maailmassa ihme niin täällä kuin muuallakin keskiaikana.Margareta Laurensdotter oli varakas nainen aikana,jota miehet totaalisesti hallitsivat. Tästä naisesta alkaa Naisten Helsinki-kirja.

Kirja kertoo Helsingin naisista ennen ja nyt.Heistä jotkut ovat antaneet nimensä kaduille kuningattarista kirjailijoihin.Naisia on ollut arkkitehteinä,valokuvaajina,näyttelijöinä,kauppiaina,runoilijoina,tiedenaisina,taiteilijoina,keksijöinä... Heistä kirja kertoo. Kuka muistaa/tietää,että tämä yleinen kuivauskaappi keittiössä on myös naisen keksimä? Silloinen Työtehoseuran osastopäällikkö Maiju Gebhard (1896-1986) kaapin kehitti 1944 ja se kuuluu vielä nykyisinkin keittiön vakiovarusteisiin tiskipöydän yläpuolella.

Töölöön palatakseni kerron,miltä kirjailija Maria Jotunin puolisosta Viljo Tarkiaisesta tuntui heidän muutettuaan Taka-Töölöön Topeliuksenkadulle. Hän koki muuttaneensa maalle ja kommentoi ikkunasta avautuvaa näkymää: "Uusi talo,4 pientä huonetta ja keittiö -luotolla,velaksi.Edessä niitty ja metsä". No,vuonna 1911 Töölö oli vielä vahvasti maalaismaisemaa,joka levittäytyi Jotunin ja Tarkiaisen ikkunoista.Topeliuksenkatu 13 oli ensimmäisiä kivitaloja Taka-Töölössä.Niitty oli todellakin olemassa paikalla,missä nyt on Töölön kirjasto ja siinä laidunnettiin lampaita vielä 1910-luvulla.Pyykitkin liehuivat iloisesti raikkaassa tuulessa maisemissa,joihin minä moniaita vuosikymmeniä myöhemmin muutin.Lampaiden ja pyykkinarujen tilalle ilmestyivät työmiehet ja Topeliuksenpuisto oli valmis 1936.

Naisten Helsinkiä en ole vielä loppuun asti lukenut.On hauska huomata,että vaikuttavia helsingittäriä on muitakin kuin Havis Amanda Kauppatorilla.Kirjan tekijät pahoittelevat sitä,että "kaupungin muut naiset ja heidän historiansa eivät välttämättä ole yhtä tunnettuja". Tämän meidän aikamme vaikuttajanaiset ovat takuulla jo tunnettuja ja heidän nimensä vilahtelee muuallakin kuin joskus tulevissa historian kirjoissa.Ehkä joskus saamme muistutukseksi heidän työstään ja ansioistaan näköispatsaita,joita tällä hetkellä Helsingissä on vain yksi.Larin Paraske Hakasalmen puistossa.Naisfiguureja on pilvin pimein ja miehistä näköispatsaita yllinkyllin.Patsaan ansainneita on muitakin kuin tämä kansanrunon ja kansatietouden taitaja Larin Paraske.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti