"...Hanki hautuu,hiutuu
kevätlämpimään,
routa rahjus riutuu
soita rämpimään.
Pirstoin jäät
virta odottaa
pisaroitten tulvaa paisuvaa..."
(Yrjö Jylhä: Sulava lumi)
Katselin aamuvarhaisella hyvin tarkasti lähintä pihakoivua keittiön ikkunasta.Aivan kuin urvut olisivat jo hiukan pullistuneet.Näinköhän oikein? Joku murmeli Punxsutawneyssa on ennustanut pitkää talvea USAn itärannikolle. Yltääkö ennustus meille asti? Vai panevatko purot jo puli puli tositarkoituksella? On se kevät aina yhtä ihmeellistä aikaa.Mitenkä hämmästyttävän nopeasti luonto talven ja lumen taakasta toipuu.Työntyy vuosi vuodelta yhtä terhakkaasti esille,sulattaa lumet,lykkii puut lehteen,nurmet maahan,kukat kukkimaan,lintuset laulamaan.Auringonpaisteessa päiväsaikaan voisi jo alkaa puuhastella parvekkeella.Ainakin imuroida.Laseihin en kajoa.Sain kerran kuulla niiden olevan likaa hylkiviä. Melkein siis itsestään puhdistuvia.
Stadin Slangi vie jäseniään Aleksanterin teatteriin ja Emmerich Kálmánin iki-ihanien sävelten pariin Mustalaisruhtinattaressa.No,olen minä moneenkin kertaan operetin nähnyt niin Helsingissä kuin muuallakin."Muualla" oli Impi-täti varieteelaulajatar Sylvana,joka taisteli rakkaudestaan ruhtinas Edwiniin.Istuin vanhempieni kanssa pikkutyttönä eturivissä.Silloin eivät vielä tehneet Kálmánin sävelet sellaista vaikutusta kuin sitten myöhemmin ollessani jo isompi tyttö,ihan melkein aikuinen nainen jo. "Ollaan niin kuin pääskyset, pesä laitetaan..." Mustalaisruhtinatar on yksi rakastetuimpia operetteja.Vuosi vuoden jälkeen tämä melkein sata ajastaikaa nähnyt sävelnäytelmä saa uuden tulemisen jonkun teatterin lavalle.
Tänään olisi jo ulkoiltava.Monta päivää olemme pysytelleet sisällä.Ja mikäpäs olisi ihanassa paisteessa pyörätuolia lykkiä monin paikoin pelkän asfaltin päällä ja kuunnella kevättä,tuntea se,nauttia siitä. Ei kun menoksi.Keväthän on vain kerran vuodessa ja jos tämän päästää ihan ohi,seuraavaa saa odotella.Kesä ajaa pian kevään pois,nopeammin kuin huomaammekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti