Minäpä näin kesästä unta viime yönä.Oli huikean aurinkoinen päivä,meren ranta,veteen viettävät sileät kalliot,leppeä kesälämmin tuuli kietoi minut syliinsä.Olin yksin.V.A.Koskenniemi on kertonut asiasta näin:
"Seisoo paikallansa aika.
Lyhyt hetki jumaluutta,
ikuisuutta,ihanuutta!
Kohta,kohta särkyy taika!
Enempää ei kesä anna.
Mik´ ei tänään kukkaa kanna,
iäks hedelmättä jää se.
Ylemmäs ei päivä pääse."
(Toinen säkeistö runosta Sydänkesällä)
Aamulla herättyäni näin ikkunasta lumen ja rännän sekaista sankkaa sadetta taivaan täydeltä.Roskikseen vei märät jalanjäljet.Lehdenjakajan kärryn pyörät olivat myös jättäneet jäljet,jotka kohta katosivat ja peittyivät.Ehkä iltapäivään mennessä laantuu.Meillä on hammaslääkäri.Eilen olimme ulkona,vaan emme kauaa.Koleaa vaikka aurinko paistoi.Pari lokkia lensi ylitsemme vaitonaisina tähän aikaan vuodesta.Reviirivalloituksen aika ei ole vielä.Rantaraitti yhä paksun lumen peitossa.Sen takana oli meri jäätön ja vapaa.Katselin kutsuvaa ulappaa.Illalla televisiossa mainostettiin laivaristeilyjä.Menin laittamaan puolisolle iltapalan.Pesin hänet,vaihdoin vaipan,panin vuoteeseen ja peittelin.Jonkun ajan kuluttua suljin hänen televisionsa ja otin silmälasit hänen nenältään.Istuin olohuoneen sohvalla.Televisio oli auki.Kävin pitkäkseni ja vedin torkkupeiton päälleni.Minun oli hyvä olla.Tiesin puolison jo nukkuvan.
Se oli ilta samanlainen kuin monet muutkin illat.Ja hyvä niin.Ei menoa eikä edes meininkiä.Oli joskus.Enää ei tarvitse."Mikä olisi tämän parempaa? Istun ikkunan ääressä ja katselen,miten lehdet putoavat ja kukat kukkivat,kun vuodenajat tulevat ja menevät"(Hsueh Tou 982-1052).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti