25. huhtikuuta 2012

AURINKOISTA PÄIVÄÄ

Multasäkki tuli eilen.Huollon kaveri raahasi sen pyörävajaan vaikka vastustinkin.Epäluuloinen kun olen sen siellä pysymisestä ja ennen kaikkea paikkaan kuulumattomana,jonka takia joku voi  heivata pois polkypyörien seasta.Hain säkin kotiin.Jessus,kun se painoi.No,minä olen,kun sille päälle satun,vahva kuin mikä ja niin ajelin säkin kanssa hissillä kolmanteen.Tänään  avaan säkin ja jaan mullan pienempiin muovikasseihin,joista on helpompi laatikoihin annostella.Lapiosta olisi apua.Vaan kun ei ole.On vain pieni pistolapio,jolla kaivetaan kuoppa kasville.

Naapuri tepasteli eilen vastaan kun olimme kyöräytymässä odottamaan taksia.Kerroin puutarhurin hommistani ja sitten ryhdyimme ihmettelemään maailmanmenoa.Siinä on aina ihmettelemistä.Hallituksen hommeleihin emme kajonneet, emmekä missään tapauksessa talon pesutuvan siivottomuuteen,johon en itse ole edes päässyt tutustumaan ja josta olen vain kuullut.Emme liioin  Ranskan presidenttivaaleihin,emmekä Kimi Räikkösen suurenmoiseen ajolahjakkuuteen Formuloissa.Mutta me ihmettelimme noin yleisesti,mihinkä suuntaan tässä ollaan oikein menossa.Huonompaan,sanoimme ja nyökäytimme päitämme.Meidän ikäisillä kaikki oli ennen aina paremmin.Olimme tästä asiasta aivan yksimielisiä ja toivotimme toisillemme hyvää päivänjatkoa.Taksi tuli.

Se oli kumma kyllä kimppakyyti ja asiakas,nainen, istui jo sisällä.Hän näytti jotenkin tutulta,mutta kun en osannut paikallistaa,niin jätin sikseen ja aloin tarkistaa,että kuljettaja sitoo pyörätuolin neljästä kohdasta kiinni,kuten säännöt määräävät.Nainen muistutti missä olimme tavanneet ja silloin muistin minäkin.Stockmannilla odottaessamme kyytiä ja olimme hetken puhelleet.Olimme nytkin menossa Stockmannille kaikki ja juttua riitti sinne asti.En yleensä juttele näissä kyydeissä,mutta nainen vaikutti jo aiemminkin miellyttävältä ja iloiselta,asialliselta eikä vaivojansa valitellut,kuten joskus käy,kun mammaraiset istuvat vierekkäin ja avaavat sanaisen arkkunsa.Törmäilimme sitten tuon tuosta tavaratalon osastoilla toisiimme.Huikkasin aina jotain jonninjoutavaa tervehdykseksi.Hän sanoi,minusta tuntui,toiveikkaana "ehkä tapaamme joskus vielä".Sitten puoliso ja minä menimme Herkkuun ja sieltä kotiin.

Tänään on siis ohjelmistossa puuhaamista mullan kanssa.Aurinko paistaa helakasti eilisen sadepäivän jälkeen.Pakkaan puolison vain tuoliinsa ja sitten alas ja ulos.Mullat mukaan.Lokkipahukset ovat jo katsastaneet vanhaa pesäpaikkaansa pyörävajan katolla.Joudun samaisen katon läheisyydessä hoivaamaan kukkiani.Nyt ovat niin leppoisaa väkeä että,mutta annas olla,kun poikaset ovat kuoriutuneet ja lähtevät pesästä liikkeelle tutkailemaan ympäristöään,pelmahtavat emot aggressiivisiksi.Lokin kiukku on kamala kiukku.Siinä kakka lentelee ja räpyläjalat tekevät päässä kipeää.No,mitä ei voi estää,se täytyy kestää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti