Eilen niin leppeä ilma,että lähdimme rantaraitille pasteerailemaan.Hanhia nurmikon täysi,ilmassa kirkuvia lokkeja,purjeveneitä laineilla,sininen taivas ja kevätaurinkoa.Siinä koko kirjo pehmeässä kevään ruohon tuoksussa.Eikä muuta tarvittukaan.Oli hyvä olla,penkillä istuksia.Viereisellä oli kaksi rouvaa hiljaa keskenään jutellen.Sightseeingvene ajoi ohi yläkansi ihmisiä täynnä.Tänä aamuna herättyäni ajattelin: huomenna on vappu.
Äitini kuoli 26 vuotta sitten tänään vapunaattona.En sen kummemmin muistele,en sytytä kynttilää,pari ajatusta naisesta,joka oli äitini,originelli ja vaikea ihminen,helppo heille,jotka eivät tunteneet.Hän teki minulle kuitenkin hyvän lapsuuden isäni kanssa.Synnytti minut toukokuussa eräänä helteisenä päivänä,kuten muisti aina mainita.Synnytyksen kivuista ei kertonut.Mutta kivulla hänen oli synnyttämän,kuten jokaisen naisen kuuluukin tehdä.Näin sanoo Kirja.Sitten hän oli mukana elämässäni,kunnes lähti ja jätti meidät tänään kauan sitten.Silloinkin oli aurinkoinen päivä.Ihmiset vamistautuivat vapun viettoon.Me lähdimme isäni kanssa sairaalaan sanomaan äidille ja vaimolle hyvästit.Hän näytti niin rauhalliselta ja jollain tavalla onnelliselta.Minä kuiskasin: hyvää matkaa.
Nyt on pihakoivuissa selvästi jo urvut puhkeamassa,pensaissa ujo viherrys ja ruohomatto ravistelee viimeisiä talven uniaan.Kukkalaatikkoni odottavat tyhjinä kukkia täytteekseen.Voisikohan jo ensi viikolla? Tästä tulikin mieleeni,että lähetin isännöitsijälle tulikiven katkuisen sähköpostin koskien asioita,joita en tässä kerro.Muutaman päivän olin tyytyväinen ja sitten iski katumus.Ei kun Canossan matkalle.Pyysin anteeksi.Ja sain.Hän on mukava mies.Toivotteli hyvät vaput.Voisin antaa vastaisuudessa auringon laskea kiukkuni yli ennen kuin postia panen menemään.Olen aina ollut kärsimätön.No,sen verran kerron,että aiheesta ärhentelin,mutta olisin saanut jättää sen tekemättä.
Luin Heidin tekstin "Rikos" ja siitä edelleen Sallan lukupäiväkirjan ja siitä edelleen sitaattioikeudesta asiaa. Runoja kun on minullakin tullut pantua blogiin,tosin lähde ja tekijä mainiten,mutta se ei kai asiaa lievennä,kun kokonaisia runoja sinällään ei saa julkaista minkäänmoisina lainauksina.Vähäpätöisessä mielessäni ihmettelen syytä.Jos lainaus alkuperäisen kokoisena on lainausmerkeissä,mainitaan lähde sekä tekijä,miksi se olisi väärin? Siteerataanhan puhekielessä sen kuin ehditään,lausujat päästelevät Eino Leinoa paatoksella,jonkun aikoja sitten lausutut aforismit lentelevät ilmassa.
Tästä tulikin mieleeni Risto Rasan pikkurunot,jotka ovat joskus hyvinkin aforismimaisia ja niitä olen lainaten viljellyt useinkin omassa blogissani.Virhe! Osa runosta saa tulla julkaistuksi lainauksena. "Puut liikkuvat keväisessä metsässä,kypsyttävät vihreänsä yhtäkkiä kuin takeiksi..." (Risto Rasa,Tuhat purjetta Otava 2.painos 2011,Metsän seinä on vain vihreä ovi 1971) Tästä jäi loppu pois.Onko tässä muodossa tekijänoikeuslain puitteissa? Ymmärsin myös,että lainauksen tulee nivoutua tekstiin esimerkiksi runoa arvosteltaessa tai runoilijasta muuten puhuttaessa. Niin ollen yhtäkkinen lainattu runo ei edes pätkänä tule kysymykseen,vaikka mitenkä uusi vuodenaika rynnistää bloginkirjoittajan rinnassa ja "puut liikkuvat keväisessä metsässä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti