9. huhtikuuta 2012

VIELÄKIN PÄÄSIÄISTÄ

Edessäni uusi puhdas sivu naputella.Näin varmaan kokevat kirjailijatkin avatessaan uutta kirjaansa varten tietokoneen.Ennenvanhaan pöydällä oli valkoinen tyhjä arkki kirjoituskoneessa odottamassa luovan henkilön inspiraatiota.Niin ja sitä ennen oli pöydällä pelkkä paperi ja kädessä sulkakynä.Samanlaiset ajatusten kokoamiset kaikilla,blogin kirjoittajillakin.Joillekin se on helppoa ja myötäsyntyistä.Toiset joutuvat työstämään enemmän.Kirjoittamisen ilo kuitenkin kaikilla.

Illalla nukahdin viimeisenä ajatuksena se,että voikohan puisen tuolin jättää parvekkeelle talveksi? Olen alkanut kyllästyä Boston-tuolin kantamiseen keväisin ja syksyisin.Onhan siellä korikalujakin läpi talven.Ja olihan mökilläkin huonekalut,vaikka taloon hiipikin sisälle pakkanen talviaikaan.Olisi paljon helpompaa,jos järjestelyt edes puolittuisivat.Jonain vuonna voi olla vielä niin,etten keinutuolia jaksa nostaa suorin käsivarsin kopiokoneen yli.Olen laiska enkä viitsi tyhjentää partsin oven seutua tyystin saadakseni tavarat ovesta.Kun se olisi vain se kopiokone! Mutta kun kone on tavaraa täynnä olevan kaapin päällä ja koko kaappi pitäisi siirtää.Ehkä suostuttelen itseni ja jätän syksyllä keinutuolin partsille.

Säräpaisti oli muuten eri hyvää.Totta puhuen,en suuren suurta eroa huomannut muulla laillakin valmistettuun karitsanpaistiin,joita olen itsekin ahkerimpina aikoina väsännyt.Mutta jotenkin kuulostaa monimutkaisemmalta kertoa syöneensä säräpaistia kuin pelkkää paistia. Ystävä C:kin kummeksui särää,mikä ja mistä.Lemiltä,eteläisestä Karjalasta,tiesin.Lappeenrannan seudulta.Kuuli ensin että Leviltä ja väitti,ettei paikka Karjalassa ole.No,ei ole,ei.On vallan Kittilässä asti.Pääsimme yhteisymmärrykseen.Säräpaistia on vielä tänäänkin ja sen jälkeen siitä voi leikata voileivän päälle,ellen pakasta.Näitä lihanloppuja vaan tuppaa unohtumaan pakastimen uumeniin ja mitä rasvaisempi pala on,sitä lyhyempi säilymisaika jäässäkin.Pitäisi muuten joskus koluta tutkien pakastin ihan pohjia myöten.

Ensi viikolla tulee tuuraaja.Lähtisinkö silloin Reinon funkisnäyttelyyn Sofiankadulle? Sinne ei ole pyörätuolilla menemistä.Kaupungintalossa on pyörätuolille helpompi näyttely Johtava pää,sykkivä sydän,joka juhlistaa Helsingin pääkaupungiksi tulemista 200 vuotta sitten.Varsinainen päivähän oli 8.4. kun käsky kävi.Keisari Aleksanteri I allekirjoitti paperin ja niin piskuisesta kaupungista Helsinki nimeltään tehtiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.Tästä tarinasta on Virka Galleriassa pykätty näytteillepano.Hetki historiaa.

Käyn taas taistoa tupakoijia vastaan.Oikeammin tumppien maahan heittelyä vastaan.Portaalla ulko-oven vieressä on lasipurkki.Arvatkaa,panevatko kaikki siihen? No ei tietenkään.Noukin eilen tumpit maasta,panin purkkiin ja tulin kotiin kirjoittamaan lapun.Siinä kehoitetaan käyttämään purkkia.Tämä on ainainen aihe myös asukaskokouksissa ja taas lähettää isännöitsijä talouksiin kirjeen,jossa kielletään pihan roskaaminen.Itse en ole koskaan tupakoinut.Saan yskänkohtauksen savusta ja tupakanhaju vaatteissa on vastenmielistä.Hyväksyn myös täysin sydämin sen,että tupakoiminen kiellettäisiin parvekkeilla ja vastaavissa paikoissa,asunnon patiolla yms.Viime hellekesänä saimme keittiön täyteen savua,kun ensimmäisen kerroksen patiolla aivan alapuolellamme tupakoitiin.Ikkunaa oli pakko pitää kuumuuden takia auki.Pyysin tupakoijia polttamaan parvekerivistön alla,jossa parvekkeet hiukan hajoittavat savua.Se tehtiin.Nyt kuulemma ovat siirtyneet sähköiseen tupakointiin.

Hyvää 2.pääsiäispäivää.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti