Donitsipersikat parhaimmillaan.Vein puolisolle sairaalaan.Hän istui sidottuna jonkunlaisessa pyörätuolissa,joka ei juurikaan muistuttanut kotona olevaa.Juttelin lääkärin kanssa.Tänään vaihdettu illalla osastoa,että huomenna visiteeraan toisella.Ilmoitin tänään tuuraajalle,ettei tarvitse tulla meille toistaiseksi.Soitin myös sosiaalitoimistoon ja kerroin tilanteen.Omaishoitajan ilmoitettava,kun hoidettava on sairaalassa.Ostin itselleni Saarioisten maksalaatikkorasian ja söin siitä kaiken.Eilen vielä jämiä jääkaapista.Pitänee katsoa,mitä siellä on jo poisheittokunnossa.Kunhan viitsin ja haluan.Millään muulla ei ole kiirettä,paitsi sairaalaan menolla vierailuaikana.Olen aina etuajassa.
C ehdotti tapaamista nyt kun on minullakin aikaa.En tiedä.En ole vielä valmis olemaan rattoisalla tuulella ystävien kanssa.Puhelimessa juttelen.Ehkä olisi hyvä käyttää tämä aika hyväksi.Ei tiedä,kun puoliso on kotona,kuinka sidottu sitten tulen olemaan..Entistä enemmän luultavasti.No,kaikki jää nähtäväksi.Ei maalata piruja seinille.
Katselin äsken Vincente Minnellin elokuvaa Lust for Life Vincent van Goghista ja Paul Gaugainista.Van Goghina Kirk Douglas ja Gaugainia esitti tulisieluinen Anthony Quinn.Elokuva valmistunut 1956.Lopetin katselemisen siihen,kun van Gogh sekavoitui ja leikkasi korvan itseltään.Nämä kaksi taiteilijaahan riitaantuivat van Goghin asuessa Provencessa. Gauguin lähti ovet paukkuen.Miten minulla tulee aina Anthony Quinnia katsellessa mieleen matadori? Douglasista ei tule mitään mieleen,vaikka hän tässä leffassa näyttikin kovasti van Goghilta. Sen oikean van Goghin maalauksista pidän.Meillä oli mökin seinällä Kaksitoista auringonkukkaa maljakossa ja se näytti aidolta.Jollainlailla valokuvausmenetelmällä Hollannissa tehty.Siinä näkyi paksummin jopa siveltimenvedot.Mökki myytiin ja irtaimisto huutokaupattiin.Vasaramies kertoi auringonkukkien kohdalla,että taulu ei ole aito.Hevosen rattaita ei huutokaupattu,eikä pirtin kalustoa.Ne me toimme mukanamme.Asuimme silloin muutaman vuoden Helsingin ulkopuolella ja kiesit komeilivat pihalla,kunnes ne eräs hevosmies lopulta osti.Olin minä pari kesää niillä mökin kylän raitteja ajellut.Hevosen nimi oli Satu.Se ei ollut minun,vaikka oleilikin mökin vieressä olevalla niityllä.Sain lainaksi.Ei mikään turha heppa.Entinen ravurirouva se oli tai oikeammin siis tamma noin meidän hevosihmisten kielellä.No,ostin minä satulan myös ja kiipesin selkään.Enkä kertaakaan pudonnut.Se oli lystiä hommaa se.Mutta sitä auringonkukkataulua minulla on vähän ikävä.
Taidan mennä taas nukkumaan.Otan varmuudeksi ja unen saamiseksi puolitoista nukahtamispilleriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti