Katselin suuressa yksinäisyydessäni eilisiltana ,kun David Suchet teki matkaa Idän pikajunassa ykköskanavalla televisiossa.Dokumentti näytetty aiemminkin pari vuotta sitten ja näin sen myös silloin.Olin yhtä hurmaantunut kuin eilenkin.Jo pikkutytöstä lähtien olen haaveillut joskus tekeväni matkan tämmöisellä junalla jostain jonnekin.Vaikka luksusjunia on muuallakin maailman junaradoilla,maineikkain on ehkä tämä Euroopan halki jyskyttävä Orient Express.Kiitos siitä myös kirjailija Agatha Christielle.
No,minä en milloinkaan Orient Expressin kyytiin päässyt,mutta junilla olen matkustanut muutenkin kuin Helsingistä Hämeenlinnaan,joka aloitti junamatkailun Suomessa 1860-luvulla.Juna on aina ollut mieluisin matkailuväline minulle.Kirjailija Paul Theroux nuorena miehenä oli niinikään mieltynyt juniin ja teki niissä matkoja maailmalla ja kirjoitti kirjan suuresta junamatkasta.Junissa on helppoa matkustaa.Tutustuu ihmisiin jopa näissä kotimaan junissa,jos matka on tarpeeksi pitkä.Minä olen solminut montakin junatuttavuutta,jotka ovat kestäneet sen matkan ajan.Junassa voi istua seuraa pitämättäkin.Katsella ikkunasta ohivilahtavia maisemia.Olla omissa ajatuksissaan ilman velvoitteita muita ihmisiä kohtaan.On ravintolavaunu,jossa nauttia sen anneista.Voi kuunnella kiskojen ääniä, yhden kiskon mittaista hypnotisoivaa ja nukuttavaa rytmiä,tuntea pienen kolahduksen vaunun siirtyessä liittymäkohdassa seuraavalle kiskolle.
Tärisee ja hiukan keikkuu Orient Expresskin,koska kohokkaan,soufflén,puddingin,millä nimellä tätä juhlavaa ja arkaa ruokalajia nyt sitten kutsutaankaan, valmistaminen on riskaapelia hommaa.Sitä mietti myös David Suchet, ainut oikea ja armoitettu Hercule Poirot. Agatha Christien belgialainen salapoliisi,joka puhuu aksentilla englantia.Eilisessä dokumentissa David Suchet oli Lontoossa 1946 syntynyt oma itsensä puhdasta englantia puhuva gentlemanni ja näyttelijä.Dokumentti oli hieno kunnianosoitus junamatkailulle eritoten ylelliselle sellaiselle.Eikä ohjelman junan pituudessakaan ole moittimista,neljäsataa metriä junaa kiskoilla,monenmonituista vaunua.Pitkää kävelymatkaa ravintolavaunuun ilalliselleen ihmetteli myös David Suchet rusetti kaulassa ja ykköset päällä.Kiiltonahkakengissäkin vahvaa nostalgiaa.Niitä hän käytti Hercule Poirotina.
Unohdin hetkeksi ohjelmaa katsoessani murheen,joka on viime päivät kulkenut kanssani vuorokaudet ympäriinsä.Käveleekö puoliso enää koskaan edes rollaattori apunaan? Mitä meille on tapahtumassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti