28. marraskuuta 2012

HUONOA KÄYTÖSTÄ

On varmistunut,että puoliso tulee kotiin ensi maanantaina.Olisivat lähettäneet jo perjantaina,mutta pyysin lykkäystä,johon lääkäri muittamutkitta suostui.Pääsen rauhassa täydentämään jääkaappia,imuroimaan ja orientoitumaan hänen kotona olemiseen.Saas nähdä,onko niin jaksavainen,että pääsemme Wanhaan Satamaan,jossa keskiviikkona alkavat taas Naisten joulumessut.

Kyllä taas ketutti ratikassa sairaalasta matkatessani kohti kotia. Vaunu täynnä ruotsinkielisiä koululaisia,jotka istua jököttivät poikittainkin tuoleissaan antamatta ajatustakaan vanhemmille henkilöille,jotka tarrautuivat tankoihin pysyäkseen huonojalkaisina pystyssä.Eikös vittu-sanalla ole vastinetta ruotsinkielessä,kun tämä sana tuli nuorilla aina suomeksi kovaäänisen keskustelun tiimmellyksessä? Erästä poikaa pyysin istumaan oikeinpäin,eikä sivuttain,että jalat eivät törrötä käytävällä tilaa viemässä.Poika oikaisi ja alkoi istua kuten ratikassa on tapana.Yksikään näistä nuorista ei antanut paikkaa edes silloin,kun erittäin huonosti liikkuva vanha nainen kiipesi vaunuun.Eräs vanhempi rouva nousi antaen paikkansa.Nämä nuoret olivat jo niin isoja teinejä,että olisi odottanut toisenlaista käytöstä,vaikka kotona vanhemmilla ei olisikaan ollut aikaa eikä luultavasti halua/osaamista jälkikasvunsa kasvattamiseen.

Muistuipa aikojen takaa mieleen eräs pikkutyttö,joka ratikassa nousi paikaltaan ja  kysyi kohteliaasti: haluaako setä (tai täti) istuutua,tässä on paikka.Minulle ja meille muille lapsille ja nuorille se oli aivan luontevaa käytöstä,emmekä ikinä sitä kyseenalaistaneet Se iskostui ja juurtui mieliimme ollen siellä edelleenkin.Joskus,kun on tiukka paikka,yhä nousen seisomaan ja luovutan paikkani henkilölle,joka sitä minua enemmän tarvitsee.Vaikka itsekin olen jo tässä täti-iässä,jolle voisi hyvin paikan antaa.On äärettömän murheellista yleinen piittaamattomuus kaikessa. Mennä ryskitään minä-itte-mentaliteetilla elämää eteen päin.Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.Tämä on unohdettu vanha ja kultainen neuvo.

Lunta.Sitä hiukan tuli,eikä se edes sulanut.Tuuli kylmää,niin että hyvinkin kolealta tuntui.Kaivoin kaapista pitkävartiset talvisaapaat,jotka somasti lämmittivät sääriäni viimalta.Kiedoin karvakaulurin tiukempaan ja alistuin talven tuloon.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti