On sunnuntai ja harmaus peittää sateen tuntuisen tienoon.Mietin tässä,että joulu tekee tuloaan.Kauppaliikkeet alkaneet koristautua krimskramsuihin,kaikkeen kultaan ja kimallukseen.Taitaa tästä päivästä olla 50 päivää jouluun.Tai niillä main.Aina vaan aikaisemmin aloitetaan,että kun Joulupukki alkaa Korvatunturilta lahjarundinsa,alan minä olla jo kyllästynyt joulutouhuun.Tapaninpäivänä riisuskelen kotia jouluhelyistä,jos niitä framille olen yleensä laittanutkaan.Yleensä olen,vaikka olen päättänyt,että jätän tekemättä.Kiipeän kuitenkin jossain välissä tikkaille ja otan kaapin ylähyllyiltä laatikot,joissa kyljessä lukee JOULU.Avaan ja loihdin kotiin asianmukaista tunnelmaa.Sytytän illoin parvekkeen kuusen.Kivan näköinenhän se on,eikä muilla tässä talossa moista olekaan.Joillakin muita jouluvaloja,monivärisiä ja välkkyviä.Pation haltijat panevat valot kiertämään pensasaitaansa.Oksat puhkeavat sähköiseen kukkaan.Mukavaa on roskia iltasella viedä ja nähdä talon pukeutuneen juhlatamineisiin.Kuin tanssiaisiin lähdössä.
Valtakunnallinen omaishoitajaviikko on 25.11.-1.12.2012.Olisi ohjelmaa ja vallan tanssitkin. Viikko alkaa toki vakavammin omaishoitajien kirkkopyhänä Temppeliaukion kirkossa.Kirkkokahvit ja kaikki.Kyllä meidän nyt kelpaa,kun ihan valtakunnallisestikin ajatellaan.Joulukuun ensimmäisenä olisi retki Ateneumiin, 52 sielua- Symbolismin hengessä.Symbolistisia maisemamaalauksia 52 taiteilijalta,joukossa niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin taiteilijoita Akseli Gallen-Kallelasta Paul Gauguiniin ja Claude Monetiin.No,sinne voi mennä muulloinkin.Näyttely avautuu 16.11 ja päättyy 17.2.ensi vuonna.Jospa minulla olisi parempi tuuri kuin Helene Schjferbeckin näyttelyn kanssa.
Ystäväni H pääsi eilen perille Alanyaan.Soitin illalla ja siellä istuskeli leppeässä kesäillassa ulkoilmakahvilassa nauttimassa ystävänsä kanssa iltapalaa.Lento oli ollut kuopaton ja vuokrattu asunto passeli.Ei kun nauttimaan! Istanbul on minulle ollut houkutin ihan pienestä pitäen.Silloin ei näitä Alanyan kaltaisia turistipaikkoja ollutkaan.Ei Turkki ollut mikään turistikohde,vaikka Mika Waltari oli siellä käynytkin.Nykyisin on toisin.Me teemme matkoja melkein jokaiseen maailman kolkkaan,katselemme maisemia televisioruuduista,luemme matkakirjoja.Kartalla ei ole enää valkoisia läiskiä kuten minun lapsuudessani.Voimme itse tarttua liaaneihin Afrikassa ja leikkiä vaikka Tarzania.Mutta tuohon viidakon täyttämään huutoon ei äänihuulemme yllä kuten sillä oikealla Tarzanilla, Johnny Weissmüllerilla.Turkki on lisännyt suomalaismatkaajienkin joukossa suosiotaan.Moni H:n lailla viettää siellä kuukausia kerrallaan.Viidellä eurolla saa muhkean illallisen ravintolassa idän eksotiikan lisäksi.Lämpöä riittää pitkälle syksyyn eikä talvikaan luita riko.Ehkä minä seuraavassa elämässäni pääsen Istanbuliin ja livahdan Bosporin salmen yli Aasian puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti