20. joulukuuta 2012

KISKOJEN VIEMINÄ

Viime vuosina olen jokseenkin harvoin ratikkaa käyttänyt ja nyt jo monen viikon ajan sitäkin enemmän.Ratikassa sattuu ja tapahtuu,kuulee ja näkee.Tahtomattaan ja vaikka kuinka koettaa syventyä omiin synkkiinkin ajatuksiin tai katsella vaunun ikkunasta ulos pakkaspäiviin.

Pari kertaa kuljettaja kuuluttanut matkustajille matkan tyssäävän hetkeksi,kun "virta meni".Vaunu pimeni ja siinähän jökötimme.Sitten se nytkähti taas liikkeelle.Miten virta voi mennä ja miksi? Pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste,eikä lumipyry sankkaakaan.Kuljettajat joutuvat tuon tuosta käsipelillä avaamaan kiskoilla vaihteet,että päästään ajamaan omaa reittiä.Tätä hommaa teki jokainen kuljettaja ennenvanhaan,kun pappa oli ratikankuljettajana.Siis perin tuttu näky minulle lapsuudestani.Myös lipuntarkastajat ovat ahkerasti liikkeellä.Melkein jokaisella sairaalamatkalla on neloseen tullut jämerän näköisiä tarkastajia,mutta minun aikanani ei kukaan ole jäänyt pommilla ajamisesta kiinni.En ole kuullut selityksiä,miksi joku ajelee maksutta tai nähnyt,kun joku panee kaikinpuolin hanttiin,jos tarkastajat joutuvat poistamaan pummimatkustajan.Tiedän,että näitä vekkuleita on Helsingissä paljon ja me lainkuuliaiset ratikan käyttäjät joudumme näiden hunsvottienkin matkan maksamaan lippumme hinnoissa.

Ratikassa kuulee myös outojakin puhelinkeskusteluja.Jotenkin suomalainen ei tunne häpyä,vaikka muuten olemme arkaa erakkokansaa.Joku voi aivan pokkana kertoa olevansa ihan muualla kuin nelosessa.Eräs rouva antoi puhelinkumppanilleen tarkan kinkunpaistoreseptin ja eräs mieshenkilö vankensi keskusteluaan voimasanoin kertoessaan hammassärystään.Nelosessa kuulee myös Ruotsiin tai Viroon menijöiden loputtomia kommentteja,miten aikovat aikansa laivamatkalla viettää.Siihen useimmiten kuuluu rankka juhlinta ja vieläkin rankempi viinan juonti.Siten saadaan samanlaista tunnelmaa kuin Nummisuutarien Eskolla "näin ihanata,näin taivaallista,näin rautarohkeata!" Mikä onni ja autuus odottaakaan laivarannassa! Siivet selkään ja pitkä pyrstö pyllyyn ja kohotaan korkeuksiin ylös,kuten Esko on lisännyt.Ehkä se,oliko italialainen tai ranskalainen,joka ihmetteli suomalaisten tuppisuumaisuutta raitiovaunussa luullen kaikkien olevan hautajaisväkeä ja matkalla saattamaan vainajaa viimeiseen leposijaansa,ei ollut viime vuosina matkustanut meidän raitiovaunuissamme.Nehän ovat täynnä eloisuutta,värikkyyttä ja erikielistä keskustelua ja lasten mekastusta.

Tästä tulikin mieleeni eilinen kotiintulo Laaksosta.Astuin täpötäysinäiseen neloseen Tullinpuomissa ja ehkä näytin väsyneeltä.Nuori nainen nousi seisomaan paikaltaan ja pyysi minua englanniksi istuutumaan.Kiitin ja istuuduin onnellisena. Ja vannon tässä ja nyt kautta kiven ja kannon,että en ollut äkeissäni,kun minut katsottiin vanhaksi tädiksi,joka istumapaikan tarvitsee.Olin pelkästään ja vilpittömästi kiitollinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti