15. joulukuuta 2012

MIKÄÄN EI OLE NIIN VARMAA KUIN EPÄVARMA

Kysyin eilen itseltäni,olisiko eilinen jonkunlainen päätös puolison kotiin tulosta se lopullinen päätös? Ei luultavasti ole.Mies huonommassa kunnossa,kalpea ja väsynyt.Valitti vatsakipuja.Pidin kaarimaljaa leukansa alla.Siihen tuli jotain.Hoitajat informoivat minua,lääkäri tuli pariinkin kertaan.Keskustelimme ja päätin,että jatketaan pitkäaikaishoitoon pääsemisen prosessia.Siihen kuluu aikaa,saattaa mennä vuosikin.Viivyin puolison luona useita tunteja ja vielä illalla sekä nyt aamulla soitin.Olo kohentunut jonkun verran.Yön nukkunut.

Hain päivähuoneesta lehtiä.Luin Seiskaa.Se oli vanha,kesältä.Mutta sainhan tietää,jos sillä merkitystä on,kuka on lehden ilmestymisaikoihin kenenkin kanssa hengaillut tai lähtenyt jonkun luota lätkimään.Ja Seiska elää ja kukoistaa näiden tietojen julkaisemisella.Tietysti kukoistamiseen tarvitaan lukevia ihmisiä ja heitä on käsitykseni mukaan Seiskan kohdalla paljon.Levikki lienee mahtava.Ihan vilpittömästi: miten kummassa tämmöiset asiat voivat kiinnostaa? Skandaalit,epäonnistumiset,avioliitot,erot,sairaudet,bileet,kahden ihmisen väliset tunteet,seurustelut... Ja kuinka Seiska oli löytänyt tiensä puolison osastolle,jossa potilaiden keski-ikä on aika korkea,eikä takuulla kiinnosta julkkisten touhuilut ? No,oli siellä muitakin lehtiä.Istuin vuoteen vierellä miehen käyttämässä pyörätuolissa ja luin myös niitä,vaikka en hullua hurskaammaksi tullutkaan.Tänään otan kirjan mukaani.

Ystäväni N on palautunut Fuengirolasta.Soitti.Viipyy sukuloimassa aina pitkät tovit ja lähtee jälleen helmikuussa.Sateista ja koleahkoa sielläkin joinakin päivinä,mutta lumesta ei tietoakaan.Eikä Välimeri jäädy. Kokenut minäkin tämmöistä ilmojen leppoisuutta näihin aikoihin,kun olimme puoliso ja minä erään joulun Gran Canarialla ja toisen Kyproksessa.Lämpimät muistot niin sään kuin kaiken muunkin puolesta.Eikä ollut hituistakaan ikävä lanttulaatikkoa ja riisipuuroa.Emme edes osallistuneet matkanjärjestäjän suomalaiseen joulun viettoon.Maassa maan tavalla.

Ikinä en matkoilla ole ollut äidin lihapullien kaipaaja,enkä odottanut kauppojen henkilökunnan puhuvan suomea.Oikeastaan olen aina hiukan pettynyt,jos joudun suomeksi juttelemaan maan alkuasukkaan kanssa.Costa del Solissa juuri näin on Torremolinosin ja Fuengirolan tienoilla,jossa suomalaisia paljon asuu ja käy. Kummassakaan en ole ollut muuta kuin läpiajossa.Kun päästään enemmän länteen Costa del Solia,niin kansainvälisyyteen mahtuu muutakin kuin suomalaisuutta.Eikä enää näe ravintoloiden ovien yläpuolella mainostettavan suomalaisia ruokia.Kypros on säästynyt tämmöiseltä valtaukselta,vaikka sielläkin jo moni maanmiehemme talviaan viettää kuten Turkin rannikollakin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti