Olen viettänyt pienen muistotilaisuuden eilen.Lopetin Suomen Kuvalehden tilaamisen.Kiitin lehteä monikymmenvuotisesta ystävyydestä,kiitin sen paperilaatua ja sisältöä.Kerroin lehden tulleen jo lapsuudenkotiini.Näen yhä isäni sitä lukemassa siinä punaisessa nojatuolissa,joka nyt koristaa olohuonettamme.Kiitin hyvistä lukuhetkistä,viisastuttavista hetkistä,joita olen saanut SK:n kanssa viettää.Kiitin myös TVmaailma-lehdestä,joka on SK:n välissä tilaajille lähetetty. Kiitin Helmistä ja Heikistä ja Jukka Ukkolan kolumnista. Olo oli haikea,mutta päätös lopettamisesta pitävä.Syy se,että puolisohan ei ole lehteä enää yhdeksään vuoteen edes lukenut ja minunkin lukemiseni viime kuukausina ollut vähäistä.Ja saahan sen taas tilattua,jos siltä tuntuu.Otavamedia ei kuulemma laskuta nyt lähetettyjä lehtiä.Sain ne lahjaksi hyvänä ja pitkäaikaisena asiakkaana.Suomen Kuvalehti,kiitoksia kaikesta.Muistosi elää.
C jutteli illalla puhelimessa pitkät tovit.Minä kuuntelin.Kertoi tekemisensä,ajatuksiansa,suunnitelmiansa.Välillä kysyi "entäs sinä" ja jatkoi samalla hengenvedolla omistaan.No,en ollutkaan rupattelutuulella,jotta oli hyvä niin.Oli myös Emmerdalen aika tv:ssä,jota sarjaa seuraan tilaisuuden ollessa.Usein C silloin soittaa.Pidän kuitenkin ystävän puhelinsoittoa tärkeämpänä kuin tv-sarjan katselemista,enkä suurin surminkaan kehtaisi pyytää soittamaan myöhemmin uudestaan.Semmoisiakin ystäviä minulla on.En aina tiedä,milloinka on sopiva hetki.Tapana onkin kysyä heti, onko aika passeli jutusteluun.Tosin vastaamisen voi jättää tekemättäkin,jos on muuta puuhaa.Puhelin on sellainen.Näytöstä näkee nykyisin kaikissa puhelimissa,myös lankapuhelimissa,kuka ystävistä soitti ja voi tehdä vastasoiton halutessa.
Puhelin sen enempää kuin televisiokaan ei määrää minun elämääni.Jälkimmäinen ei edes silloin,kun tv oli uusi kalu huoneen nurkassa ja Payton Place-niminen sarja sekoitti suomalaisten arkea. Sarja aloitti voittokulkunsa Amerikassa joskus 1950-luvulla levittäytyen Euroopankin puolelle.Se oli kahvikutsujen yleinen puheenaihe,kun arvailtiin,mitä siinä seuraavaksi tapahtuu.Sen mukaan järjestettiin perheen sosiaalinen elämä.Kansa kaikkinensa eli Payton Place-huumaa ja sitä kesti kauan.Se oli "siihen aikaan,kun isä lampun osti".Ja siitä taas kertoi Juhani Aho.
Likellä kymmentä pakkasastetta liippaa meidän mittarissa.Tietää holotnaa reissua Laaksoon.No,karvaliinaa vaan tiukemmin kaulan ympärille ja menoksi.Huomenaamulla onkin taas kaupungille asiaa.Hedelmiä ja marjoja puolisolle.Päiväkahville jokin hyvä leivonnaislisä Laakson iänikuisen rusinattoman pullasiivun seuraksi. Huonetoveri T eilen katseli hymyssäsuin puolison mini Runebergin torttua á la Stockmann Bakery. Ei ollut niin pientä ennen nähnyt.Puoliso hotkaisi sen yhdellä suupalalla.Ja sinne meni.
Hei vaan täältä Sastamalan perukoilta. Luin kiinnostuneena tuota Suomen Kuvalehden muistotilaisuutta koskevaa juttua. Minusta oli hienoa lukea, että joku välittää ottaa yhteyttä, tässä tapauksessa Otavamediaan, ja kiittää kaikista vuosista ja kokemuksista ja kaikista lukunautinnoista. Kerrassaan mahtavaa.
VastaaPoistaVaikuttaa, minusta vain, että olette päässeet tasapainoon elämänmuutoksenne kanssa ja sekin ilahduttaa minua. Nyt toivotan kaikkea hyvää elämäänne jatkossa.
Kiitos,Pimareta-Cee,kommentista ja kaikkea hyvää toivottelen myös sinne Sastamalaan.Kevättä kohti mennään.
Poista