29. huhtikuuta 2013

VAPPU TULEE KÄKI KAINALOSSA

Afganistanista ollaan Helsingissä kylässä. Liikenteessä kuulemma ruuhkia. Joskus ruuhkatiedoitus on saanut minut takajaloilleni, kun olin vielä ahkerasti autonratissa. Nyt saatan hetkisen miettiä, mitenkä asia liittyy nelosen ratikan kulkuun. Nyt kunnia-arvoisa vieras ei pyörähtelekään autoletkansa kanssa presidentinlinnan ympäristössä, mutta saattaa liikennettä sotkea kulkiessaan pisteesä A pisteeseen B tavatakseen tämän maan silmäätekeviä.No, minä pysyttelen kotona, että ulkomaalaisen presidentin aiheuttamat katkot eivät minua suuremmin koske. Tuskin hän ilmestyy seurueineen lähikujalle viedessäni roskia. Tai mistä sen tietää, jos vaikka näytetään rahvaan asumista Katajanokan jugend-taloissa.

Ystäväni C ihmetteli eilen, kun meillä ei ole simaa. Mitä me simalla? Kaupan simat ovat sitä mitä nyt ovat eikä äitini ole enää simaa valmistamassa. Porvoolainen nyt ehkä kuuluisi asiaan simasaralla, mutta kun ei osunut viimeksi Herkussa käydessäni silmään, niin jäi hankkimatta. Eikä se Valpuri meillä nyt nykyisin enää poikkea muista päivistä kovin radikaalisti. Se hyvä puoli asiassa on, että talo hiljenee, kun melkein kaikki ovat kaupungin terasseilla ja muissa hulinoissa. Jokunen ilmapallo saattaa jäädä karattuaan  koivun oksaan pihalla kiinni, jossa se sitten ensin uutuuden pulleudessaan keikkuu hetken, kunnes tuuli riepottaa repaleiseksi. Kurttuinen riekale roikkuu vuosikaudet sijoillaan, kunnes aika tekee tehtävänsä.Eikä kukaan muista, minä vappuvuonna pallo otti ja lähti omille teilleen. Eikä kukaan muista, oliko se se vappu, kun käki jo kukkui.

Tänään on fysioterapeuttipäivä. Saas nähdä, tuleeko parempi edellistä, jolloin kuntoutettava pani hanttiin ja huitoi terapeutin tiehensä. Myös huollosta pitäisi joku tulla kylpyhuoneen pesualtaan kimppuun. Se kun ei tahdo pysyä tolpillaan ja pelkään saavani sen jonain kauniina päivänä syliini. Muita vieraita ei sitten olekaan tiedossa. Lounaaksi paistan eilisiä perunoita ja lämmitän kaksi päivää vanhoja jauhelihapihvejä. Salaatin väsään suitsait ja jälkiruuaksi puolisolle karhunvatukoita,hallaimia,mansikoita,ananasta ja banaania sekalaisesti asetettuna maljaan. Juomana raikasta hanavettä suoraan kraanasta. Pitäisikö sanoa "raana", kun ensimmäinen konsonantti nykykielessä usein tiputetaan pois? Urheilijatkin aina "reenaavat".

Torstaina vasta pääsen kauppaan, jota myös ystäväni C ihmetteli. Sitten muisti minun joskus kertoneen, että olen mato organisoimaan. Ruokaa kypsää sekä raakaa pakastimessa leivästä pullaan asti,kestomaitoa monta litraa jääkaapissa. Jos joku loppuu, emme nälkään kuole. Hedelmien ja tuoreitten salaattiainesten säilyttämisessä pulmia ja ne loppuvatkin yleensä ensimmäisiksi. Nyt onkin pitkä paussi kaupassa käymisessä,kun edellisestä tulee torstaina kymmenen päivää. Aivonystyrät vaan töihin improvisaation puolella, että kyllä se siitä.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti