Vielä edellisenä päivänä hän oli ollut viisi-vuotias pojannaskali ja eilen 6v miehen alku. Pihalla oli lastenjuhlat ja mekin saimme kutsun. Emme osallistuneet. Oli ilmapalloja, riemua,leikkejä ja muutama valvova silmä. Ajoittainen kova tuuli riepotti niin synttäriyleisöä kuin juhlarekvisiittaakin. Suuri täytekakku teki kauppansa.Siinä oli punaisia marjoja päällä.
Tämän tiesin siitä, sillä illalla kuulin ovikellon soiton ja avasin oven. Juhlakalun äiti seisoi päivänsankarin sekä perheen kuopustyttären kanssa rapussa ojentaen minulle kahta suurta kakunpalaa lautasella. Juuri kuusi vuotta täyttänyt miehen alku oli pukeutunut kauluspaitaan, punaiseen kravattiin,suoriin housuihin, jalassa kiiltelivät upouudet kengät. Herrasmies. Hän katseli minua pyörein silmin onnitellessani ja toivotellessani hyvää syntymäpäivää. Kertoi meidän tavanneen pihalla useastikin, joka oli aivan totta. Pikkutytöllä oli niinikään juhla-asu, kaunis keveä leninki ja kukkakoriste hiuksissa. Hän on 3v. Pyysin sisälle, mutta eivät tulleet. Poika kertoi lahjoistaan ja näytti varmemmaksi vakuudeksi kädessään olevaa jonkunlaista pyssyä, jonka näyttävämpiä versioita olen nähnyt avaruuselokuvissa. Tästä lähtee kuulemma ampuessa korkin tapainen pyssyn suusta. Äitinsä ei sallinut näyttöä rappukäytävässä. Poika piti leikkiasetta varmoin ottein kädessään ja ilmeisesti se saattoi olla yksi tervetulleimmista lahjoista. Juttelimme tovin leppoisasti ja ML vaikutti iloiselta päästyään lomalle opettajantehtävistään. Minä söin vielä illalla oman kakunpalani ja panin puolisolle jääkaappiin, koska hän jo nukkui. Nyt aamulla annoin.
Kyllä se on suuri ja tärkeä asia, kun takana elämää on viisi vuotta ja nyt ollaan jo esikouluiässä seitsemättä käyden. ML suri lastensa kasvamista. Heitä on kaikkiaan viisi. Olen nähnyt heidän varttumistaan, vaikkakin isompia tapaan enää harvemmin, kun pihaleikit ovat jääneet, harrastukset ja menemiset muualla.Kun muutimme tänne, vanhin tytär oli nykyistä ikäänsä kymmenen vuotta nuorempi, lapsi vielä. Hän pukeutui sieviin mekkoihin, leikki nukeilla ja piirsi liidulla pihan asfalttiin keltaisia kukkia. Kun puoliso vietiin kerran ambulanssilla sairaalaan, oli tyttö tämän nähdessään järkyttynyt ja piirsi miehelleni parane-pian-kortin. Ehkä se auttoi, sillä puoliso pääsi kotiin. Tyttö kasvoi ja mekot vaihtuivat muodikkaisiin farkkuihin, nukkeleikit muihin harrastuksiin, hiukset lyhenivät, tilalle tuli nuori neiti. Vanhemmat veljetkin kasvoivat ulos poikien leikeistä. Enää ei pihalla pyssyillä paukuteta, ei juosta kesäsateessa huutaen ja nauraen, kolmipyöräpolkupyörä on ajat sitten vaihtunut aikuisen malliin. Tätä kaikkea ML suree, mutta näin se menee aina ja kaikkien kohdalla, vaikka äidit kuinka yrittäisivät panna kapuloita ajan rattaisiin. Esikoulu nielaisee tämän kuusi-vuotiaan, mutta jäähän kodin turvaan vielä kuopus, pikkutyttö 3v. Kunnes...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti