28. heinäkuuta 2013

LEPAKKOKATO

Joku kirjoittanut perhosten katoamisesta. Minä ihmettelen, minne ovat lepakot hävinneet? Vielä muutama vuosi sitten kesäöinä niitä lenteli pihapiirin yläpuolella sankoin joukoin nahkasiivet vain viuhuen. Istuin usein partsilla ja katselin niiden hyörinää yöhyönteisiä nappaamassa parempiin lepakon suihin. Missä ne yleensä nukkuivat? Ei minulle selvinnyt. Suomenlinnan Kuninkaanportin onkaloissa? Vai sittenkin mantereen puolella luolassa? Sopivia lepakkopaikkoja lienee ihan saarienkin puitten oksistoissa. Meillä maalla ne viettivät päiväänsä joskus mökin vintillä. Sieltä hämärän tultua pelmahtivat ulkosalle hyönteispyyntiin. Me muutimme pois aikanaan ja pois muuttivat lepakot täältäkin. Pariin, kolmeen kesään en ole niitä nähnyt. Loppuiko ruoka?  Nappasiko haukka koko populaation vai jokin virustartuntako vei? Kaipasivatko ihan vaan maiseman muutosta?

Nina-ystävä soitteli eilen kesäpaikastaan. Oli kuullut C:ltä potemisiani ja alkanut huolestua. Ei syytä, vakuuttelin. Kyllä tämä tästä. Liikunhan jo paljon paremmin kuin joskus viikkoja sitten. Joku askel silloin tällöin on vallan kivuton. Tuntuu aivan siltä, että olisin kaupunkikelpoinen huomenna tuuraajan tultua. Vanha kävelykeppi kumppaniksi ja sitten menoksi. Tänään iltapäivällä puoliso tuodaan. Vähän jännittää, miten hän sopeutuu kotielämään ja huollettavakseni parin viikon tauon jälkeen. Aina siinä on omat kommervenkit ennen kuin ollaan taas entisessä ruodussa.

Alan saada elämäni ensimmäisiä e-laskuja. Vasta yhdeltä laskuttajalta. Suoravelotuksessa on useita, niin miksi eivät laskuttajat muuta niitä automaattisesti e-laskuiksi? Suoravelotushan päättyy palvelumuotona. No,odottelen vähän aikaa ja sitten alan ihmetellä asiaa eteenpäin. Nyt vasta olen äkännyt senkin, että jokainen paperilaskun tapainen maksaa ainakin 1,90€. Näitä äkkinäisiä ja odottamattomia tulee jatkossakin. Sairaalamaksuja muun muassa, jotka eivät ole säännöllisiä, onneksi. Tässä on elettävä nykymaailman ehdoin, jos mielii pysyä mukana. Ja minä mielin.

Vielä muutama päivä tätä kuuta. Torstaina jo ollaan elokuussa. Syyskuussa lähtee H taas Alanyaan ja on seitsemän pitkää kuukautta. On vuokrannut kaksion koko ajaksi joltain suomalaiselta vuokraajalta. Aikaisempi asunto oli huomattavasti suurempi ja sinne sitten änkesivät monet suomalaisystävät Turkkiin saavuttuaan. Nyt ei ole enää resursseja vastaan ottamaan, mikä lienee asian hyvä puoli. Vieraat ovat ihan kivoja, mutta tupsahtanut tulija on kuitenkin kuin kala, se alkaa kolmantena päivänä haista, kuten sitä sanotaan. Stadin Friidu on tämän kokenut monikymmen-vuotisena mökkiaikana kaukana Hämeen mailla. Ei silti, joskus oli ihan kivaa vielä kolmannenkin päivän kuluttua.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti