22. heinäkuuta 2013

PINAATTIKEITON JA KANANMUNAN SYMBIOOSI

Eipä tässä tänäänkään kovin yleviä ajatuksia naputella. Sitä samaa. Aamukahvin juontia, lääkkeiden ottoa ja vilkaisua ikkunasta ulos, että tiedän, sataako vai paistaako. Paistaa. Alkaa kyllästyttää tämä toimettomuus. Vaikka eilen kyllä sain työnnettyä pyykkikoneeseen kummitytön alas ottamat valoverhot ja siellähän nuo polskuttivat itsensä putipuhtaaksi. Lämmitin mikrossa pinaattikeiton ja olin keittänyt kananmunan sopan päälle. Kukahan on keksinyt, että pinaattikeittoon pannaan muna lillumaan? Onko joskus aikojen saatossa emännältä tipahtanut muna pinaattikeittoon ja on oivaltanut makujen kuuluvan hyvin yhteen? Tai onko väriyhdistelmällä ollut sormensa pelissä? Yhtäkaikki, sopan söin munineen päivineen ja maistuihan se. Ruokahalua en ole menettänyt. Tästä tulikin mieleeni, että on loppuviikolla tehtävä ruokatilaus Herkkuun. Sisällytän tilaukseen taas pinaattikeittoa.

Ystäväni C on nyt niin innostunut avittamaan, että soitti ja kysyi, jos hän vaikka voisi imuroida. Hertsileijaa sentään, eihän toki. Pyydän menemään taksilla edestakaisin apteekkiin ja sitten viemään roskat. Tosin myös tänne tulomatkalla, jos voisi jostain ohittamastaan puodista ostaa partavaahtoa ja kertakäyttöisiä teriä, että saan puolison parran ajettua. Kone tuskin tepsii, kun ei ole antanut ajaa. Nämä kolme pyyntöä minulla on, eikä C niistä tiedä kuin roskapussit. Ikiystävä L soitti myös ja tarjoutui avittamaan, jos C ei tule. Mikä itse ystävällisyys! Niin että kyllä minusta, rikkoisesta, huolta pidetään, kunnes pystyn olemaan omillani. Siihen tähtään. Mitä elämä olisikaan ilman ystäviä? Kummityttökin kyselee mökiltä, miten menee. Poimii mustikoita ja viettää perheensä kanssa lomaelämää järven rannalla. Oulun E on myös soittanut. Viettää puolestaan musiikkipitoista elämää käyden konserteissa, joita Oulun seudulla piisaa kesät talvet. Olen Oulua aina pitänyt vireänä kulttuurikaupunkina ja sitä se on. E:n musiikkiharrastus juontaa ajoilta, jolloin hän itse kuului Oulunsalon Nuorisoseuran pelimannibändiin Iso Ilo. Kuoro on  vieraillut Helsingissä ja esiintynyt Suomen Kansallisteatterissa helsinkiläiselle yleisölle suurella menestyksellä.Olin puolison kanssa kuuntelemassa ja aplodeeraamassa. Joku yleisön joukosta huusi "bravo!". Beethoven, joka tiesi musiikista paljon, on sanonut "musiikki on henkisen elämän ja aistielämän välittäjä".

Nyt taidan onnahdella suihkuun ja sitten tiputtelen itselleni lisää kahvia. Tänään ohjelmistossa keppikävelyä. Jos vaikka sujuisi. Pitäkää peukkuja.








2 kommenttia:

  1. Kyllä on pinaattikeittoa hyvää kananmunan kera, yksi mun lemppareista. Harmi vaan että ei kuulu puolisoni suosikkeihin. Ystävät ovat todella arvokkaita, se on totta. Pidetään peukkuja, että kävely kepin kanssa alkaa sujua hyvin. Hyvää alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä pinaattikeitossa oikein miehiä kammottaa? Tiedän monen miespuolison mainittua keittoa karttavan, omani mukaan lukien.

      Mukavaa viikkoa Sinullekin, CurryKaneli.

      Poista