19. joulukuuta 2013

JOULU ENNEN JA JOULU NYT

Joulunaika tuo muistoja, totta kai tuo. Lapsuuden muistoja kuin myös ensimmäisestä joulusta ollessani rouva. Kahden pääsimme vasta sitten joulua viettämään, kun vanhemmistani oli aika jättänyt. Siihen asti koolla oli sukua ja vanhempieni yksin jääneitä ystäviä. Ruokaa oli aina riittävästi isommallekin joukolle. Vuosien aikana rivit harvenivat, kunnes jäljellä oli enää isäni meidän kanssamme. Sitten ei ollut häntäkään enää. Me olimme kahden. Tuntui ensialkuun oudolta. Koiria oli, kunnes niidenkin oli aika meidät jättää. Joulua valmisteltiin melkein kuten ennenkin. Puolison sairastuttua 2003 aloin sitä minimoida vuosi vuodelta. Tänä jouluna ei ole oikeastaan kuin kranssi ovessa, joulukorttejakaan en ole sinitarralla pannut esille, ruoka valmiina Herkusta, kinkkua ei uunissa, ei tuoksu piparit, ei kakut. Joku voi ajatella, että onpas ankeaa. Ei ole. Tokikaan. Niin montakymmentä joulua olemme hullun lailla ahkeroineet, että tuntuu hyvältä olla tekemättä juurikaan mitään. Joulu on silti joulu. "Vaikka vainen maailma myrskyisenä pauhaa, sydämemme levossa nauttii joulurauhaa."

Olen leikannut puolison hiukset. No, jälki on aika kaamea. Minulla on oikeanlainen kone, mutta taitoa ei. Siispä vetelin koneella niskat ja päälaet, välillä leikkasin äitini vanhoilla kampaamosaksilla ja pyysin puolisoa olemaan liikkumatta.Hiuksia valui lattialle ja tarttui vanhaan pussilakanaan, jonka olin uhrini ympärille kietonut. Epäsymmetria kukoisti ja taas piti leikata toiselta puolelta. No, lyhyt se on ainakin, helpompi pestä  ja vuoteessa tyynyä vasten ei edes hullummalta näytä edestä päin. Ehkä taitoni karttuu harjoituksella. Ehkä ei.

Olen soitellut joulukortteja puhelimitse. Ystäväni P Lammilla väitti sen olevan mukavamman tavan kuin postitse lähetetty. Hän lähetti postitse. Juteltiin kuulumiset. P järkevöitynyt joulun suhteen. Enää ei sielläkään hosuta, paisteta, keitetä, askaroida joulun eteen kuin ennen. Heitäkin vain kaksi, puoliso ja P. Ehkä ihmiset vähitellen alkavat luopua mässäilemisestä ja materiasta jouluna. Kauppiaat eivät tästä tule pitämään. S karkasi miesystävänsä kanssa Lapin rauhaan mökkiin. Ei höösaamista. Hiljaisia puita ympärillä, kuistilla lyhty, pirtissä takkatuli, lämpöä ja rakkautta. E Oulussa viettää joulunajan tyttärensä ja tämän puolison luona perinteiseen tapaan. Rosollit ja laatikot, kinkkukin pöytään kannetaan. Toivotin hyvää joulua ja lähetin terveisiä joulupöydän ympärille. Illalla lisää puhelinkortteja tänään.

3 kommenttia:

  1. Hyvää Joulua!
    Joulu on taas, riemuitkaa nyt
    lapsi on meille tänä yönä syntynyt
    tulkoon toivo kansoille maan,
    pääsköön vangit vankiloistaan
    uskon siemen nouskoon pintaan,
    olkoon rauha loppumaton

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Jutta. Hyvää Joulua Sinullekin. "Pääsköön vangit vankiloistaan", emmä sitä. Mutta rimmasi.

    VastaaPoista
  3. Ei, en tietty minäkään, mutta olen aina ajatellut, että ne vangit ovat omien murheiden ja vaikeuksien lytistämiä apua odottavia, joille joulu tuo valon ja vapauden.
    Tulimme juuri Helsingin yliopiston rehtorin juhlapäivällisiltä Keisarisalista ja voi ihme, miten kauniit valot keskustassa on!

    VastaaPoista