Istunpa taas tyhjän ruudun äärellä ja mietin, mitä minä tässä oikein teen.Luultavasti kirjoittaa en osaa, eikä mitään kirjoittamisen arvoista edes tapahdu näin toipilaan elämässä. C kysyi eilen: onko sulle tapahtunut mitään jännää? Onko vuodevaatteiden hidas vaihtaminen "jännää"? Entäs pyykkikoneen jyskääminen? Eikä sekään tunnu jännältä, kun makaan vuoroon sohvalla ja vuoteessa vaipuen välillä hillittömään itsesääliin enkö tästä ikinä tokene-tyylillä.
Eeviltä tuli ystävänpäiväkortti tekstillä "paikat hajoavat, mutta ystävyys kestää". Kuvapuolella kaksi mammaraista esiliinoihin sonnustautuneena istumassa vierekkäin. Soitin ja kiitin. Sitten laskeskeltiin taas niitä vuosikymmeniä, kun ystävyytemme on kestänyt. Niitä on monta. Oltiin nuoria, naimattomia, hulvattomia ja nauravaisia. Elämä oli ihanaa.Vaihtaisinko takaisin siihen ja aloittaisin kaiken alusta? En. Samat virheet tulisi tehtyä kuitenkin. Ihminen on niin rakennettu.
Soitin eilen puolisolle. Oli hiukan pöppöröinen, mutta ikävöi kotiin ja minua. Taas kyyneleet tuppasivat silmiini. Onneksi hän saa jäädä nykyiseen laitokseen niin kauaksi aikaa kuin on tarpeen. Tämän soitti ja kertoi sosiaaliohjaajani. Ja se oli hieno ja hyvä tieto. Tässä paikassa nimittäin ajetaan parta ja muutenkin hoito monia muita laitoksia asiallisempi, parempi ja ammattitaitoisempi. Olen oikein tyytyväinen ja hyvin kiitollinen.
Sairaaloista ja puolison hoitolaitoksista tulee laskuja. Niissä lukee "kerryttää maksukattoa" sen lisäksi, että mainitaan saatavan olevan ulosottokelpoinen ilman erillistä tuomiota tai päätöstä. Soitin kattoasiassa kaupungin taloushallintopalveluun. Lähettävät uudet laskut ja ottavat katon huomioon. Tämä on asia, josta pitää asiakkaan itse huolehtia eli soittaa ja kertoa arvelevansa katon täyttyneen. Miten paljon on ihmisiä, jotka eivät tätä soittoa tee, vaan maksavat kiltisti, vaikka saamista olisi? Aika paljon, sanoi virkailija. Kunnilla ei ole resursseja vahtimiseen, koska potilas voi olla hoidossa useissa kunnissa sairastuttuaan matkaillessaan. Tämä on tätä byrokratiaa ja panee pienen ihmisen pään pyörälle virkakoneiston rattaistossa.
Herkun tilaus odottaa lähettämistä. Sitten on taas syötävää pimeässä jääkaapissani. En saa sitä halvatun kantta lampun päältä irti. Hyvää torstaita ja toivoa, mihin sitä sitten tarvitaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti