Olihan vilskeinen päivä eilen. Kummityttö haki jo ennen kymmentä ja toi illalla kuuden jälkeen. Että olin kuitti. Sauvoilla painelin Itäkeskuksessa, jossa en aikoihin ole ollut. Monessa vaateliikkeessä kävimme. Minä istuin tuolilla ja kummityttö kanniskeli vaatteita. Sitten mentiin sovituskoppiin ja sitten ostettiin jotain. Olen aina ollut sitä mieltä, että sovittaminen on vaateostoksen ikävin puoli, enkä käsitystä nytkään muuttanut. Välillä juotiin pillillä smoothieta ihan juicebaarissa istuen. Homma jatkui ja minä väsyin entisestään. Lopulta ajoimme kummitytön kotiin ja hän alkoi valmistaa avokadopastaa. Alkusalaatti oli näyttävä ja makoisa, pasta täyttävä ja raikas. Jälkiruuan aikana ilmestyi kummitytön äiti ja söimme kaikki kahvin kanssa kotitekoista suussa sulavaa suklaakakkua. Koira makasi lampaantaljan päällä ja vaati välillä huomiota, jota kaikilta meiltä sai.
Nyt on uusi pölynimuri! Vanha oli jo semmoinen, että välillä toppasi ja taas suostui töihin. Ikääkin oli. Sen annoin kummitytön isälle liiteri-imuriksi mökille. Oli pyytänyt. Mies on tyttärensä lailla perfektionisti ja työkaluvajakin pitää maalla olla putsissa ja siihen hommaan lienee imurini vielä varsin passeli.Naiset lähtivät ja minä vaihdoin yöpaitaan ja kellahdin sohvalle. Nukuin yön huonosti tai en nukkunut oikeastaan ollenkaan. Tänään vielä kerran puolison luo ja sitten se rumba on ohi. Ylihuomenna kotiin.
On se Itis vaan kovasti kansainvälinen ostoskeskus. Kääntää pään ja korvat minne päin tahansa, niin ulkomaan kieliä kuulee ja erivärisiä ihmisiä näkee. Somalialaiset hyvin edustettuina. Kovin tottuneesti istuksivat kahviloissa, naiset valitsivat koruja ja vaatteita, puhuivat kännykkään, työnsivät lastenvaunuja. Nuoret miehet ryppäänä kuljeksimassa käytävillä. Eurooppalaisuus hyvin tarttunut, ehkä jo toista polveakin Suomessa. Moni tämän maan kansalainen ja suomenkieli sujuu. Eikä myyjätkään aina alunalkaen meikäläisiä ole. Kielten sekamelskaa tiskien takanakin. Olihan kuin ihan ulkomailla olisin sauvaillut. Enkä sano juuta enkä jaata asiasta, mitä ajattelin ja ajattelen. Meissä jokaisessa saattaa asua pieni rasisti ja omani olin tunkenut laukkuun matkapuhelimen ja lompakon alle piiloon. Eihän tämä Helsingin kansainvälisyys ole kuin tottumuskysymys. Pitää olla avarakatseinen ja suvaitsevaisen hyväksyvä.Alan oppia.
Kummitytön koti on kuin sisustulehdestä, kevyt, ilmava ja moderni. Metallia ja lasia,harmaata värisävyä. Koiran ruskea väritys poikkeaa tyylistä.Upottavia mattoja, tyylikkäitä kukka-asetelmia. Ainoa jollain lailla vanhaa edustava on musta piano olohuoneessa. Kummityttö on musikaalinen.Jos olisi lauluopintojaan jatkanut, ehkä olisi nyt oopperadiivana jossain. Mutta lähtikin opiskelemaan Italiaan ihan muuta.Palasi vuosien jälkeen kotiin, perusti perheen, juo mieluiten italialaista viiniä ja rakastaa Minna Canthin tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti