Mitenkä sitä vaivainen oikein voikin väsyä yhden tavaratalon osastoilla? Olin kotiin tultua aivan poikki. Ei kun pitkälleen kummitytön hääriessä. Eikä minua edes hävettänyt. Lanneranka oli kovilla ja välillä tuntui kuin puukolla olisi pistetty. Eiks tää ikinä lopu?
Mutta olihan meillä lystiä ja kivaa. Puolessa välissä vein kummitytön Stockmannilla Samppanjabaariin, jossa joimme sitä itteään ja nautimme pientä suolaista tyylikkäästi lautaselle asetettuna. Paikka, joka ei milloinkaan petä tai ole tunkuun asti täynnä väkeä ja nyt saimme olla aivan ainoat asiakkaat, vaikka kello oli jo yli kahdentoista, että virallinen alkoholin nauttimisaika oli alkanut. Rahvaan puolelta yritti kaksi naista tarjottimineen tulla baarin puolelle, mutta ylenpalttisen kohtelias baarimies ohjaili naiset ulos. Eivät tykänneet. Tietysti lasin takana valkeat nojatuolit pienten pöytien ympärillä, rauha ja eleganssi houkuttavat.Nautittuamme Veuve Clicquotista ja pienestä suolaisesta, jatkoimme tavaratalossa kiertelyä. Ostin kaiken, mitä pitikin eli oli muistilapussa ja muutaman heräteostoksen. Kummityttö osti vain heräteostoksia. Ja olimmehan me kuin kaksi täyteen lastattua kamelia kantamuksinemme, rollaattorikin piripintaan pakattuna, kun taksia odotimme.
Pohjoisespan puolelle tavaratalon eteen pysähtyy tiuhaan takseja joko purkaakseen lastia tai odottamaan asiakkaita, jotka ovat auton tilanneet. Odotellessamme autoa peräämme kertyi jono turisteja, jotka olivat käsittäneet siinä olevan taksiaseman. No, silläkin tavalla tietysti taksin saa, jos se tulee siinä paikassa vapaaksi.Onnea heille!
Nettiin pääsy alkoi illansuussa kangerrella kummitytön asennettua uuden lankapuhelimen paikoilleen. Jotain häikkää tapahtui ja viestitin jo hätäpäissäni tietokone-ekspertilleni, joka tapansa mukaan paneutui asiaan neuvoja antaen ja lopulta luvaten tullakin tänään. Ei tarvinnut, koska illan mukana kaikki alkoi taas pelata ja minä pääsin kummallakin koneella sine minne tahdoin. Tietokoneet kun ovat jotenkin jollain lailla yhteydessä puhelimeen. Ei ole ymmärrykseni piirissä. Uusi puhelin on hieno ja kiekaisee heleästi kuin kukko asettuessaan lepotilaan käytön jälkeen. Kaikkea ne saksalaiset keksii, vaikka tämä onkin ruotsalainen.
Tänään aion kyynärsauvojen kanssa tervehtimään puolisoa ja kertomaan lopultakin hänen kotiintulostaan runsaan kahden viikon kuluttua. Minkälaisen vastaanoton saan, hiukan jännittää, jos sattuu olemaan huono päivä hänellä. No, yrittänyttä ei laiteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti